Käypä hoito -suositus «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50051»1 on päivityksessä. Suosituspäivityksen valmistuttua potilasversio päivitetään ajan tasalle suosituksen ja sitä käsittelevän tiivistelmän pohjalta.
Aivoinfarktin iskiessä on tärkeää hakeutua nopeasti hoitoon oikeaan hoitopaikkaan eli sairaalan päivystysyksikköön, jossa voidaan arvioida tukoksen liuotusmahdollisuus. Suuri osa aivoverenkiertohäiriöistä on ehkäistävissä hoitamalla tehokkaasti tunnettuja riskitekijöitä kuten kohonnutta verenpainetta, korkeaa kolesterolia, eteisvärinää ja diabetesta. Myös tupakoinnin lopettaminen on erityisen tärkeää, painonpudotus ja liikunta auttavat pitämään aivoverenkierron kunnossa.
Aivoverenkierron häiriö (AVH) on yhteisnimitys ohimeneville (TIA) tai pitkäaikaisille neurologisia eli keskushermostollisia oireita aiheuttaville aivoverisuonten tukoksille tai muille aivoverenkierron häiriöille.
Aivohalvaus on yleisnimitys aivoinfarktille, aivoverenvuodolle ja lukinkalvonalaiselle verenvuodolle (SAV).
Aivoinfarkti on vaillinaisen verenvirtauksen tai sen puuttumisen aiheuttama aivokudoksen pysyvä vaurio, jota voidaan hoitaa liuottamalla nopeasti aivovaltimon tukkinut veritulppa. TIA-kohtaus on äkillisesti kehittynyt, verenkiertohäiriöstä johtuva paikallinen aivojen toiminnan häiriö tai toisen silmän näköhäiriö, joka kestää muutamasta minuutista muutamiin tunteihin.
Aivoinfarkti iskee usein täysin yllättäen. Oireisto kehittyy huippuunsa muutamissa minuuteissa tai tunneissa. Sairastunut on yleensä tajuissaan, vain laajaan aivoinfarktiin tai sydänperäiseen tukokseen voi liittyä lyhytkestoinen tajuttomuus tai tajunnan asteittainen heikkeneminen. Sairastunut ei itse välttämättä edes tunnista ensioireita, joita voivat olla näkö- ja puhehäiriöt, raajojen voimattomuus tai tunnottomuus, tai suupielen roikkuminen. Näiden vuoksi on hakeuduttava välittömästi hoitoon sairaalan päivystysyksikköön, joka kykenee tarvittaessa liuotushoitoon.
Myös ohimenevät oireet (ns. TIA-kohtaukset) on tutkittava heti, sillä ne viestittävät usein lähestyvästä pysyvästä tukoksesta ja aivoinfarktista. TIA-kohtaus korjaantuu yleensä täysin, eikä aiheuta pysyviä neurologisia vammoja tai oireita. Suurin osa TIA-kohtauksista menee ohi tunnin kuluessa.
Nopea puhelinsoitto hätäkeskukseen (yleinen hätänumero 112) ja kiireellinen ambulanssikuljetus sairaalan päivystyspoliklinikalle (ei terveyskeskukseen) on tarpeen, jotta tarvittava hoito voidaan aloittaa mahdollisimman nopeasti. Aivoinfarktin liuotushoito on hyvän lopputuloksen takaamiseksi aloitettava 2–3 tunnin kuluessa.
Sairaalaan saavuttaessa selvitetään aivojen tietokonetomografiatutkimuksella tai magneettikuvauksella, onko kyseessä alkava aivoinfarkti, jonka syy eli tukkeutunut suoni, voidaan liuottaa auki. Kuvauksessa voidaan todeta aivoverenvuoto, joka voi vaatia leikkaushoitoa ja erilaisen lääkehoidon.
Tulpan tukkima verisuoni avataan liuottamalla, jos mahdollista. Samalla estetään infarktiturvotusta ja hoidetaan kallonsisäistä painetta. On tärkeää myös ehkäistä keuhkokuumeen sekä keuhkoveritulpan synty. Uusien tukkeutumien ehkäisy aloitetaan joko tulpan syntyä estävillä tai verta ohentavilla lääkkeillä (ASA eli aspiriini, varfariini tai vastaava).
Parhaan lopputuloksen varmistamiseksi sairaalassa aivoinfarktin sairastanutta hoidetaan, mikäli mahdollista ns. AVH-yksikössä, joka on aivoverenkierron häiriöiden hoitoon ja varhaiskuntoutukseen erikoistunut yksikkö.
Kuntoutustarve on tärkeää arvioida jo akuuttisairaalassa heti kun potilaan tila on vakiintunut. Varhainen kuntoutuksen aloitus takaa parhaan tuloksen. Potilaan on tärkeää lähteä nopeasti liikkeelle, sillä näin ehkäistään painehaavojen, keuhkokuumeen, syvien laskimotukosten ja keuhkoveritulpan vaaraa. Viikon kuluessa sairastumisesta aloitettu aktiivinen kuntoutus on tehokkaampaa kuin vasta kuukauden kuluttua aloitettu.
Kuntoutusta jatketaan sairaalahoidon jälkeen potilaan yksilöllisen tilanteen mukaisesti. Kuntoutuksessa on monia yhtä hyödyllisiä menetelmiä. Hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi harjoittelun on kuitenkin oltava riittävän tehokasta ja tapahduttava ammattitaitoisen henkilökunnan ohjauksessa. Jatkokuntoutuksen tarve arvioidaan säännöllisesti.
Vuoden kuluessa halvauksesta elossa olevista jopa seitsemän kymmenestä toipuu päivittäisissä toimissaan itsenäisiksi. Suurin osa heistä kykenee asumaan kotona. Apuvälineillä voidaan helpottaa päivittäistä selviytymistä.
Aivoverenkiertohäiriöihin liittyy joka toisella sairastuneella tai heidän läheisillään jossain vaiheessa masennusta, joka usein jää huomaamatta ja hoitamatta. Masennusta voidaan hoitaa.
Autolla ajoa pitää välttää infarktioireiden vakavuudesta riippuen 3–6 kuukauden ajan ja sairastuneelle määrätään yleensä täksi ajaksi ajokielto.
Kohonnut verenpaine ja veren korkeat rasva-arvot (kolesteroli) lisäävät merkittävästi aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa, siksi niiden mittauttaminen ja hoitaminen on tärkeää. Verenpaineen hoidon yleinen tavoite on 140/85 mmHg, diabeetikoilla tavoiteltava taso on vieläkin matalampi. Verenpaineen tehokas hoito saattaa vaatia useampien valmisteiden yhdistelmähoitoa. (Lisää aiheesta ks. Kohonneen verenpaineen Käypä hoito -suositus «Kohonnut verenpaine»1) Kolesterolin hoidossa kiinnitetään huomiota kokonaiskolesterolin lisäksi erityisesti LDL-pitoisuuden laskuun. Kokonaiskolesterolipitoisuuden tulisi olla alle 5 mmol/l ja LDL-kolesterolipitoisuuden alle 3 mmol/l, korkean riskin potilailla tätäkin alhaisempi. (Lisää aiheesta Dyslipidemioiden Käypä hoito -suositus «Dyslipidemiat»2).
Tupakointi kaksinkertaistaa AVH-riskin. Joka neljäs aivoinfarkti johtuu tupakoinnista. (Tupakoinnin lopettamisesta lisää Tupakoinnista vieroituksen Käypä hoito -suosituksen potilasversio «Tupakasta vieroitus»3). Liikapaino on riski sydämen lisäksi myös aivoverisuonille. Jo 5–10 %:n painonpudotuksella on merkitystä terveydelle (Lisää asiasta ks. Aikuisten lihavuuden Käypä hoito -suosituksen potilasversio «Lihavuus aikuisilla»4). Liikkumattomuus tai liian vähäinen liikunta rasittavat verenkiertoa ja lisäävät aivoverenkiertohäiriöiden riskiä. Jo kohtuutehoisesta liikunnasta on hyötyä.
Muita valtimotauteja, kuten sepelvaltimotautia, eteisvärinää ja diabetesta sairastavat ovat erityisessä riskiryhmässä, joten heidän perustautinsa hoito on tärkeää aivoverenkiertohäiriöiden ehkäisyä. Heillä sekä verenpaineen että kolesterolin hoidossa pyritään muita matalampiin arvoihin. Humalahakuinen alkoholinkäyttö lisää aivohalvauksen riskiä.
Ensimmäisen aivohalvauksen saa vuosittain noin 10 000 suomalaista ja kaikkiaan halvauksia ilmaantuu noin 14 000 vuodessa. Suomessa on noin 41 000 aivohalvauksen sairastanutta henkilöä. Aivoinfarktin osuus aivohalvauksista on n. 80 %. Taudin ilmaantuvuus ja sairauden aiheuttama kuolleisuus on vähentynyt Suomessa kaikissa ikäryhmissä viime vuosikymmeninä ja suuntaus näyttää jatkuvan.
Aivoinfarkti on raskas tauti sekä potilaalle että hänen läheisilleen ja kallis yhteiskunnalle. Sen vuoksi menetetään enemmän laadukkaita elinvuosia kuin minkään muun sairauden vuoksi. Väestön ikääntyessä aivohalvaukseen sairastuneiden määrä tulee kasvamaan, ellei ehkäisyssä, akuuttihoidossa ja kuntoutuksessa onnistuta nykyistä paremmin ja tähän haasteeseen Käypä hoito -suositus antaa eväät. Aivoverenkierron häiriöt ovat kolmanneksi yleisin kuolinsyy Suomessa sepelvaltimotaudin ja syöpien jälkeen.
Vähennä sairastumisriskiäsi
Huolestu näistä ja hakeudu pikaisesti hoitoon
Soita 112 ja kerro oireistasi!
Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta laatinut lääketieteen toimittaja Tuula Vainikainen ja sen on tarkistanut suosituksen laatineen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja neurologian professori, ylilääkäri Markku Kaste HYKSistä.
Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.