Kehityksellinen kielihäiriö (kielellinen erityisvaikeus, lapset ja nuoret)
Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen asettama työryhmä
8.2.2019
Käypä hoito -suositus «Kehityksellinen kielihäiriö (kielellinen erityisvaikeus, lapset ja nuoret)»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Developmental Language Disorder (DLD)»2
Keskeinen sanoma
- Kehityksellisellä kielihäiriöllä tarkoitetaan tässä suosituksessa kielenoppimisvaikeutta,
joka vaikuttaa laaja-alaisesti toimintakykyyn, osallistumiseen ja vuorovaikutukseen.
- Lapsen vaikeutta ymmärtää kuulemaansa puhetta iänmukaisesti voi olla vaikea tunnistaa
arjessa.
- Vaikka kehityksellinen kielihäiriö on luotettavimmin diagnosoitavissa vasta noin 4
vuoden iästä lähtien, tukitoimenpiteet on aloitettava heti epäilyn herätessä.
- Diagnostiikka sekä kuntoutuksen ja muiden tukitoimenpiteiden suunnittelu edellyttävät
moniammatillista yhteistyötä.
- Kun lapsella tai nuorella on vuorovaikutusongelmia, tunne-elämän häiriöitä tai käytöshäiriöitä,
tulee huomioida mahdollinen kielellisen toimintakyvyn häiriö.
- Tärkeimmät ennustetta parantavat tekijät ovat
- riittävä ja varhain aloitettu toimintakyvyn tukeminen arjessa
- riittävä, oikein ajoitettu ja kohdennettu kuntoutus
- kielellisen oppimisen ja toimintakyvyn puutteiden huomioon ottaminen koulussa.
Etiologia
- Kaikkia kehityksellistä kielihäiriötä aiheuttavia mekanismeja ei tunneta, mutta häiriön
arvellaan johtuvan aivojen toimintahäiriöstä. Haitat johtunevat useimmiten perintötekijöiden
ja ympäristön yhteisvaikutuksesta.
- Laajat etiologiset selvittelyt ovat tarpeen vain, jos epäillään älyllistä kehitysvammaisuutta,
jotain oireyhtymää tai kehityksen taantumaa.
Seulonta
- Lapsen kielellisten taitojen kartoittaminen neuvolassa on jatkuva prosessi, joka perustuu
lapsesta neuvolakäynneillä tehtyihin havaintoihin sekä vanhemmilta ja varhaiskasvatuksesta
saatuihin tietoihin.
- Puheen ja kielen kehityksen ongelmien varhaiseen tunnistamiseen tulee kiinnittää erityistä
huomiota sellaisilla lapsilla, joiden perheisiin on kasaantunut erilaisia hyvinvointia
vaarantavia tai perheen sisäistä vuorovaikutusta heikentäviä tekijöitä tai joiden
käyttäytymisestä vanhemmilla tai päiväkodissa on huolta.
Hoito
- Tukitoimet lapsen arjen toimintaympäristössä tulee aloittaa heti, kun on herännyt
epäily kielellisen kehityksen viiveestä tai poikkeavuudesta.
- Hyvään hoitoon kuuluvat vanhempien ohjaaminen, vanhempien sitoutumisen sekä vanhempien
ja lapsen aktiivisen osallistumisen tukeminen, ja tukitoimet kodin lisäksi varhaiskasvatuksessa
ja koulussa.
- Kielihäiriöiselle lapselle tulee laatia yhdessä huoltajien kanssa hoito- ja kuntoutussuunnitelma,
jossa asetetaan realistiset, selkeät, konkreettiset ja mitattavat arjen toimintakyvyssä
ja osallistumisessa näkyvät tavoitteet.
- Kun vanhempien tai neuvolan tai varhaiskasvatuksen henkilökunnan havaintojen perusteella
syntyy aiheellinen epäily kielellisistä ongelmista, lapsi on lähetettävä puheterapeutin
ohjaukseen 2–2,5 vuoden ikäisenä. Neuvolassakin tulee antaa ohjausta kielellisen
kehityksen tukemiseen.
- Puheterapian kesto, intensiteetti ja toteuttamistapa tulee suunnitella yksilöllisesti
osana kuntoutussuunnitelmaa. Lääkärin johtaman moniammatillisen työryhmän on arvioitava
terapian vaikuttavuutta, eikä vaikuttamatonta terapiaa tule jatkaa. Terapia voidaan
jaksottaa, mutta sen tulee työryhmän käsityksen mukaan jaksojen aikana yleensä olla
vähintään viikoittaista.
- Toimintaterapiaa suositellaan, jos kielihäiriöisellä lapsella todetaan huomattavia
hieno- tai karkeamotoriikan, toiminnanohjauksen, hahmotuskyvyn tai leikkitaitojen
ongelmia ja jos moniammatillinen työryhmä arvioi kuntoutuksesta olevan hyötyä.
- Lapsi voidaan harkinnan mukaan ohjata neuropsykologiseen kuntoutukseen, jos hänellä
on riittävistä koulun tukitoimista huolimatta edelleen vaikeita oppimisen, tarkkaavuuden
ja toiminnanohjauksen tai vuorovaikutuksen ongelmia.
Seuranta ja hoidon porrastus
- Hoidosta vastaavan tahon (perusterveydenhuolto tai erikoissairaanhoito) tulee seurata
leikki-ikäisen lapsen kehitystä vähintään kerran vuodessa tehtävillä arvioilla ja
pitää kuntoutussuunnitelma ajantasaisena.
- Vaikeiden kielellisten ongelmien tutkimukset sekä kuntoutuksen ja tukitoimenpiteiden
järjestäminen ja seuranta kuuluvat erikoissairaanhoitoon tai muuhun erityisosaamista
omaavaan hoitoyksikköön. Lievien kielellisten ongelmien tutkimukset sekä kuntoutuksen
ja muiden tukitoimien järjestäminen ja seuranta kuuluvat perusterveydenhuoltoon. Epäselvissä
tapauksissa perusterveydenhuolto voi konsultoida erikoissairaanhoitoa.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen
yhdistyksen asettama työryhmä
Marja Asikainen (puheenjohtaja)
Leena Ervast (kokoava kirjoittaja)
Timo Ahonen
Jorma Komulainen
Krista Korhonen
Jaanamarja Nopola-Hemmi
Mari Qvarnström
Tiina Walldén
Artikkelin tunnus: kht00105
© 2022 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim