Käypä hoito -suositus Kohonnut verenpaine «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi04010»1

Verenpainetaso selviää mittaamalla

Verenpaine mitataan puolueettomassa testauksessa luotettavaksi osoitetulla verenpainemittarilla. Verenpainetaso määritetään laskemalla vähintään neljänä eri päivänä tehtyjen, kahden peräkkäin suoritetun mittauksen keskiarvo.

Lääkärin vastaanotolla verenpaine saattaa olla tavanomaista korkeampi, joten sairaan- ja terveydenhoitajat soveltuvat mittaajiksi paremmin kuin lääkärit. Kotimittaukset ja erityistilanteissa verenpaineen pitkäaikaisrekisteröinti auttavat hoitopäätösten tekemistä.

Kotimittausten keskiarvo 135/85 mmHg vastaa terveydenhuollossa mitattua keskiarvoa 140/90 mmHg.

Kohonnut verenpaine on yleistä

Melkein kaikkien aikuisten verenpaine nousee iän myötä. Alapaine kohoaa noin 55 vuoden ikään saakka, yläpaine vielä yli 80-vuotiaaksi asti. Miehillä nousu on selvintä noin 25. ja naisilla 40. ikävuoden jälkeen.

Suomessa noin puolella 35–64-vuotiaista miehistä ja kolmanneksella naisista on kohonnut verenpaine, mutta vain noin puolet heistä tietää siitä. Suomalaisilla monet muutkin sydän- ja verisuonitautien vaaratekijät ovat muihin maihin verrattuna yleisiä, joten ne lisäävät kohonneen verenpaineen haittoja.

Tarkka tutkimus

Ensimmäisellä mittauskerralla verenpaine mitataan kummastakin kädestä. Jos eri käsistä mitatut paineet eroavat toisistaan yli 10 mmHg, mitataan verenpaine jatkossa siitä kädestä, josta mitattu lukema oli korkeampi. Kotimittauksissa ja verenpaineen pitkäaikaisrekisteröinnissä mittaus tehdään edellä olevaa poikkeusta lukuun ottamatta vasenkätisillä oikeasta ja oikeakätisillä vasemmasta kädestä

Kun verenpainetaso on todettu kohonneeksi, selvitetään sydän- ja verenkiertoelinten tila sekä verenpaineeseen ja sen hoitoon vaikuttavat sairaudet. Lisäksi kartoitetaan elintavat sekä sydän- ja verenkiertoelinsairauksien muut vaaratekijät. Vasemman kammion mahdollinen liikakasvu (hypertrofia) on itsenäinen sydän- ja verisuonitautien vaaratekijä. Se todetaan sydänfilmillä ja tarvittaessa tarkemmin sydämen ultraäänitutkimuksella. Munuaistenkin kunto on selvitettävä, sillä munuaisvaurio lisää kohonneen verenpaineen vaaraa, ja toisaalta kohonnut verenpaine voi johtaa munuaisvaurioon. Silmänpohjatutkimus kuuluu asiaan, jos alapaine on suurempi kuin 120 mmHg. Diabeetikolle silmänpohjien valokuvaus on aina tarpeen, jos verenpaine on huomattavan korkea.

Elintavat remonttiin

Perinnölliset tekijät ja elintavat säätelevät verenpainetta. Tärkeintä on kuitenkin puuttua sellaisiin riskitekijöihin, joihin voi itse vaikuttaa: runsas suolan ja alkoholin käyttö, vähäinen kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö, liikunnan puute ja ylipaino. Verenpainetta voivat nostaa myös eräät lääkkeet, nikotiini, huumeet tai ylenmääräinen lakritsin syöminen.

Mieti, mitä syöt ja juot

Verenpaineen laskuun tarvitaan laihtumisen ohella pysyviä ravinnon laadun muutoksia, erityisesti ruokasuolan (natriumkloridin) käytön vähentämistä. Suolan verenpainetta kohottava haitallinen tekijä on natrium. Suolaa saadaan edelleen liikaa; miehet saavat sitä päivittäin keskimäärin noin 10–11 ja naiset noin 7,5–8 grammaa. Suositeltava suolan määrä on alle 5 grammaa päivässä. Tämä vastaa alle 2 grammaa natriumia. Tavoitteeseen päästään korvaamalla runsassuolaiset elintarvikkeet vähäsuolaisilla. Valitse tuotteita, joissa on pakkausmerkintä "vähemmän suolaa", "suolaa vähennetty" tai Sydänmerkki, ja luovu suolan ja suolaa sisältävien mausteseosten käytöstä ruoanvalmistuksessa ja ruokapöydässä. Vältä myös lakritsiuutetta sisältäviä makeisia ja muita tuotteita.

Ruokavalio, jossa on niukasti tyydyttynyttä eli kovaa eläinperäistä rasvaa, runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita, alentaa kohonnutta verenpainetta. Kovien rasvojen vaihtaminen pehmeiksi (esim. rypsiöljyyn ja rypsiöljypohjaisiin kasvimargariineihin) pienentää myös kolesteroliarvoja. Lihavuus suurentaa verenpainetta, laihtuminen laskee sitä. Jo 4–8 prosentin painonpudotus alentaa ylipainoisen verenpainepotilaan ylä- ja alapainetta keskimäärin 3–4 mmHg ja voi vähentää lääkehoidon tarvetta.

Kalaperäiset rasvahapot alentavat verenpainetta, joten nauti kaksi tai kolme rasvaisesta kalasta tehtyä ateriaa viikossa – rasvaisia kaloja ovat muun muassa lohi, silakka, silli ja muikku. Vähäinen kaliumin ja kalsiumin saanti voi olla yhteydessä kohonneeseen verenpaineeseen. Hyviä kaliumin lähteitä ovat täysjyvävalmisteet, kasvikset, marjat ja hedelmät. Kalsiumin riittävän saannin varmistat maitovalmisteiden päivittäisellä käytöllä tai kalkkitableteilla.

Runsas alkoholinkäyttö kohottaa verenpainetta ja saattaa vähentää lääkehoidon vaikutusta. Kun runsaasti alkoholia käyttävä vähentää juomistaan 3–4 annoksella päivässä, hänen verenpaineensa laskee noin 3/2 mmHg. Alkoholin käytön tulisi olla mahdollisimman vähäistä eikä ainakaan ylittää naisilla 14 ja miehillä 21 ravintola-annosta viikossa. Myös tupakoinnin lopettamisesta on hyötyä.

Lisää liikuntaa

Puoli tuntia reipasta kävelyä viidesti viikossa laskee kohonnutta verenpainetta keskimäärin 5/2 mmHg. Tämä liikuntamäärä vastaa yleisiä terveysliikuntasuosituksia. Myös kohtuukuormitteinen kuntosaliharjoittelu pienin vastuksin saattaa alentaa kohonnutta verenpainetta saman verran kuin kestävyysliikunta.

Lääkityksestä apua

Jos elintapamuutokset eivät yksinään auta, tarvitaan verenpainelääkkeitä. Lääkehoito vähentää viidessä vuodessa aivovaltimohalvauksia 30–40 ja vakavia sepelvaltimokohtauksia 16 prosenttia. Iäkkäät hyötyvät lääkityksestä yhtä paljon kuin keski-ikäiset. Lääkehoitoa suositellaan aina, jos systolinen painetaso on vähintään 160 mmHg tai diastolinen painetaso vähintään 100 mmHg. Lääkehoitoa suositellaan jo painetasolta 140/90 mmHg alkaen, jos sairastat diabetesta, munuaissairautta, sepelvaltimotautia, aivoverenkierron sairauksia, tai jos sinulla todetaan kohonnen verenpaineen aiheuttamia merkittäviä valtimoiden ja hiusverisuonien vaurioita tai merkittävää sydämen kuormittumista.

Verenpaineen hoitotavoite on alle 140/85 mmHg. Jos olet diabeetikko, sairastat munuaissairautta tai olet sairastanut aivohalvauksen tai sydäninfarktin, hoitotavoite on tiukempi – alle 130/80 mmHg.. Jos munuaissairaudessa virtsaan erittyy valkuaista yli 1 g/vrk (proteinuria), tavoite on alle 125/75 mmHg. Iäkkäiden potilaiden ja systolista verenpainetautia sairastavien hoidossa tavoitteeseen ei aina päästä, mutta kohonneen verenpaineen mahdollisimman hyvään hallintaan kuitenkin pyritään. Useimmiten hyvään hoitotulokseen pääseminen vaatii useamman lääkkeen samanaikaista käyttöä.

Seuranta on tärkeää

Seurannassa arvioidaan elintapamuutosten ja lääkehoidon toteutumista, hoitotavoitteiden saavuttamista sekä lääkkeiden mahdollisia haittavaikutuksia. Siihen, kuinka usein seurantakäyntejä on, vaikuttavat hoitotasapaino, mahdolliset sydänlihas-, munuais- ja silmänpohjavauriot sekä muut sairaudet kuten diabetes. Hoidon vaikutukset arvioidaan 1–3 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta tai sen muuttamisesta. Kun verenpaine on saatu tavoitetasolle eikä ole lisäsairauksia, riittää terveydenhoitajan mittaus 3–4 kuukauden välein tai kotiseuranta neljän päivän mittaussarjoina kolmen kuukauden välein. Jos verenpaine on tavoitetasolla, lääkärintarkastus on tarpeen kerran vuodessa, muutoin useammin. Nesteenpoistolääkkeen vaikutus veren kaliumtasoon on tarpeen arvioida 1–3 kuukauden kuluttua lääkehoidon aloittamisesta tai sen muuttamisesta. Vakiintuneessa lääkehoidossa vuositarkastuksessa määritetään diureettia, ACE:n estäjää, ATR:n salpaajaa ja reniininestäjää käyttävien potilaiden veren kalium- ja kreatiniinipitoisuudet.

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta päivittänyt Käypä hoito -oppimateriaalitoimittaja Tiina Tala. Teksti perustuu aiemmin tehtyihin Käypä hoito -suosituksen potilasversioihin, joita ovat laatineet toimittaja Tellervo Aho vuonna 2002 ja toimittaja Teija Riikola vuonna 2006. Tekstin ovat tarkistaneet Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja, LKT, dosentti, sisätautien erikoislääkäri, ylilääkäri Antti Jula Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja Käypä hoito -toimittaja LKT, dosentti, liikuntalääketieteen erikoislääkäri, vanhempi tutkija Katriina Kukkonen-Harjula UKK-instituutista.