MS-tauti
MS-tauti on hajapesäkkeinen keskushermoston sairaus, jonka oireet aiheutuvat suoranaisesta hermokudoksen vauriosta (demyelinaatio ja aksonivaurio) tai kemiallisten tulehduksen välittäjäaineiden vaikutuksesta hermosoluihin. Oireet ovat moninaisia ja vaihtelevia, ja ne riippuvat siitä, millä hermoston alueella myeliinivaurio on tapahtunut.
Viimeisin päivityspvm:
20.12.2012
1. julkaisupvm:
10.5.2002
PDF
Tiivistelmä
Potilaalle
Potilaalle PDF
2.
Melanooma
Ihomelanooma on ollut vuosikymmenien ajan nopeimmin yleistyviä syöpiä länsimaissa. Tärkein ihomelanooman riskitekijä on auringon ultraviolettisäteilyn aiheuttama ihon palaminen. Melanoomaksi epäilty muutos on poistettava diagnoosia varten mahdollisimman nopeasti perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa.
Viimeisin päivityspvm:
26.1.2012
1. julkaisupvm:
28.11.2005
PDF
Tiivistelmä
Potilaalle
Potilaalle PDF
3.
Migreeni
Osa migreenipotilaista selviytyy särkynsä kanssa ilman lääkettä tai käsikaupan särkylääkkeiden turvin, toisilta päänsärkykohtaus vie toimintakyvyn, joten hoitojakin on moneen erilaiseen tarpeeseen. Kohtausten estossa auttaa päänsäryn laukaisevien tekijöiden tunteminen.
Viimeisin päivityspvm:
18.9.2008
1. julkaisupvm:
10.5.2002
PDF
Tiivistelmä
Luentomateriaali1
Potilaalle
Munasarjasyöpä
Munasarjasyöpä on Suomessa kymmenenneksi yleisin naisten syöpä ja toiseksi yleisin gynekologinen syöpä. Munasarjasyövällä ei ole spesifistä oiretta. Diagnoosi perustuu histologisiin näytteisiin.
Viimeisin päivityspvm:
26.4.2012
1. julkaisupvm:
26.11.2001
PDF
Tiivistelmä
Potilaalle
Potilaalle PDF
6.
Munuaisvaurio (akuutti)
Aikuisten akuutti munuaisvaurio (AKI) on lisääntyvä ongelma väestön ikääntyessä. Riskiä lisäävät korkea ikä, diabetes, yleinen ateroskleroosi, useat lääkehoidot, sydämen vajaatoiminta, miessukupuoli ja munuaisten lieväkin krooninen vajaatoiminta.
1. julkaisupvm:
13.8.2009
PDF
Tiivistelmä
Potilaalle
Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.
