Tarkat näytteenotto-ohjeet natiivi-, viljely- ja NhO-tutkimuksia varten on aina tarkistettava
laboratoriosta.
Ennen näytteenottoa näytteenottoalue on puhdistettava kontaminoivista mikrobeista pyyhkimällä se 80-prosenttisella alkoholilla «Näytteenottokohdan puhdistus»1.
Sieniviljely: Mahdollisimman hienojakoista näytettä on otettava runsaasti, jotta se
riittää sekä natiivitutkimukseen että viljelynäytteeksi.
Kuivien näytteiden (hilse, kynsi, hius) kuljetukseen sopii kierrekorkillinen muovipurkki.
Kostean alueen (myös hiivainfektiota epäiltäessä) näytteet otetaan geeliin kostutetulla
vanupuikolla geelikuljetusputkeen, koska hiivat eivät kestä kuivumista näytteen kuljetuksen
aikana.
Sieninäyte kynnestä:
Kynsinäyte otetaan sienen etenemisvyöhykkeestä terveen ja sairaan alueen rajalta kynsilevyn
alapinnasta (distaalinen ja lateraalinen kynnenalainen kynsisilsa eli DLSO ja proksimaalinen
kynnenalainen kynsisilsa eli PSO).
Koko kynnen dystrofisessa infektiossa (TDO) näytettä kaavitaan koko kynsipohjan alueelta,
erityisesti taudin etenemisreunasta.
Valkoisessa pinnallisessa kynsisilsassa (WSO) sientä on vain kynnen pinnassa. Tällöin
näyte otetaan raaputtamalla kynnen pintaa.
Sieninäyte iholta (vartalo, raajat, kasvot):
Näyte otetaan sienen infektoimaksi epäillyn alueen reunalta, joka on yleensä koholla,
hilseilevä ja punoittava.
Näyte otetaan raaputtaen sairaan ja terveen alueen rajalta steriilillä veitsellä,
kauhalla tai kyretillä.
Jos infektoituneella ihoalueella on rakkuloita, niiden katto irrotetaan näytemateriaaliksi
atuloilla ja saksilla. Näytteeseen voidaan ottaa materiaalia myös infektioalueella
olevista pustuloista.
Jalkapohjan ja kämmenen infektioissa materiaalia kerätään koko oirealueelta.
Sieninäyte hiuspohjasta:
Näytteeseen raaputetaan runsaasti hilsettä.
Jos muutoksessa on katkenneiden hiusten tynkiä, niitä nypitään näytteeseen runsaasti
"juurineen".
Jos katkenneita hiuksia ei ole, tutkittavien hiusten latvaosat leikataan pois, ja
näytteeksi nypitään noin 1–2 cm pitkiä tyviosia "juurineen".
Märkivästä hiuspohjan infektiosta otetaan hiusnäytteiden lisäksi märkäeritettä kuivalla
vanutikulla geelikuljetusputkeen bakteeriviljelyä varten.
Näyteastiassa pitää olla tunnistetieto, jonka avulla näyte voidaan yksiselitteisesti
yhdistää lähetteeseen.
Lähetetiedot täytetään laboratoriokohtaisesti.
Kirjallisuutta
Robert R, Pihet M. Conventional methods for the diagnosis of dermatophytosis. Mycopathologia
2008;166:295-306 «PMID: 18478359»PubMed
Lilly KK, Koshnick RL, Grill JP ym. Cost-effectiveness of diagnostic tests for toenail
onychomycosis: a repeated-measure, single-blinded, cross-sectional evaluation of 7
diagnostic tests. J Am Acad Dermatol 2006;55:620-6 «PMID: 17010741»PubMed
Weinberg JM, Koestenblatt EK, Tutrone WD ym. Comparison of diagnostic methods in the
evaluation of onychomycosis. J Am Acad Dermatol 2003;49:193-7 «PMID: 12894064»PubMed
Evans EG, Richardson MD. Medical mycology: A practical approach. IRL Press, Oxford
University Press. Oxford 1989
Mycology. Kirjassa: Koneman's Color Atlas and Textbook of Diagnostic Microbiology.
Wing W Jr ym. (toim.) Lippincott Williams & Wilkins 2006;21:1151-242
Hull PR, Gupta AK, Summerbell RC. Onychomycosis: an evaluation of three sampling methods.
J Am Acad Dermatol 1998;39:1015-7 «PMID: 9843020»PubMed
Evans EG. Nail dermatophytosis: the nature and scale of the problem. J Dermatol Treat
1990;1(Suppl 2):47-8
Suhonen R, Dawber RP, Ellis D. Fungal infections of the skin, hair and nails. Martin
Dunitz Ltd. London
Murray PR, Baron EJ, Jorgensen JH, Landry ML, Pfaller MA (toim.). Manual of Clinical
Microbiology. ASM Press, Washington DC. 9. painos 2007
Kuva 1.
Näytteenottokohdan puhdistus. Ennen sieninäytteen ottoa kohdealue puhdistetaan hyvin spriillä. Näin saadaan tutkimusta
haittaavien kontaminaatiohomeiden määrää vähennetyksi.
Kuva: Raimo Suhonen
Kuva 2.
Kuollutta sienirihmaa sisältävä kynnen kärki tulee poistaa. Kynnen kärjestä on hyvä leikata reuna pois. Sitä ei liitetä näytemateriaaliin.
Kuva: Raimo Suhonen
Kuva 3.
Kynnen vuoleminen sieninäytettä varten. Yksi näytteenottoväline on leikkausveitsi nro 15, jolla vuollaan kynnen pinnasta
ohuita lastuja.
Kuva: Raimo Suhonen
Kuva 4.
Kynsinäytettä varten kynttä on vuoltava vauriokerrokseen asti. Kynttä vuollaan sienen vioittamaan syvyyteen asti. Kynnen pinnan terveen sarveiskerroksen
lastuja ei tule liittää näytemateriaaliin.
Kuva: Raimo Suhonen
Kuva 5.
Sieninäytteen otto kyretillä. Kyretillä voidaan kaapia verettömästi kynsilevyn pohjaa ja kynsipedin ihon pintakerrosta,
silsasienen primaaria kasvualuetta.
Kuva: Raimo Suhonen
Kuva 6.
Sieninäytteen otto rengasveitsellä. Hyvää näytemateriaalia saa myös 2 mm:n rengasveitsellä. Se sopii myös kynsipedin
kaapimiseen.