Takaisin Tulosta

Haavapohjan systemaattista valmistelua varten kehitetty kansainvälinen TIMERS-malli

Lisätietoa aiheesta
Emilia Kielo-Viljamaa
9.4.2021

Haavapohjan valmistelu ja TIMERS-malli

Haavapohjan valmistelu (englanniksi wound bed preparation) tarkoittaa järjestelmällistä ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa haavapohjan hoitoon ja arviointiin. Haavapohjan systemaattista valmistelua varten on kehitetty kansainvälinen TIMERS-malli (ent. TIME-malli), joka on suunniteltu auttamaan terveydenhuollon ammattilaisia haavapohjan valmistelussa. TIMERS-mallin tarkoituksena on auttaa ammattilaista tunnistamaan tarvittavat toimenpiteet haavapohjan hoidossa ja arvioinnissa laadukkaan ja kustannustehokkaan hoidon turvaamiseksi. TIMERS-mallin avulla pyritään optimoimaan haavapohja sellaiseksi, että se antaa parhaat edellytykset haavan paranemiselle. TIMERS-malli ei ole suoraviivainen, vaan mallin vaiheita voidaan tarkastella osin päällekkäin ja tarvittaessa useampaan otteeseen. Terveydenhuollon ammattilaiset voivat hyödyntää TIMERS-mallia myös haavaa sairastavan potilaan hoidon toteutumisen arvioinnissa.

TIMERS-malli koostuu 6 osasta: haavan puhdistaminen (T), tulehduksen hallinta (I), kosteustasapainosta huolehtiminen (M), epitelisaation tukeminen (E), kudosten uusiutumisen tukeminen (R) ja sosiaaliset ja potilaskohtaiset tekijät (S) «Atkin L, Bucko Z, Conde Montero E ym. Implementing...»1, «European Wound Management Association (EWMA). Posi...»2, «Ligresti C, Bo F. Wound bed preparation of difficu...»3.

T Tissue management (haavan puhdistaminen)
I Inflammation and infection control (tulehduksen hallinta)
M Moisture balance (kosteustasapainosta huolehtiminen)
E Epithelial (edge) advancement (epitelisaation tukeminen)
R Repair and regeneration (kudosten uusiutumisen tukeminen)
S Social- and patient-related factors (sosiaaliset ja potilaskohtaiset tekijät)

Haavan puhdistaminen (T)

Haavapohjan valmistelussa tulee tunnistaa haavapohjalla näkyvä kudos. Kroonisten haavojen haavapohjassa on usein kuollutta kudosta; nekroottista kudosta tai fibriinikatetta. Kuollut kudos haittaa haavan paranemista hidastamalla terveen kudoksen kasvua, eli epitelisaatiota, ja lisäksi kuollut kudos haavapohjalla saattaa altistaa haavan infektiolle. Kuolleen kudoksen poistaminen haavalta parantaa haavan paranemismahdollisuuksia ja vähentää infektioiden riskiä «European Wound Management Association (EWMA). Posi...»2, «Strohal R, Dissemond J, Jordan O'Brien J ym. EWMA ...»4. Ennen haavapohjan puhdistusta, etenkin mekaanisesti tai terävästi, tulee varmistaa haavan etiologia, jotta puhdistus on turvallista suorittaa «Schultz GS, Sibbald RG, Falanga V ym. Wound bed pr...»5.

Tulehduksen hallinta (I)

Kroonisissa haavoissa esiintyy usein runsaasti bakteereja ja muita mikrobeja, mikä johtuu siitä, että haava on ollut pitkään auki ja on näin ollen altistunut erilaisille mikrobeille. Bakteerien olemassaolo haavapohjalla ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että haava olisi infektoitunut, vaan se voi olla pelkästään kontaminoitunut tai kolonisoitunut. Bakteerien määrään lisääntyminen haavapohjassa saattaa kuitenkin johtaa haavainfektioon, mikä hidastaa haavan paranemista. Haavapohjan valmistelussa olennaista on ehkäistä haavan infektoituminen sekä tunnistaa ja hoitaa mahdollinen haavainfektio «European Wound Management Association (EWMA). Posi...»2, «Schultz GS, Sibbald RG, Falanga V ym. Wound bed pr...»5. Haavapohjan heikentynyt verenkierto ja mahdolliset muut sairaudet voivat myös altistaa haavan infektioille «European Wound Management Association (EWMA). Posi...»2.

Kosteustasapainosta huolehtiminen (M)

Avoimen haavan pohja tulee pitää kosteana, sillä kosteus edesauttaa kudosten epitelisaatiota ja sitä kautta nopeuttaa haavan paranemista. «Falanga V. The chronic wound: impaired healing and...»6. Haavan liiallinen ja hallitsematon kosteus voi kuitenkin aiheuttaa kosteusvaurion, joka johtaa haavan reunojen ja ympäröivän ihon maseroitumisen. Haavapohjan kosteustasapainoa voidaan hallita haavanhoitotuotteilla. Kuivaa haavapohjaa voidaan hoitaa kosteutta lisäävillä tuotteilla, kun taas runsaasti erittäviä haavoja voidaan hoitaa erilaisilla kosteutta sitovilla tuotteilla tai alipaineimuhoidolla. Myös turvotuksenestohoidolla voidaan tarvittaessa hillitä liiallista haavaeritystä «World Union of Wound Healing Societies (WUWHS) Con...»7, «Schultz GS, Sibbald RG, Falanga V ym. Wound bed pr...»5.

Epitelisaation tukeminen (E)

Haavan paraneminen edellyttää epitelisaatiota eli uudisihon kasvamista. Epitelisaatiota tapahtuu haavan reunoilta, mutta jonkin verran myös haavapohjasta, mikäli haavapohjassa on edellytykset epitelisaatiolle. Haavan epitelisaatiota tuetaan kaikin edellä mainituin keinoin eli haavan puhdistamisella, infektioiden torjunnalla, ja haavapohjan kosteustasapainon ylläpidolla. Lisäksi tulee varmistaa haavan riittävä verenkierto. Epitelisaatiota saattavat hidastaa hyperkeratoosi tai kallus haavan reunoilla sekä haavapohjan hypergranulaatio, mutta myös mahdolliset haavasidosten aiheuttamat kudosvauriot «European Wound Management Association (EWMA). Posi...»2.

Kudosten uusiutumisen tukeminen (R)

Mikäli haava ei parane perinteisillä paikallishoitomenetelmillä, kuten haavanhoitosidoksilla tai muilla paikallishoitoaineilla ja tarvittavilla tukihoidoilla, kuten esim. kompressiohoidolla, voidaan haavan hoidossa harkita erilaisten modernien ja edistyneiden haavan paikallishoitomenetelmien käyttöä. Näitä ovat esimerkiksi paikallisesti annosteltu happi, alipaineimuhoito, typpioksidi, kasvutekijät ja keinoiho. Ennen näiden paikallishoitomenetelmien aloittamista tulee kuitenkin varmistua, että kyseisen haavan hoito valitulla menetelmällä on turvallista, ja että valitusta hoitomenetelmästä saattaisi olla hyötyä haavan paranemisessa. Tieteellinen näyttö näistä menetelmistä on kuitenkin vähäistä «Atkin L, Bucko Z, Conde Montero E ym. Implementing...»1.

Sosiaaliset ja potilaskohtaiset tekijät (S)

Haavan paranemiseen vaikuttavat olennaisesti myös sosiaaliset ja potilaskohtaiset tekijät, kuten hoitomyöntyvyys ja hoitoon sitoutuminen. Hoitomyöntyvyyttä ja sitoutuneisuutta voidaan yrittää parantaa potilasohjauksella. Keskeistä on, että potilas ymmärtää hoidon merkityksen haavan paranemisen kannalta, ja että hoitomyöntyvyyttä haittaavat tekijät, kuten esimerkiksi sidosten tai kompressiohoidon aiheuttama epämukavuus, selvitetään, ja tarvittaessa valitaan jokin potilaalle paremmin soveltuva hoitomenetelmä tai tuote «Atkin L, Bucko Z, Conde Montero E ym. Implementing...»1.

Kirjallisuutta

  1. Atkin L, Bucko Z, Conde Montero E ym. Implementing TIMERS: the race against hard-to-heal wounds. J Wound Care 2019;23:S1-S50 «PMID: 30835604»PubMed
  2. European Wound Management Association (EWMA). Position Document: Wound Bed Preparation in Practice. London: MEP Ltd 2004
  3. Ligresti C, Bo F. Wound bed preparation of difficult wounds: an evolution of the principles of TIME. Int Wound J 2007;4:21-9 «PMID: 17425546»PubMed
  4. Strohal R, Dissemond J, Jordan O'Brien J ym. EWMA document: Debridement. An updated overview and clarification of the principle role of debridement J Wound Care 2013;22:5 «PMID: 23299351»PubMed
  5. Schultz GS, Sibbald RG, Falanga V ym. Wound bed preparation: a systematic approach to wound management. Wound Repair Regen 2003;11 Suppl 1:S1-28 «PMID: 12654015»PubMed
  6. Falanga V. The chronic wound: impaired healing and solutions in the context of wound bed preparation. Blood Cells Mol Dis 2004;32:88-94 «PMID: 14757419»PubMed
  7. World Union of Wound Healing Societies (WUWHS) Consensus Document. Wound exudate: effective assessment and management Wounds International 2019