Useita alatyyppejä

Kaihi jaotellaan useisiin alatyyppeihin, joista jokaisella on oma anatominen sijainti ja omat riskitekijät. Samentumien oireet riippuvat sekä niiden paikasta mykiössä että kaihin tiiviydestä.

Kun mykiön keskiosa samentuu, kyseessä on tumakaihi, joka etenee yleensä hitaasti ja vaikeuttaa enemmän kauko- kuin lähinäköä. Kuorikerroksen kaihi aiheuttaa usein häikäisyoireita. Takakapselikaihikin aiheuttaa monesti häikäisyoiretta, ja näön heikkenemisen huomaa etenkin kirkkaassa valossa. Takakapselikaihi vaikeuttaa enemmän lähi- kuin kaukonäköä. Kaihi voi olla myös sekatyyppinen.

Milloin leikkaukseen?

Hitaasti tapahtuva näön heikkeneminen on yleisin syy hakeutua silmälääkärin tutkimuksiin joko itse tai optikon tai yleislääkärin lähettämänä. Tavallisimmin ongelmana on lähityöskentelyn ja lukemisen vaikeutuminen tai silmien väsyminen autolla ajaessa tai lukiessa. Lähellä olevaa henkilöä voi olla vaikea tunnistaa, ja jokapäiväisten askareitten suorittaminenkin saattaa olla hankalaa.

Tutkimuksessa selvitetään potilaan kokemien näköoireiden taustalla olevat syyt. Kaihin lisäksi muut silmäsairaudet, kuten glaukooma ja silmänpohjan rappeuma sekä yleissairaudet, esimerkiksi diabetes, saattavat vaikuttaa sekä näkökykyyn että leikkauksen lopputulokseen.

Potilaat tarpeet ovat määräävin tekijä leikkauspäätöstä tehtäessä. Leikkaus on aiheellinen, jos kaihi on heikentänyt näköä ja huonontanut elämänlaatua sekä selviytymistä jokapäiväisistä toiminnoista kotona tai työssä. Leikkausta tarvitaan myös, jos edellinen kaihileikkaus on aiheuttanut potilasta haittaavan eritaitteisuuden. Tietyt erikoistilanteet, kuten silmän takaosan sairauksien hoito ja seuranta ja ylikypsän kaihin aiheuttama tulehdus seuraamuksineen ovat myös leikkausaiheita. Potilaalle on tällöin kerrottava kaihileikkauksesta saatavat hyödyt ja sen mahdolliset riskit. Jos hän tämän jälkeen haluaa leikkausta, hänet tulisi ohjata siihen.

Jos leikkauspäätös ei tavanomaisten silmätutkimusten jälkeen ole vielä varmistunut, näkötoimintoja mittaava tutkimus, joka perustuu potilaan omaan arvioon päivittäisestä suoriutumisestaan, on aiheellinen.

Ennen leikkausta

Esitutkimusten tarkoitus on varmistaa potilaan soveltuvuus leikkaukseen. Näöntarkkuus mitataan ja silmänpohjat tutkitaan huolellisesti, kartoitetaan mahdolliset liitännäissairaudet ja arvioidaan silmää ympäröivien kudosten tulehdukset. Aiemmat silmäleikkaukset ja tulehdukset sekä silmän sairaudet selvitetään myös, samoin kaikki muutkin seikat, jotka voivat vaikuttaa leikkauksen onnistumiseen. Joskus apuna käytetään silmän ultraäänitutkimusta.

Tekomykiön valinta vaatii tarkat mittaukset, jotta löydetään yksilöllinen ja oikeantyyppinen mykiö.

Esitutkimuskäynnillä annetaan tietoa leikkauksesta ja sen jälkeisestä tilanteesta. Silloin suunnitellaan myös leikkauksen jälkihoito ja kotiutukseen liittyvät asiat, koska vain onnistunut jälkihoito takaa hyvän leikkaustuloksen. Ellei potilas itse esimerkiksi pysty tiputtamaan silmiinsä lääketippoja, hänelle on jo ennen leikkausta varmistettava apua kotisairaanhoidosta tai muusta sopivasta paikasta.

Tutkimukset kertovat, että omaisen tai ystävän mukana olo esitutkimuksessa lieventää mahdollisia pelkoja ja auttaa muistamaan asioita.

Leikkaus

Leikkauksessa oma samentunut mykiö poistetaan ja korvataan yksilöllisellä, juuri kyseiselle henkilölle valmistetulla tekomykiöllä. Leikkaus tehdään ultraäänellä pienestä viillosta. Haavan pienuudesta johtuu, että leikkaus on päiväkirurginen eikä edellytä potilaan yöpymistä sairaalassa.

Yhteistyökykyinen potilas, jolla on normaali harmaakaihi eikä leikkausta hankaloittavia muita sairauksia, leikataan yleensä paikallispuudutuksessa. Tällöin silmän kuntoutuminen on nopeaa, ja potilas pääsee kotiin jo tunnin tai parin kuluttua leikkauksesta. Potilaan tilanteen mukaan voidaan lisäksi käyttää rauhoittavaa lääkitystä ja tarvittaessa puuduttaa esimerkiksi silmän takaa tulevat hermosäikeet.

Puhdistetun silmän pinnalle tiputetaan ennen leikkausta infektioriskin ehkäisemiseksi antibioottia ja täydennetään suojaa ruiskuttamalla leikkauksen lopussa silmän sisäänkin antibioottia. Leikkauksen jälkeen tulehdusreaktiota estetään paikallisella antibiootilla ja kortisonilla.

Potilaan tilanteesta ja esimerkiksi hänen muista sairauksistaan riippuu, leikataanko molemmat silmät yhtä aikaa vai odotetaan toisen silmän parantumista ja leikataan sitten toinen.

Tärkeä jälkihoito

Kun silmästä on leikattu kaihi, hoito jatkuu kotona yleensä kolmesta neljään viikkoon. Potilas saa hoitavasta yksiköstä mukaansa tarkat ohjeet, joiden mukaan silmän puhdistus ja lääkitys tehdään.

Niissä annetaan myös käytännön ohjeita, kuten että suihkussa voi käydä, mutta pesuvettä ei saa mennä silmään. Siksi hiusten pesua pitää ensimmäisen viikon aikana välttää. Samasta syystä saunominen ja uiminen ovat kiellettyjä kaksi viikkoa kotiin pääsyn jälkeen. Muuten voi elää jokseenkin normaalisti, kunhan muistaa, että silmät ovat erityisseurannassa.

Silmän hierominen voi aiheuttaa bakteerien pääsyn silmään tai aukaista leikkaushaavan. Leikatun silmän hieromista tulee siksi välttää kuukauden ajan. Sama aika kuluu myös, ennen kuin raskaat ponnistelut ovat sallittuja. Nukkuessa on ensimmäisen viikon ajan pantava leikatun silmän päälle suojakilpi.

Silmänpaineen hoito on leikkauksen jälkeen yksilöllistä. Tavallisesti riittää sama lääkitys kuin ennen leikkausta. Tulehduksen estämiseksi silmään tiputetaan myös laajakirjoista antibioottia 4–5 kertaa päivässä kolmen, neljän viikon ajan.

Tärkeintä toipumisvaiheessa on tarkkailla vakavia oireita. Jos silmään tulee särkyä tai näkö äkkiä heikkenee, on heti otettava yhteyttä hoitavaan yksikköön, jonka puhelinnumeron kaihipotilas on saanut mukaansa kotiin lähtiessään.

Tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta muokannut toimittaja Tellervo Aho, ja sen ovat tarkistaneet dosentti, osastonylilääkäri Risto Uusitalo HUS:n silmätautien klinikasta ja LT Annikki Savolainen Tampereen sosiaali- ja terveystoimen Tullinkulman Työterveydestä.