Amerikan veteraanijärjestön tutkimuksessa «Wasson JH, Reda DJ, Bruskewitz RC ym. A comparison...»1 oireiset ja eturauhasleikkaukseen lähetetyt yli 55-vuotiaat miehet satunnaistettiin leikkaukseen tai seurantaan, ellei ollut ehdottomia leikkausaiheita. Seuranta-aika oli 3 vuotta. Seurantaryhmässä oli 276 miestä, joiden keski-ikä oli 66 vuotta. Jäännösvirtsan määrä oli 113 ml, virtsan huippuvirtaama 12.5 ml/s ja oirepisteet 14.6. Miehistä 94 % pysyi seurannassa 3 vuotta.
24 %:lle tehtiin leikkaus 3 vuoden aikana. Akuutti virtsaumpi kehittyi kahdeksalle. Yhdelle kehittyi atsotemia. Noin 40 %:lla miehistä, joilla oli alussa vaikeat oireet, ne lievittyivät seurannan aikana. Kuitenkin vaikeista oireista kärsivistä joutui kaksi kertaa suurempi osa leikkaukseen kuin lieväoireisista (31 % vs 16 %). Virtsan virtaama pysyi suunnilleen samana kolmen vuoden ajan tässä tutkimuksessa.
Amerikkalaisessa monikeskustutkimuksessa «McConnell JD, Roehrborn CG, Bautista OM ym. The lo...»2, jossa keskimääräinen seuranta-aika oli 4.5 vuotta, jaettiin potilaat satunnaisesti neljään ryhmään, joista kolmessa potilaat saivat lääkehoitoa: doksatsosiinia, finasteridia tai näitä molempia. Näitä verrattiin toisiinsa ja lumehoitoa saavan ryhmään. Lumehoito ei ole sama asia kuin pelkkä seuranta, mutta sen voidaan arvioida antavan samansuuntaista tietoa. Lumehoitoryhmässä oli 737 potilasta, joiden keski-ikä oli 62.5 vuotta. Potilaiden oireet vaihtelivat melko lievästä kohtalaisen vaikeaan (AUA-oirepisteet 8–30, keskimäärin 16.8), virtsan huippuvirtaama oli 4–15 ml/s, keskimäärin 10.5 ml/s ja PSA oli enintään 10 µg/l. Lumeryhmässä tapahtui seuranta-aikana kliinisen tilanteen vaikeutumista kaikkiaan 17 %:lle potilaista: 14 %:lla potilaista oirepisteet lisääntyivät yli neljä yksikköä ja 2 %:lle kehittyi virtsaumpi.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: