Lyhyet sairauspoissaolot liittyvät joko äkillisiin sairauksiin tai pitkäaikaisiin
sairauksiin liittyvien oireiden pahenemiseen.
Lyhyiden sairauspoissaolojen kohdalla ns. omailmoituskäytäntö eli poissaolo omalla
ilmoituksella, ilman lääkärintodistusta, vähentää turhia lääkärissä käyntejä ja säästää
aikaa, vaivaa ja rahaa «Pesonen S, Halonen JI, Liira J. Omailmoitus -tutki...»1.
Työkyvyn varhainen tuki tarkoittaa niitä toimenpiteitä, joilla edistetään työkykyä
ja ehkäistään työkyvyn heikkenemistä.
Toimenpiteet työkyvyn varhaiseksi tukemiseksi sovitaan työpaikalla yhdessä työnantajan,
työntekijöiden ja työterveyshuollon kesken. Ne kuvataan työpaikan työkyvyn tuen mallissa.
Malli tulee laatia jokaisella työpaikalla.
Työkykyä voi ja tulee johtaa. Työpaikalla työkyvyn tuen keinot tulee määritellä, ja
työkyvyn johtamisen tavoitteelle tulee laatia mittarit.
Varhaisen tuen keskustelussa esimies ja työntekijä keskustelevat työkykyyn sisältyvistä
asioista, kuten työoloista, työn mielekkyydestä, ammatillisesta osaamisesta, toimintakyvystä
ja mahdollisesti näihin vaikuttavista työelämän ulkopuolisista tekijöistä
Vuoden 2012 lakimuutoksessa velvoitetaan työnantajaa ilmoittamaan työterveyshuoltoon
yli 30 päivää kestäneestä sairauspoissaolosta.
Tutkimuksessa havaittiin, että yli 30 päivän sairauspoissaolojen lyheneminen oli voimakkaampaa
lakimuutoksen jälkeisenä aikana verrattuna sitä edeltäviin vuosiin.
Saman tutkimusryhmän aiempi tutkimus «Halonen JI, Solovieva S, Pentti J ym. Effectivenes...»3 selvitti työhön paluuta sairauspoissaololta ennen ja jälkeen lainsäädäntömuutosten
Suomessa ajanjaksoilla 2008–11 ja 2013–14 julkisen sektorin työntekijöillä.
Työhön paluu 60 päivän sairauspoissaolojaksolta oli tilastollisesti merkitsevästi
nopeampaa jälkimmäisellä ajanjaksolla (p = 0,017). 30 ja 90 sairauspoissaolojen osalta
vastaavaa eroa ei todettu.
Suomalaisessa kuvailevassa tutkimuksessa «Reho T, Atkins S, Talola N ym. Työterveysneuvottel...»4 koottiin tietoa työterveysneuvotteluista vuosina 2013–15 1 926 henkilön osalta.
Tietoa kerättiin neuvottelumuistioista ja sairauskertomuksista, ja aineistoon yhdistettiin
sairauspoissaolotietoa samoilta vuosilta. Työterveysneuvottelut keskittyivät henkilöille,
joilla oli ollut sairauspoissaoloja erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksien tai
mielenterveyden häiriöiden vuoksi. Kolme neljästä neuvottelusta käytiin ennen kuin
työntekijälle oli kertynyt 90 päivän sairauspoissaolo. Neuvottelun perusteella tehtiin
sekä työaika- että työnkuvamuutoksia, ja sairauspoissaolokerrat vähenivät neuvottelun
jälkeen. Tutkijoiden mukaan strukturoidumpi neuvottelun kirjaaminen mahdollistaisi
toimenpiteiden paremman seurannan. Aineisto oli valikoitunut.
Kirjallisuutta
Pesonen S, Halonen JI, Liira J. Omailmoitus -tutkimus sairauspoissaolojen omailmoituksen
käyttöönotosta ja vaikutuksista. Työterveyslaitos 2016
Halonen JI, Solovieva S, Virta LJ ym. Sustained return to work and work participation
after a new legislation obligating employers to notify prolonged sickness absence.
Scand J Public Health 2018;46:65-73 «PMID: 29471755»PubMed
Halonen JI, Solovieva S, Pentti J ym. Effectiveness of legislative changes obligating
notification of prolonged sickness absence and assessment of remaining work ability
on return to work and work participation: a natural experiment in Finland. Occup Environ
Med 2016;73:42-50 «PMID: 26464504»PubMed
Reho T, Atkins S, Talola N ym. Työterveysneuvottelu työssä jatkamisen tukena - kuvaileva
tutkimus. Suom Lääkäril 2018;73:1948-53
