Maantieliikenne
Lin ym. «Lin W, Gong L, Xia M ym. Prevalence of posttraumat...»1 keräsivät systemaattiseen katsaukseen tutkimuksista, jotka olivat selvittäneet PTSD:n esiintyvyyttä maanteillä tapahtuneiden liikenneonnettomuuksien jälkeen. Tutkijat löysivät haussa yhteensä 15 tutkimusta, joissa oli yhteensä 6 804 tieliikenneonnettomuuksista selviytynyttä henkilöä. Tutkimukset olivat melko erityyppisiä. Tieliikenneonnettomuuksista selvinneistä henkilöistä 22,25 %:lla (95 % luottamusväli 16,71–28,33 %) oli PTSD. Eri tutkimuksissa PTSD:n esiintyvyys vaihteli välillä 6,3–58,3 %.
Chossegros ym. «Chossegros L, Hours M, Charnay P ym. Predictive fa...»2 selvittivät prospektiivisessa tutkimuksessa 1 168 henkilön riskitekijöitä PTSD-oireiluun 6 kuukautta onnettomuuksien jälkeen tehdyissä kyselyissä käyttämällä Post-traumatic Check-List Scale (PCLS) tutkimusta. Analyysissä verrattiin henkilöitä, joiden PCLS oli alle 44 tai ≥ 44. PCLS-kyselyyn vastasi 541 henkilöä. PTSD-oireilua ennustivat onnettomuuden vakavuus, onnettomuuden jälkeinen amnesia ja tunne siitä, ettei ollut vastuussa onnettomuudesta.
Raideliikenne
Clarner ym. «Clarner A, Graessel E, Scholz J ym. Work-related p...»3 julkaisivat systemaattisen katsauksen perustuen vuosina 1980–2013 tehtyyn hakuun, jossa he etsivät tutkimuksia junankuljettajista sen jälkeen, kun heidän ohjaamansa junan alle oli jäänyt henkilö. Tutkijat löysivät tässä haussa yhteensä 7 tutkimusta, joista 4 oli seurantatutkimuksia ja 3 poikkileikkaustutkimuksia. PTSD:n esiintyvyys vaihteli tutkimuksissa 0,7 ja 17 % välillä. Valtaosa junakuljettajista (69–81 %) oli onnettomuuden jälkeen sairauslomalla, jonka pituus vaihteli 3–19 vuorokauden välillä. Tutkijat huomauttivat, että tutkimukset olivat varsin erilaisia, ja niiden vertailu oli haasteellista.
Tuoreessa prospektiivisessa saksalaisessa tutkimuksessa «Giupponi G, Thoma H, Lamis D ym. Posttraumatic str...»4 kerättiin 2 vuoden aikana ne metronkuljettajat, jotka joutuivat onnettomuuteen henkilön hypättyä metron alle. Kaiken kaikkiaan tutkimukseen tuli 50 keski-iältään 41 vuoden ikäistä metronkuljettajaa (46 miestä ja 4 naista). 1 kuukauden seuranta-ajan kuluttua onnettomuuksista 24 kuljettajalla oli ICD-10:n diagnostisen kriteeristön täyttävä PTSD. Onnettomuuden jälkeisten sairauslomien pituuksissa oli vaihtelua: 13 kuljettajaa oli sairauslomalla yli 2 viikkoa, ja 30 metronkuljettajan kohdalla sairausloma oli lyhyempi. Loppujen 7 metronkuljettajan kohdalla sairausloma oli huomattavan pitkä, ja näistä 4 metronkuljettajaa vaihtoi työpaikkaa saman työantajan järjestämään eri työtehtävään, ja 3 metronkuljettajaa eläköityi ennenaikaisesti PTSD:n ja depression vuoksi.
Merenkulku ja Ilmailu
Lindal & Stefánsson «Líndal E, Stefánsson JG. The long-term psychologic...»5 selvittivät retrospektiivisesti keskimäärin 8 vuotta sitten merionnettomuuteen joutuneiden islantilaisten merimiesten oireilua. Lukuun ottamatta kahta alusta olivat merimiehet olleet kalastaja-aluksilta. Tutkimukseen osallistui 112 merimiestä, jotka olivat olleet merionnettomuudessa. Kontrolliryhmänä toimi 59 merimiestä, joilla ei ollut työhistoriassaan merionnettomuutta. Seuraavia kyselylomakkeita käytettiin: CIDI, DIS, GHQ-30, IES ja PTSS-10. Keskimäärin mihin tahansa kyselylomakkeeseen perustuen traumaperäiset oireet alkoivat noin 1 viikko onnettomuuden jälkeen ja jatkuivat noin 18 kuukautta. Kaiken kaikkiaan merionnettomuuden merimiehistä 33 % oli kokenut PTSD-oireilua kuluneen viimeisen vuoden aikana. Onnettomuuteen joutuminen ei lisännyt merityöstä luopumista verrattuna kontrolliryhmään.
Ilmailussa tutkimukset onnettomuuksien jälkeisestä PTSD:stä koskevat poikkeuksetta lentomatkustajia «Gouweloos J, Postma IL, te Brake H ym. The risk of...»6. PTSD:n huomioon ottaminen ilmailuonnettomuuden jälkeen on tärkeää «Laukkala T, Bor R, Budowle B ym. Pilot Posttraumat...»7.