Tanskassa, Oxfordshiressa Englannissa ja Manitobassa Kanadassa seurattiin prostatektomiapotilaita rekisteritietojen perusteella 8 vuoden ajan «Roos NP, Wennberg JE, Malenka DJ ym. Mortality and...»1. Uusi prostatektomia tehtiin 12,0 %:lle TURP:n jälkeen ja 4,5 %:lle avoimen prostatektomian jälkeen Tanskassa. Vastaavat luvut olivat 12,0 vs 1,8 Englannissa ja 15,5 vs 4,2 Manitobassa. Suhteellinen kuoleman riski oli 1,45 sekä ilman vakiointia että kuoleman riskin vakioinnin jälkeen. Sekoittavien tekijöiden vaikutusta tulokseen ei silti voida sulkea pois. Tuoreessa itävaltalaisessa 23 123 potilaan materiaalissa «Madersbacher S, Lackner J, Brössner C ym. Reoperat...»2 uusi operaatio oli tarpeen TURP:n jälkeen 7,4 %:lla ja avoimen prostatektomian jälkeen 3,4 %:lla. Ryhmien välillä ei ollut eroa sydäninfarktien määrässä eikä kuolleisuudessa.
Kommentti: Mini-invasiiviset tekniikat ovat vähitellen syrjäyttämässä avokirurgian, mikä on ollut pitkään käypä hoito. Lisääntyvässä määrin endoskooppiset, laparoskooppiset ja robottiavusteiset tekniikat ovat korvanneet avoleikkaukset «Noguera RS, Rodríguez RC. Open adenomectomy: past,...»3.
TURP:n turvallisuutta selvitettiin katsauksessa «Rassweiler J, Teber D, Kuntz R ym. Complications o...»4, johon otettiin mukaan Medline-haku vuosilta 1989–2005, vuoden 2003 Baden-Württembergin laatututkimuksen tulokset sekä kolmen saksalaisen keskuksen tulokset vuosilta 1979–2005. Varhaista pakkoinkontinenssia (urge incontinence) esiintyi jopa 30–40 %:lla. Kuitenkin myöhäisempää ponnistusinkontinenssia esiintyi vähän, vain alle 0,5 %. TURP:n mortaliteetti oli 0–0,25 %. Tärkeimmät myöhäiskomplikaatiot olivat uretrastriktuura (2,2–9,8 %) ja rakon kaulan ahtauma (0,3–9,2 %). Uusintahoitojen osuus viiden vuoden seurannassa oli 3–14,5 %.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: