Tiivistelmää NICEn Guidelinesta «NICE guideline: Multimorbidity: clinical assessmen...»1
Henkilöillä, joilla oli käytössään 5 lääkettä tai enemmän, kuolleisuuden riski oli suurentunut verrattuna heihin, joilla oli käytössään alle 5 lääkettä. Näytön laatu oli heikko (low to very low), ja kohdejoukko oli iäkkäämpää aikuisväestöä (older adults).
Hoivan piirissä olevilla iäkkäillä henkilöillä oli suurempi riski joutua sairaalahoitoon, jos heillä oli käytössään runsaasti lääkkeitä (10–14 tai 15 ja enemmän) kuin niillä, joilla ei ollut lääkityksiä.
Mitä useampia lääke, sitä suurempi oli haittatapahtumien riski. Riski joutua päivystyksellisesti sairaalaan kasvoi, jos lääkkeitä oli 15 tai enemmän. On ilmeisestä, että myös kuolleisuus kasvaa. Kuolleisuuden kasvun suhteen näytön laatu on heikko (low to very low), ja tutkimusten kohdejoukko oli iäkkäämpää aikuisväestöä.
Henkilöillä, joilla oli käytössään vähintään 13 lääkettä, riski joutua hoivan piiriin oli suurentunut (admission to care facility) eli 3,3-kertainen (95 % luottamusväli 3,16–3,46) verrattuna henkilöihin, joilla ei ollut lainkaan lääkkeitä. Tutkimusaineisto oli lähes puoli miljoonaa henkilöä (487 383) ja seuranta-aika 3 vuotta. Tutkimuksen laatu todettiin kohtalaiseksi. Vertailu 13 lääkettä tai enemmän vs. ei lainkaan lääkkeitä saattaa liioitella monilääkittyjen riskiä; henkilöt, joilla ei ole lainkaan lääkkeitä, ovat luultavasti huomattavasti terveempiä.
On epävarmaa, voidaanko iäkkäisiin henkilöihin kohdistettujen tutkimusten tuloksia yleistää nuorempiin monisairaisiin henkilöihin. Todennäköisesti iästä riippumatta monilääkityksen myötä tulevat riskit säilyvät.
Henkilöt, joilla on käytössään vähintään 15 lääkettä, hyötyisivät monisairastavuuden huomioon ottavasta hoidosta (multimorbidity approach to care), kuten myös henkilöt, joilla on 10–14 lääkettä, tai he, joilla on lääkityksen (alle 10 lääkettä) lisäksi muita huomioitavia riskitekijöitä.
5 lääkettä tai enemmän havaittiin olevan liian matala määrittämään henkilöitä, joilla on riski saada haittoja (adverse outcomes), sillä monet näistä henkilöistä eivät vielä tarvinneet mitään lisäapuja (additional care). Ei ole kuitenkaan voitu määrittää mitään lääkemäärän lukuarvoa, jonka ylittyminen toimisi herätteenä riskiarviointiin.
Tutkimuksissa käytetään monilääkityksen määritelmänä useita eri lukuarvoja (5, 10 ja 15 lääkettä). Muitakin täsmennyksiä tarvitaan: lasketaanko reseptivalmisteiden lisäksi myös käsikauppavalmisteet mukaan, entä säännöllisesti käytettävät vai myös tarvittavat valmisteet? Lisäksi lääketietojen keruumenetelmiä on useita: kyselylomake, haastattelu, potilaskertomus yms. Myös voiteet ja linimentit tulisi laskea mukaan lääkitykseen.
Todennäköisesti perusterveydenhuollon potilastietojärjestelmistä potilaan käyttämien lääkkeiden määrä on vaivattomimmin saatavilla. Siten sen kautta voitaisiin tunnistaa henkilöt, jotka hyötyisivät monisairastavuuden huomioon ottavasta lähestymistavasta (benefit from a multimorbidity approach to care).
Suurempi lääkemäärä ei välttämättä lisää lääkkeiden yhteisvaikutuksia tai haittatapahtumia. Monilääkityksen ja kuolleisuuden suhde vaihtelee katsauksessa huomattavasti riippuen muun muassa kohdeväestön iästä, sairauksien lukumäärästä ja vaikeusasteesta.
Työryhmä esitti huolensa, että monisairastavuus nähdään herkästi iäkkäämmän väestön ongelmana. Nuorempien henkilöiden kohdalla monisairastavuus jää huomaamatta, ja siten kokonaisvaltainen lähestymistapa ei toteudu.