Tsourdin ja kumppaneiden julkaisemassa järjestelmällisessä katsauksessa «Tsourdi E, Langdahl B, Cohen-Solal M ym. Discontin...»1 etsittiin 31. toukokuuta 2017 mennessä julkaistuja sekä havainnoivia että satunnaistettuja tapaus-verrokkitutkimuksia, joissa tutkittiin 1–10 vuoden kestoisen denosumabilääkityksen lopettamisen vaikutusta 12–24 kuukauden seuranta-aikana luuntiheyteen, luuaineenvaihdunnan merkkiaineisiin, luunrakenteeseen sekä murtumariskiin osteopeniasta tai osteoporoosista kärsivillä postmenopausaalisilla naisilla. Tutkimuksissa ei ollut eroteltu, käytettiinkö lääkitystä osteoporoosin primaari- vai sekundaaripreventioon. Lisäksi katsaukseen otettiin mukaan julkaistuja tapausraportteja sekä kongressiabstrakteja, koska julkaistuissa tutkimuksissa oli hyvin vähän tietoa murtumariskistä denosumabin käytön lopettamisen jälkeen. Katsauksesta suljettiin pois tutkimukset, jotka oli tehty syövästä tai metabolisesta luustosairaudesta kärsivillä tai kortisonilääkitystä käyttävillä potilailla.
Mukaan otettuja kliinisiä tutkimuksia oli 7, joista 3 oli havainnoivia tutkimuksia. Potilaiden määrä tutkimuksissa vaihteli välillä 9–797. Katsaukseen otettiin lisäksi mukaan tapausraportteja, joissa oli 1–24 potilasta. Katsauksessa oli mukana myös suuri 7 855 potilaan osteoporoosilääkityksen korvattavuuden perusteella tehty abstrakti sekä 1001 potilasta sisältävä FREEDOM-tutkimuksen jälkianalyysi. Katsauksessa oli yhteensä 10 585 potilasta.
Suurimmassa osassa julkaistuista kliinisistä tutkimuksista luuaineenvaihdunnan merkkiaineet lisääntyivät denosumabin käytön lopettamisen jälkeen. Luuntiheyden lasku raportoitiin lannerangassa 4 tutkimuksessa ja lonkassa 5 tutkimuksessa 10–24 kuukauden kuluttua lääkityksen lopettamisesta. 2 pienimmässä tutkimuksessa (n = 9 ja n = 38) havaittiin nikamamurtumien lisääntyminen lääkityksen lopettamisen jälkeen. Julkaistuissa tapausraporteissa ei ollut saatavilla tietoa luuntiheyden muutoksesta lääkityksen lopettamisen jälkeen, mutta niissä raportoitiin joko yksittäisestä tai useista nikamamurtumista 1 vuoden kuluessa denosumabin käytön lopettamisesta.
Suuressa osteoporoosilääkityksen korvattavuuden perusteella tehdyssä tutkimuksessa 6 kuukautta denosumabilääkityksen lopettamisen jälkeen nikamamurtumariski oli suurempi kuin lääkityksen käytön aikana (3,09/100 potilasvuotta vs. 2,07/100 potilasvuotta).
FREEDOM- ja FREEDOM EXTENSION -tutkimusten jälkianalyysissä 7 kuukauden seuranta-aikana 3–7 vuoden kestoisen denosumabilääkityksen lopettaneilla nikamamurtumien esiintyvyys ei eronnut lumeen lopettaneista (5,6 vs. 6,2 %). Mutta denosumabilääkityksen lopettaneilla, joilla oli jo aikaisemmin todettu nikamamurtuma, useiden nikamamurtumien esiintyvyys oli suurempaa kuin lumeen lopettaneilla (60,7 vs. 34,5 %).
Kommentti: Tutkimukset olivat varsin pieniä, mutta denosumabilääkityksen lopettamisen vaikutus luuntiheyteen oli samansuuntainen kaikissa tutkimuksissa. Tämän perusteella on todennäköistä, että nikamamurtumariski lisääntyy lääkityksen lopettamisen jälkeen. Erityisesti murtumariskin lisääntyminen tuli esiin niillä, joilla oli jo ennestään ollut nikamamurtuma. Tutkimuksissa oli vain naisia, joten löydökset voidaan yleistää vain naisiin. Monisairaiden määrää ei ole tutkimuksissa raportoitu. On kuitenkin todennäköistä, että tutkimuksissa on ollut mukana monisairaita, ja siten tutkimustulokset ovat sovellettavissa monisairaisiin.