Tulostuksen esikatselu   Tekstikoko: A A    Lähetä kollegalle Lataa PDF

Kolesterolin ja veren muiden rasvojen häiriöt (dyslipidemiat)

Käyvän hoidon potilasversiot
27.4.2009
Tiina Tala, Katriina Kukkonen-Harjula, Matti Tikkanen, Timo Strandberg ja Tellervo Aho

Käypä hoito -suosituksen Dyslipidemiat 1 päivitys aloitetaan vuonna 2011. Suosituspäivityksen valmistuttua potilasversio päivitetään ajan tasalle suosituksen ja sitä käsittelevän tiivistelmän pohjalta.

Dyslipidemialla tarkoitetaan veren poikkeavia rasva-arvoja. Dyslipidemian tunnusmerkit:

  • seerumin LDL-kolesterolipitoisuus on yli 3 mmol litrassa (mmol/l) tai
  • triglyseridipitoisuus (rasvat) on yli 2.0 mmol/l tai
  • HDL-kolesterolipitoisuus on alle 1.0 mmol/l ja pieni erityisesti suhteessa kokonaiskolesterolipitoisuuteen (suhde on yli 4) tai
  • edellisten tekijöiden eri yhdistelmät.

Puhekielessä LDL-kolesterolista käytetään nimitystä 'paha tai huono kolesteroli' ja HDL:stä nimitystä 'hyvä kolesteroli'.

Dyslipidemia on keskeinen syy valtimotautien, kuten sepelvaltimo- ja aivovaltimotautien kehittymiseen. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat sukupuoli, ikä, tupakointi, verenpaine, diabetes, lähisuvun valtimotaudit ja liikapaino.

Hoidolla pyritään ehkäisemään ja hoitamaan valtimokovettumatautia eli ateroskleroosia ja kaikkia siitä johtuvia valtimotauteja. Keskeisiä asioita ovat ruokavalio, liikunta ja tupakoimattomuus. Kolesterolilääkehoitoa harkitaan, jos pysyvät elämäntavan muutokset eivät onnistu, tai ne eivät yksinään riitä.

Suomalaisten kolesteroliarvot

24–64-vuotiailla seerumin kokonaiskolesterolipitoisuudet ovat 1970-alusta lähtien pienentyneet liki viidenneksellä. Tämän arvioidaan selittävän noin kolmanneksen työikäisen väestön vähentyneistä sepelvaltimotautikuolemista. Silti suomalaisten kolesteroli- ja rasva-arvojen poikkeaminen tavoitetasoista on edelleen yleistä. FINRISKI 2007 -tutkimuksen mukaan kokonaiskolesteroliarvo oli vähintään 5 mmol/l noin 60 %:lla suomalaisista miehistä ja naisista.

Tavoiteltavat kolesterolitasot

Dyslipidemian hoidossa keskitytään erityisesti kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuuksiin.

Seerumin kolesterolipitoisuuksien tavoitteet:

  • kokonaiskolesterolipitoisuus alle 5.0 mmol/l ja
  • LDL-kolesterolipitoisuus alle 3.0 mmol/l

Valtimotautiin sairastuneet, diabeetikot sekä ne oireettomat henkilöt, joiden valtimotautien kokonaisvaara on arvioitu suureksi, ovat ns. suuren riskin henkilöitä, joten heidän kolesterolipitoisuuksien tavoitetaso on tiukempi muuhun väestöön verrattuna.

Suuren riskin henkilöiden seerumin kolesterolipitoisuuksien tavoitteet:

  • kokonaiskolesterolipitoisuus alle 4.5 mmol/l (alle 4.0 mmol/l, jos mahdollista)
  • LDL-kolesterolipitoisuus alle 2.5 mmol/l (alle 2.0 mmol/l, jos mahdollista)

Keski-ikäisillä miehillä sepelvaltimotautikuoleman riski kaksinkertaistuu, kun seerumin kokonaiskolesteroli suurentuu 5 millimoolista litrassa 6.5:een ja nelinkertaistuu, kun pitoisuus nousee 8:aan.

Dyslipidemian tutkiminen ja toteaminen

Dyslipidemiadiagnoosia varten tehdään ainakin kaksi veren rasvojen mittausta. Monet seikat, kuten vakava sairaus, tuore infarkti ja infektiot sekä alkoholinkäyttö voivat vaikuttaa kolesteroli- ja rasva-arvoihin. Harvinainen mutta käytännössä tärkeä kohonneen kolesterolin syy on hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta.

Perinnöllisen kolesteroliaineenvaihdunnan sairauden, kuten familiaalisen hyperkolesterolemian (FH-tauti) toteamiseksi tarvitaan usein myös muita tutkimuksia.

Elintapamuutokset ovat keskeinen osa dyslipidemian hoitoa

Elämäntavoilla on ratkaiseva merkitys, kun kolesteroliarvoja halutaan parantaa. Ruokavalio- ja liikuntatottumuksia muuttamalla sekä laihdutuksella valtaosa ihmisistä voi saavuttaa lipiditason, jolla sairastumisvaara valtimotauteihin vähenisi merkittävästi.

Liikapainoisilla jo 5–10 %:n pysyvä laihdutus vähentää sepelvaltimotautivaaraa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi 100-kiloisella henkilöllä 5-10 kg:n laihtumista. Tavoitteeseen päästään vähentämällä energiansaantia ja lisäämällä liikuntaa.

Ruokavalio terveellisemmäksi

Kovan eli tyydyttyneen rasvan saantia tulisi vähentää korvaamalla se pehmeillä rasvoilla, kuten kasviöljyillä ja kasvirasvoilla. Kokonaiskolesteroliarvoa saadaan näillä toimenpiteillä pienennetyksi 3–10 %.

Kovan, tyydyttyneen rasvan lähteitä:

  • rasvaiset maitovalmisteet
  • voi ja voita sisältävät levitteet
  • juustot
  • rasvaiset makkarat ja liha
  • leivonnaiset
  • suklaa
  • trooppiset kasvirasvat (palmu- ja kookosöljy).

Jos kolesteroliarvo on suurentunut, kannattaa rajoittaa myös munankeltuaisten syöntiä. Vaikka katkaravuissa ja muissa äyriäisissä on kolesterolia, niitä voi nauttia kohtuullisesti, sillä niiden kokonaisvaikutukset kolesteroli- ja rasva-arvoihin ovat edullisia.

Pehmeän rasvan lähteitä:

  • juoksevat kasviöljyt, kuten rypsiöljy
  • kasvirasvapohjaiset levitteet
  • kalat.

Paras LDL- ja HDL-kolesterolin suhde saadaan käyttämällä rypsiöljyä, joskaan juoksevien öljyjen väliset erot eivät ole suuria. Pehmeän rasvan ohella myös runsaskuituisia hiilihydraatteja, kuten kokojyvätuotteita (esimerkiksi täysjyväleipää, tummaa riisiä, täysjyväpastaa, puuroa ja mysliä) marjoja ja hedelmiä kannattaa suosia. Ne lisäävät ruokavalion kuidun määrää ja vähentävät kolesterolipitoisuutta.

Jos tavanomainen ruokavaliohoito ei riitä pienentämään seerumin kokonaiskolesterolia riittävästi, kasvistanoli- tai kasvisteroliestereitä sisältävät erityisvalmisteet, kuten leipärasvat, voivat auttaa. Ne sopivat kaikenikäisille, myös pienille lapsille.

Liikuntaa säännöllisesti ja tupakka pois

Vähäinen liikkuminen tai huono kestävyyskunto ovat sepelvaltimotaudin riskitekijöitä. Kestävyysliikuntaharjoittelu suurentaa HDL-kolesterolipitoisuutta ja pienentää LDL- sekä triglyseridipitoisuuksia lievästi. Myönteisten muutosten suuruus on noin 5 % ja se edellyttää useamman kuukauden säännöllistä liikuntaa, mieluiten päivittäin tapahtuvaa 1/2–1 tunnin kestävää ripeää kävelyä tai vastaavaa muuta kohtuukuormitteista liikuntaa. Liikapainoisella laihtuminen lisää edullisia kolesteroli- ja rasva-arvojen muutoksia.

Tupakoinnin lopettaminen vähentää sydän- ja verisuonitaudeista aiheutuvaa kuoleman vaaraa sekä parantaa kolesteroliarvoja lisäämällä HDL-kolesterolipitoisuutta.

Suuren riskin henkilöille myös lääkehoito tarpeen

Suuren riskin potilaille tulisi elämäntapamuutoksiin tähtäävän ohjauksen ohella aloittaa myös lääkehoito mahdollisimman varhain.

Suuren riskin potilaita ovat ne, joilla on todettu ateroskleroottinen valtimotauti tai joilla on tyypin 2 diabetes, sekä ne tyypin 1 diabeetikot, joilla on valkuaista virtsassa. Suuren riskin ryhmään kuuluvat myös ne, joilla kansainvälisen luokituksen mukaan on seuraavan kymmenvuotiskauden aikana valtimotaudista johtuva vähintään 5 %:n kuolemanvaara. Oireetonkin henkilö kuuluu tähän ryhmään, jos hänellä on useita vaaratekijöitä tai yksi hyvin suuri vaaratekijä, kuten kokonaiskolesteroli yli 8 mmol/l.

Suomalaisen riskilaskurin avulla on mahdollista laskea oma riski sairastua sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen seuraavan 10 vuoden aikana. Linkki laskuriin «http://www.ktl.fi/portal/suomi/osastot/eteo/tutkimus/riskipiste/finriski-laskuri»2

Statiinit

Dyslipidemian lääkehoidossa statiineista on saatu vakuuttavimpia tutkimustuloksia. Statiinien käyttö pienentää kaikkien ateroskleroottisten valtimotautien vaaraa ja niistä johtuvaa kuolleisuutta. Statiinihoidosta hyötyvät muiden väestöryhmien lisäksi myös naiset ja iäkkäät henkilöt. Korkean iän vuoksi ei ole syytä lopettaa aikaisemmin aloitettua statiinilääkitystä.

Sepelvaltimotautipotilailla ja erityisesti sydänkohtauksen yhteydessä suuriannoksinen statiinihoito on tarpeen.

Statiinihoito on yleensä hyvin turvallista. Hoidon aikana huomioitavaa:

  • Lihaksiin kohdistuvat statiinin haittavaikutukset ovat harvinaisia. Selittämätön lihaskipu, lihasten heikkous tai arkuus tai tumma virtsa ovat oireita, joiden syy tulee selvittää. Lääkitys keskeytetään, kunnes syy on selvitetty.
  • Kun henkilöllä on monia sairauksia tai lääkityksiä, tulee muistaa, että statiineilla on yhteisvaikutuksia useiden lääkkeiden kanssa.
  • Statiinihoidon aikana on huolehdittava raskauden ehkäisystä, vaikka nykykäsityksen mukaan statiinit eivät varsinaisesti aiheuta epämuodostumia.
  • Statiineja ei suositella käytettäväksi imetyksen aikana.

Lipidiarvot on syytä tarkistaa 1–2 kuukauden kuluttua lääkehoidon aloituksesta ja tämän jälkeen noin yhden vuoden välein.

Muu lääkehoito

Mikäli statiinit eivät sovellu, voidaan harkita fibraattilääkitystä. Fibraatti soveltuu myös suurentuneen triglyseridipitoisuuden pienentämiseen.

Mikäli pelkillä statiineilla ei saavuteta tavoiteltuja kolesterolitasoja, voidaan hoitoon liittää lisäksi etsetimibi, resiini, fibraatti (ensisijaisesti fenofibraatti) tai nikotiinihappo.

Kalaöljyt (pitkäketjuiset n-3-rasvahapot) suurina annoksina (2–4 g/vrk) pienentävät triglyseridipitoisuutta, ja niitä voidaan käyttää yhdistettynä statiiniin.

Lasten ja nuorten dyslipidemia johtuu usein perinnöllisistä häiriöistä

Lasten ja nuorten dyslipidemian syynä on useimmiten perinnöllinen rasva-aineenvaihdunnan häiriö, kuten familiaalinen hyperkolesterolemia (FH). Lievän dyslipidemian syynä voi olla myös lihavuus.

Hoidossa ruokavaliomuutokset ovat ensisijaisia. Ruokavaliohoito voidaan aloittaa jo 1-vuotiaalle lapselle. Se pohjautuu samoihin periaatteisiin kuin aikuisillakin ja sisältää tarvittaessa myös kasvisteroli- ja stanolilevitteitä.

Lääkehoito on tarpeen ainoastaan alle 18-vuotiaille FH-potilaille ja tyypin 1 diabeetikoille, joilla on suuri LDL-kolesterolipitoisuus. Statiinit ovat ensisijaisia lääkkeitä myös lapsilla ja nuorilla.

Mikä auttaa, kun kohonnut kolesteroli vaivaa?

  • Karsi piilorasvat ja vaihda näkyvä rasva rypsiöljypohjaisiin levitteisiin. Käytä ruoanlaitossa öljyä.
  • Syö kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa.
  • Lisää ruokavalioosi täysjyvätuotteita, kasviksia, marjoja ja hedelmiä.
  • Valitse ostoskoriisi tuotteita, joissa on sydänmerkki.
  • Tarkkaile ruokavaliotasi, lisää liikuntaa, lopeta tupakointi.
  • Jos olet liikapainoinen, laihduttaminen saattaa korjata kolesteroliarvoja.
  • Jos HDL-arvosi on pieni, kestävyysliikunnan lisääminen, laihdutus ja tupakoinnin lopettaminen nostavat sitä.
  • Jos triglyseridiarvo on suurentunut, vähennä ruokavaliostasi kokonaisrasvan määrää. Runsas alkoholin käyttö nostaa triglyseridipitoisuutta.
  • Jos elämäntapamuutokset eivät auta ja sairastumisriski on suuri, pitää aloittaa lääkehoito.
  • Jos vanhemmilla tai sisaruksilla on varhain alkanut valtimotauti (esimerkiksi sepelvaltimotauti miehellä alle 55-vuotiaana, naisella alle 65-vuotiaana), tutkituta kolesteroliarvosi terveyskeskuksessasi. Lasten ja nuorten tutkiminen on myös tällöin tärkeää. Alkuun voi päästä esimerkiksi neuvolassa.

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta muokannut toimittaja Tellervo Aho. Sen on päivittänyt Käypä hoito -oppimateriaalitoimittaja Tiina Tala. Tekstin ovat tarkistaneet professori Matti J. Tikkanen Helsingin yliopistosta, professori Timo Strandberg Oulun yliopistosta ja dosentti Katriina Kukkonen-Harjula UKK-instituutista.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.