Takaisin

Virtsankarkailun perustutkimukset ja hoito perusterveydenhuollossa

Näytönastekatsaukset
Heidi Alenius
30.3.2017

Näytön aste: B

Virtsankarkailun perustutkimukset ja hoito voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa. Tutkimuksissa tyytyväisyys hoitoon vaihtelee välillä 60–70 %.

Hollantilaisessa tutkimuksessa «Lagro-Janssen T, van Weel C. Long-term effect of t...»1 raportoitiin naisten virtsankarkailun hoitotulokset 5 vuoden kuluttua alkuperäisestä yleislääkärin tekemästä interventiosta. Tutkimukseen osallistui 101 naista, joista 88:lta saatiin seurantatiedot. Hoitoon kuului lantionpohjan lihasten harjoitusten ohjaus ponnistusvirtsankarkailupotilaille, rakkoharjoitusohje pakkovirtsankarkailupotilaille ja molemmat sekatyyppisestä virtsankarkailusta kärsiville. Hoitotulos mitattiin oireiden kvantitatiivisella pisteytyksellä.

5 vuoden kuluttua 43 % naisista ei enää jatkanut harjoituksia. 1 vuoden kuluttua kuivina olleista 56 % oli kuivia 5 vuoden kuluttua. Hoitomyöntyvyys näytti vaikuttavan hoitotulokseen, johon 70 % potilaista oli tyytyväisiä 5 vuoden kuluttua.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimuksessa oli käytetty objektiivista kriteeristöä. Hoitovasteen erottamista luonnollisesta virtsankarkailun kulusta ei voida varmistaa.

Norjassa tehdyssä seurantatutkimuksessa «Seim A, Sivertsen B, Eriksen BC ym. Treatment of u...»2 kaikille yleislääkärin vastaanotolle tulleille virtsankarkailupotilaille tarjottiin hoitoa ja seurantaa. Hoitona oli ponnistusvirtsankarkailussa lantionpohjan lihasharjoittelu ja postmenopausaalisille naisille estrioli ja pakkovirtsankarkailussa rakkoharjoittelu, sähköstimulaatio, estrioli sekä tarvittaessa antikolinergi. Sekatyyppisessä virtsankarkailussa interventiot yhdistettiin.

12 kuukauden kuluttua 110 virtsankarkailupotilaasta 70 % oli tyytyväisiä hoitotulokseen. 20 % naisista oli täysin kontinentteja, ja 24 tunnin vaippatestissä virtsankarkailu väheni keskimäärin 28 g:sta 13 g:aan ja käytettyjen suojien määrä 1,6:sta 0,6:een päivässä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimuksessa oli käytetty myös objektiivisia mittareita. Hoitovasteen erottamista luonnollisesta virtsankarkailun kulusta ei voida varmistaa, mutta vaippatestin perusteella virtsankarkailun aste oli vähintään kohtalainen, jolloin on todennäköistä, että kyseessä oli todellinen hoitovaste.

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Holtedahl K, Verelst M, Schiefloe A. A population ...»3 iältään 50–74-vuotiaita naisia (n = 87) hoidettiin lantionpohjan harjoituksilla, sähköärsytyksellä ja paikallisestrogeeneilla. 6 kuukauden kuluttua 61 % ja 12 kuukauden kuluttua 56 % potilaista katsoi olevansa kuivia tai oireiden helpottuneen merkittävästi.

Lisäksi yleislääkärin vastaanotolle kutsuttiin 698 satunnaisesti valittua naista, joista 507 tuli. Näistä 90 naista, jotka halusivat osallistua ja joilla havaittiin objektiivisesti ICS:n kriteerien mukainen virtsankarkailu, satunnaistettiin hoito- tai seurantaryhmään. Hoito koostui fysioterapeutin ohjaamista lantionpohjan lihasharjoituksista, atrofian hoidosta estriolilla ja vaginaalisesta kotona toteutetusta sähköärsytyksestä.

6 kuukauden kuluttua hoito aloitettiin myös verrokkiryhmälle, ja hoito jatkui tutkimusryhmällä. Hoitovastetta seurattiin validoiduilla oirepisteytyksillä. 6 kuukauden kuluttua hoitoryhmän oireet olivat merkittävästi lievittyneet, kun taas kontrolliryhmässä ei ollut tapahtunut muutosta. Vuoden kuluttua ryhmien välillä ei ollut eroja.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimuksessa oli käytetty myös validoituja mittareita. Hoitomenetelmät, jotka oli rajattu selkeästi, ovat käytettävissä myös suomalaisessa perusterveydenhuollossa.

Englantilaisessa tutkimuksessa «Williams KS, Assassa RP, Cooper NJ ym. Clinical an...»4 satunnaistettiin yli 40-vuotiaat henkilöt postikyselyn ja haastattelun perusteella interventio- (n = 2 958) tai kontrolliryhmään (n = 788). Interventiona erikoiskoulutettu hoitaja tutki potilaat ja antoi ohjauksen lantionpohjan lihasharjoituksista, rakkokoulutuksesta, elämätyylistä ja nesteiden nauttimisesta. 8 viikon intervention jälkeen potilaat ohjattiin tarvittaessa jatkotutkimuksiin. Vertailuryhmällä oli mahdollisuus hakeutua tavanomaisiin palveluihin (81 % käytti).

Karkailua useita kertoja kuukaudessa ilmoitti 3 kuukauden kohdalla 63 % interventio- ja 70 % vertailuryhmästä (ero -7 %, 95 % luottamusväli -11 – -3, ei tilastollisesti merkitsevä) ja 6 kuukauden kohdalla 61 % ja 65 % vastaavasti. Vähintään 1 oireen lievenemistä (karkailu, tihentynyt tarve, pakko-oire tai nokturia) ilmoitti 3 kuukauden kohdalla 59 % interventio- ja 48 % vertailuryhmässä ja oireettomia oli 25 vs. 15 % vastaavasti. 6 kuukauden kohdalla oireettomia oli 28 % interventio- ja 19 % kontrolliryhmässä ja tilanteeseensa tyytyväisiä oli vastaavasti 64 vs. 53 %.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus ei rajaudu selkeästi virtsankarkailuun, vaan haastattelemalla selvitettiin 4 tyyppisiä virtsaoireita. Vertailuryhmän hoitoon hakeutuminen oli täysin omatoimisuuden varassa, kun taas interventioryhmässä kaikki saivat tutkimukset ja hoidon. Hoitovaste oli itse ilmoitettu.

Kirjallisuutta

  1. Lagro-Janssen T, van Weel C. Long-term effect of treatment of female incontinence in general practice. Br J Gen Pract 1998;48:1735-8 «PMID: 10198479»PubMed
  2. Seim A, Sivertsen B, Eriksen BC ym. Treatment of urinary incontinence in women in general practice: observational study. BMJ 1996;312:1459-62 «PMID: 8664627»PubMed
  3. Holtedahl K, Verelst M, Schiefloe A. A population based, randomized, controlled trial of conservative treatment for urinary incontinence in women. Acta Obstet Gynecol Scand 1998;77:671-7 «PMID: 9688247»PubMed
  4. Williams KS, Assassa RP, Cooper NJ ym. Clinical and cost-effectiveness of a new nurse-led continence service: a randomised controlled trial. Br J Gen Pract 2005;55:696-703 «PMID: 16176737»PubMed