Käypä hoito -suositus «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi11010»1
Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu on ikääntyvällä miehellä tavallinen vaiva. Monella se on, mutta kaikkia se ei vaivaa. Joskus hoidoksi riittää seuranta. Usein tarvitaan myös lääkitystä tai leikkaus.
Vaikka myös perimällä saattaa olla merkitystä, ainoat eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun riskitekijät ovat ikä ja normaali miessukuhormonin eli androgeenin tuotanto. Niinpä hyvänlaatuinen liikakasvu iän myötä yleistyy. Kudostutkimuksissa se voidaan todeta 80 prosentilla 60 vuotta täyttäneistä miehistä. Virtsaamisvaivoja on kuitenkin vain 40 prosentilla, ja suunnilleen kaksi kymmenestä yli 60-vuotiaasta hakeutuu niiden takia hoitoon.
Kun mies tulee lääkärin vastaanotolle ja valittaa virtsaamiseen liittyviä oireita, lääkäri selvittää oireitten vaikeuden ja vaivoista aiheutuvat haitat. Tarkoitukseen suositetaan käytettäväksi siihen suunniteltua kyselylomaketta, jonka tuloksena potilaalle määritetään ns. oirepisteet. Perustutkimuksessa selvitetään potilaan muut mahdolliset sairaudet, tutkitaan alavatsa ja eturauhanen peräaukon kautta sekä otetaan veri- ja virtsanäytteet. Jäännösvirtsan määrän mittaamiseen suositellaan vatsanpeitteiden läpi tehtävää kaikututkimusta. Joskus se voidaan tutkia myös katetroimalla. Tulosten perusteella tehdään joskus jatkotutkimuksia, joilla varmistetaan, että taudinmääritys on oikea. Jos tutkimukset osoittavat, että oireiden syynä on eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu, potilaan tilanne ratkaisee, miten häntä hoidetaan. Lieväoireiselle potilaalle riittää, että hän on avoterveydenhuollon lääkärin seurannassa. Joskus potilaalle aloitetaan oireita helpottava lääkehoito tai hänet lähetetään urologille jatkotutkimuksiin. Varsinaisesta hoidosta ja seurannasta huolehditaan urologin tutkimusten jälkeen avoterveydenhuollossa.
Urologin suorittamiin jatkotutkimuksiin on aihetta, jos potilas on alle 50-vuotias tai jos hänellä epäillään eturauhassyöpää tai neurologista sairautta. Komplikaatioita aiheuttanut diabetes, aikaisempi virtsateihin kohdistunut toimenpide, pikkulantion vamma tai saman alueen leikkaus tai sädehoito antaa myös aiheen erikoislääkärin tutkimuksiin. Muita syitä ovat keskeisenä oireena esiintyvä alavatsakipu, virtsatieinfektio, virtsakivitauti, verivirtsaisuus, seerumin kreatiniinipitoisuuden kasvu ja virtsaumpi.
Leikkaushoidon tarpeellisuutta arvioidaan mm. virtsan virtaamamittauksella, jota voidaan täydentää ns. painevirtaustutkimuksella. Se tulisi aina tehdä myös silloin, kun oireitten ja löydösten välillä on epäsuhtaa tai kun potilaalla on jokin virtsaamisoireita aiheuttava perustauti. Peräsuolen kautta tehtävä kaikututkimus antaa prostatan liikakasvusta tarkimman käsityksen, ja sen yhteydessä voidaan tarvittaessa myös ottaa koepalat, jos on aihetta epäillä syöpäkasvainta. Pelkällä kaikututkimuksella ei voi sulkea eturauhassyöpää pois. Virtsaputken tähystys tehdään, jos potilaalla on verta virtsassa tai hänellä epäillään olevan virtsaputken kurouma. Joskus taudinmääritykseen tarvitaan myös virtsateiden varjoaineröntgenkuvaus ja virtsatutkimus.
Kun oireet ovat lieviä, riittää seuranta puolen vuoden, vuoden välein. Sama seurantaväli soveltuu aluksi myös silloin, kun oireet ovat keskivaikeita, ei ole lisätauteja eivätkä oireet huononna oleellisesti elämänlaatua. Kun seuranta aloitetaan, on tärkeää muistaa, kuinka tärkeitä vuosittain tehtävät perustutkimukset ovat ja jos oireisto muuttuu, täytyy tutkimuksiin tulla heti. Kiireellinen hoito on tarpeen, jos sairaus on aiheuttanut vaurion munuaiskudokseen tai jos potilas ei pysty pidättämään virtsan tuloa, hänellä on toistuva virtsaumpi, rakkokiviä tai virtsatietulehdus.
Eturauhanen leikataan, kun oireet jatkuvat vaikeina lääkehoitokokeilun jälkeen tai hoidon tarve on muista syistä ehdoton. Lääkehoito ei siis ole yhtä tehokas kuin leikkaus, mutta lääkehoito riittää usein saamaan potilaan vähäoireiseksi tai oireettomaksi. Käytössä on nykyään kaksi lääkeaineryhmää, joitten tehon on tutkimuksissa osoitettu olevan suunnilleen yhtä hyvä. Molemmat parantavat virtsasuihkun huippuvirtaamaa ja vähentävät oireita. Lääkkeen valinnassa tulisi ottaa huomioon eturauhasen koko, PSA:n (prostataspesifinen antigeeni) arvo ja potilaan oireet. Myös potilaan omalla mielipiteellä on tärkeä merkitys, sillä lääkkeitä joudutaan käyttämään jatkuvasti ja molemmilla lääkeryhmillä on etunsa ja haittansa.
Leikkaustapa valitaan potilaan oireiston ja tutkimustulosten perusteella. Uusia hoitomuotoja verrataan aina jo pitkään käytössä olleeseen höyläysleikkaukseen. Siinä eturauhaseen viedään virtsaputken kautta tähystin, jonka kautta leikataan sähkösilmukalla liikakasvusta lastuja. Näin virtsaputki avartuu ja eturauhanen pienenee. Toimenpiteen vuoksi potilas joutuu olemaan sairaalassa tavallisesti 2–4 vuorokautta. Höyläyksen tulokset ovat hyvät: yli 80 prosentilla potilaista oirepisteet vähenevät noin 75 prosenttia, eikä ulkopuolista haavaa tule. Noin seitsemällä kymmenestä miehestä siemensyöksy ohjautuu leikkauksen jälkeen virtsarakkoon. Impotenssia höyläys ei aiheuta. Joka kymmenes leikattu potilas joutuu vaivan uusiutumisen takia uudestaan leikkaukseen. Leikkausmenetelmäksi voidaan valita myös avoin leikkaus tai eturauhasen halkaisuleikkaus.
Mikro- ja radioaalloilla sekä erilaisilla laserkäsittelyillä voidaan myös hoitaa eturauhasen hyvänlaatuista liikakasvua. Radioaaltohoidon alustavat tulokset ovat olleet lupaavia: virtsaamisoireet ovat lievittyneet jokseenkin yhtä hyvin kuin höyläysleikkauksessa, mutta sen pitkäaikainen teho ei ole ollut höyläyksen veroinen. Lämpöhoitojen pitkäaikaistulokset puuttuvat vielä, minkä vuoksi näitä hoitoja käytetään ensi sijassa huonokuntoisille potilaille, joille varsinainen leikkaus olisi liian raskas. Joskus virtsaputkeen eturauhasen sisälle voidaan asettaa itsestään laajeneva metalliverkkoputki. Tätäkin hoitoa saavat vain sellaiset potilaat, joita ei pystytä leikkaamaan. Laserhoidot ovat vielä kehitysvaiheessa ja teholtaan huonompia kuin höyläysleikkaus.
| Epäile eturauhasen hyvänlaatuista liikakasvua, kun |
|---|
|
| Lääkkeet pähkinänkuoressa |
|---|
|
Suosituksen on päivittänyt toimittaja Teija Riikola ja sen ovat tarkastaneet Käypä hoito -työryhmän jäsenet puheenjohtaja, urologian professori Teuvo Tammela ja LKT Ilkka Kunnamo.
Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.