Elvytys
Käypä hoito -suositus «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi17010»1
Sydänpysähdys vaatii nopeita ja oikeita toimenpiteitä. Tärkeintä on saada hoito mahdollisimman pian potilaan luo. Yhtä tärkeää on hallita elvytyksen perusperiaatteet.
- Peruselvytykseen kuuluvat painelu-puhalluselvytys sekä ammattilaisen defibrillaatio eli sydämen lihasvärinänpoisto.
- Maallikkoapu on tärkeää siihen asti, kunnes ammattilaiset ovat paikalla.
- Pelkkä paineluelvytys on toimettomuutta parempi vaihtoehto.
Nopeus on valttia, kun ihminen yllättäen menee tajuttomaksi ja hänellä epäillään sydänpysähdystä. Yleiseen hätänumeroon 112 tai hoitolaitoksen elvytysnumeroon on otettava yhteyttä heti, kun potilas ei herää puhutteluun eikä ravisteluun. Jos kyseessä on murrosikäinen lapsi, häntä tulee kuitenkin ensin elvyttää minuutti ennen hätäilmoituksen tekoa. Peruselvytykseen kuuluvat painelu-puhalluselvytys sekä myöhemmin ammattilaisen puoliautomaattisella laitteella tekemä defibrillaatio eli sydämen lihasvärinänpoisto. Yleiseen hätänumeroon vastaajan tulee olla koulutettu hälytyspäivystäjä, joka kykenee antamaan puhelimitse elvytysohjeita. Hän osaa myös arvioida potilaan riskit, tunnistaa sydänpysähdyksen oireet ja hälyttää oikeanlaista apua. Ambulanssissa tai pelastushelikopterissa on elvytykseen tarvittava laitteisto ja lääkkeet. Maallikkoapu on tärkeää siihen asti, kun ammattilaiset ovat paikalla. Pelkkä paineluelvytys on toimettomuutta parempi vaihtoehto.
Tarkista hengitys
Aseta potilas selälleen. Nosta potilaan alaleukaa ylöspäin, jolloin kieli nousee takanielusta ja hengitystie avautuu. Jos tekohampaat eivät pysy paikoillaan, ota ne pois. Katso, liikkuuko rintakehä, ja tunnustele poskellasi tai kädenselällä, virtaako ilma suusta ja sieraimista. Älä käytä tähän aikaa kymmentä sekuntia enempää. Maallikkoauttajan ei tule lainkaan tunnustella sykettä, koska sitä on usein hyvin vaikea löytää: yli puolella syke jää löytämättä. Sydänpysähdyspotilaalla voi olla hengitysliikkeitä, vaikka verenkierto on pysähtynyt. Siksi vain normaalisti hengittävää potilasta ei tarvitse elvyttää. Tajuton potilas, joka hengittää normaalisti, käännetään kylkiasentoon siten, että alempana oleva jalka on suorassa ja ylempi jalka koukussa. Alempi käsi asetetaan myös koukkuun ja ylempi käsi pään alle. Potilas pysyy nyt kyljellään, ja neste tai mahdollinen oksennus valuu ulos suusta eikä tuki hengitysteitä.
Elvytä painellen
Jos potilas ei herää eikä hengitä paineluelvytys on aloitettava heti. Se on tehokkainta, kun hallitseva käsi on rintalastaa vasten ja toinen sen päällä. Potilaan tulee maata vaakatasossa selällään. Aikuisella painelukohta on rintalastan keskellä, lapsilla rintalastan alakolmannes. Painelunopeus on noin 100 kertaa minuutissa ja sen tulee olla mahdollisimman keskeytyksetöntä. Painelusyvyyden tulee olla 4–5 cm. Elvytys tehdään 30 painelun ja kahden puhalluksen sarjoissa. Tämä tahti antaa potilaalle aiempia menetelmiä paremman sepelvaltimo- ja aivoverenkierron. Alle murrosikäistä lasta elvytetään yhden tai kahden kämmenen tyvellä, alle yksivuotiasta kahdella sormella. Ammattilaisenkin antama hyvä paineluelvytys voi joskus aiheuttaa esimerkiksi kylkiluiden murtumia. Vammat ovat kuitenkin pienempi paha kuin potilaan menehtyminen elvytyksen puutteeseen.
Elvytä puhaltamalla
Paineluelvytyksen jälkeen aloitetaan puhalluselvytys. Puhdista tarvittaessa potilaan suu. Puhalla kaksi rauhallista puhallusta. Tarkista, että potilaan rintakehä nousee ja laskee puhalluksen yhteydessä. Jos suuhun puhaltaminen ei onnistu, tarkista, että hengitystie on avoin. Muista, että voit puhaltaa myös nenään. Katso kahden onnistuneen puhalluksen jälkeen, liikkuuko potilas. Liikkuminen, kakominen ja nieleminen ovat merkkejä verenkierrosta.
Hoitoelvytys
Kammiovärinä on rytmihäiriö, joka pysäyttää sydämen. Tasavirtasähköisku, defibrillaatio, pysäyttää kammiovärinän, minkä jälkeen sydämen oma tahdistus voi palautua. Sydänpysähdyspotilaan luo on tärkeää saada mahdollisimman nopeasti defibrillaattori, laite, jolla sydän voidaan tahdistaa tasavirtasähköllä. Ennen defibrillaattorin saantia ja hoitoelvytyksen aloittamista tehokkain hoito on painelu-puhalluselvytys. Se pitää pysähtyneessä sydämessä yllä kammiovärinää ja parantaa defibrillointimahdollisuuksia. Kaikkien ensihoito- ja sairaankuljetusyksiköiden varusteisiin tulee kuulua puoliautomaattinen defibrillaattori ja niiden henkilökunnalla on oltava koulutus laitteen käyttöön. Laitetta voivat käyttää esimerkiksi palomiehet. Myös maallikkoryhmiä, jotka tavallista herkemmin joutuvat sydänpysähdystilanteessa auttajiksi, voidaan kouluttaa defibrillaattorin käyttöön. Hoitolaitoksissa koko terveydenhuoltohenkilöstön elvytyskoulutukseen tulee liittää defibrillaatiolaitteen käyttö. Lasten sydänpysähdykset aiheutuvat useimmiten hapen puutteesta. Siksi lasten elvytyksessä keskitytään ensisijaisesti palauttamaan hengitystoiminta.
Näin elvytät
- Jos tajuton ei herää eikä hengitä paineluelvytys on aloitettava heti.
- Aseta potilas selälleen.
- Nosta potilaan alaleukaa ylöspäin, jolloin hengitystie avautuu.
- Katso, että potilas hengittää, mutta sykettä ei tarvitse tunnustella, koska sitä on usein hyvin vaikea löytää.
- Aikuisella painelukohta on rintalastan keskellä, lapsilla rintalastan alakolmannes.
- Painelunopeus on noin 100 kertaa minuutissa ja sen tulee olla mahdollisimman keskeytyksetöntä.
- Painelusyvyyden tulee olla 4–5 cm.
- Elvytys tehdään 30 painelun ja kahden puhalluksen sarjoissa.
- Puhalla kaksi rauhallista puhallusta.
- Tarkista, että potilaan rintakehä nousee ja laskee puhalluksen yhteydessä.
- Voit puhaltaa myös nenään.
- Liikkuminen, kakominen ja nieleminen ovat merkkejä verenkierrosta.
Ammattilaisten keinoja
Kun sairaankuljetusyksikkö ottaa potilaan hoitoonsa, tälle pannaan usein erityinen hengitysputki, jonka avulla happeuttaminen onnistuu varmimmin. Joskus voidaan käyttää myös nenän ja suun peittävää naamaria. Elvytyksen aikana potilaalle saatetaan antaa suoneen nestettä ja erilaisia elvytyslääkkeitä, jotka saattavat vaikuttaa edullisesti verenkiertoon tai auttavat palauttamaan sydämen rytmin.
Paha ja hyvä kylmä
Kun ihmisen elimistö jäähtyy, sen tarvitsema happimäärä vähenee. Paleltumisen tai kylmään veteen hukkumisen aiheuttama hypotermia eli alilämpö mahdollistaa hieman tavallista pitemmän viiveen ennen elvytyksen aloittamista. Kylmä saattaa suojata myös aivoja. Syvässä hypotermiassa oleva ihminen voi erehdyttävästi muistuttaa kuollutta. Jos on aihetta epäillä elottomuutta, elvytys aloitetaan normaaliin tapaan painelu-puhalluselvytyksellä. Defibrillaatio ei tehoa kammiovärinään, ennen kuin potilaan lämpötila on saatu lähelle normaalia. Siksi tällainen potilas on kuljetettava mahdollisimman nopeasti lähimpään sairaalaan, jossa on sydän-keuhkokone. Useat potilaat toipuvat neurologisesti ennalleen, vaikka elvytys tällöin kestää normaalia kauemmin.
Tehohoitoa
Kammiovärinäpotilaan sydän pysähtyy herkästi uudelleen heti elvytyksen jälkeen. Siksi potilaat kuuluvat tehohoitoon. Aikuista ja lasta hoidetaan samalla tavoin, eli verenkierto ja hengitys pyritään pitämään mahdollisimman normaaleina ja yritetään määrittää sydänpysähdyksen syy. Koska aivojen hapenpuute saattaa aiheuttaa aivovaurion, neurologinen ennustearvio tehdään tilanteesta mukaan muutaman vuorokauden kuluessa. Sen jälkeen päätetään, jatketaanko aktiivista hoitoa.
Ikäviä tosiasioita
Pulssittoman vammapotilaan elvytys ei tuota tuloksia. Mahdollisuudet ovat huonot myös silloin, kun sydänpysähdyksestä on kulunut jo pitkä aika. Joskus elvytyksestä luovutaan siksi, että potilas on lähellä kuolemaa perustautinsa, kuten pitkälle edenneen syövän, takia. Tällaisissa tilanteissa myös potilaan oma hoitotahto tai hoitotestamentti ratkaisee.
Elvytys kansalaistaidoksi
Vanhuksia ja lapsia joudutaan usein elvyttämään kotona. Jos lähiomaisella on sydänsairaus, olisi hyvä opetella peruselvytys ja pitää yllä taitojaan esimerkiksi SPR:n kursseilla.
Tekstin on tarkistanut LT Maaret Castren ja sen on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta muokannut toimittaja Tellervo Aho ja päivittänyt toimittaja Teija Riikola.
Vastuun rajaus
Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.