Takaisin

Lantionpohjan lihasten harjoittelu ja monipuolinen fyysinen harjoittelu virtsankarkailun hoidossa iäkkäillä itsenäisesti ja kotihoidon tuella asuvilla naisilla

Näytönastekatsaukset
Maria Nuotio
5.2.2017

Näytön aste: C

Lantionpohjan lihasten ohjattu harjoittelu yksin tai yhdistettynä lihaskuntoharjoitteluun saattaa vähentää virtsankarkailua 60 ja 70 vuotta täyttäneillä itsenäisesti ja kotihoidon tuella asuvilla naisilla.

Kim ym. «Kim H, Yoshida H, Suzuki T. The effects of multidi...»1 tutkivat satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessaan monipuolisen 3 kuukautta kestävän fyysisen harjoittelun, johon kuului lantionpohjan lihasten harjoittelua ja lihaskuntoharjoittelua, vaikutusta ponnistus-, pakko- ja sekamuotoisen virtsankarkailun esiintyvyyteen hoidon jälkeen ja 7 kuukauden seurannassa. Interventioryhmä sai ohjauksen edellä mainittuihin lihasharjoitteisiin. Kontrolliryhmä sai yleistä terveysneuvontaa 1 kerran kuukaudessa niin ikään 3 kuukauden ajan. Interventioryhmässä oli 63 ja kontrolliryhmässä 64 kotona asuvaa 70 vuotta täyttänyttä naista.

Interventioryhmässä virtsakarkailutapahtumat vähenivät lähtötilanteeseen nähden 44,1 %:lla heti hoidon jälkeen tutkittuna ja 39,3 %:lla 7 kuukauden seurannassa. Kontrolliryhmässä ei merkitsevää vähenemistä tapahtunut. Interventioryhmässä vähenemistä tapahtui kaikissa virtsankarkailutyypeissä, mutta vaikutukset olivat selvimmät ponnistuskarkailussa. Hoitomyöntyvyys (OR 1,13; 95 % luottamusväli 1,02–1,29) ja painoindeksin pienenemä (OR 0,78; 95 % luottamusväli 0,60–0,96) olivat yhteydessä myönteiseen hoitotulokseen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä, koska tutkimuspopulaatiot ja intervention toteutusmahdollisuudet vastaavat terveydenhuoltojärjestelmissä toisiaan.

Kommentti: Muistihäiriöiset (MMSE < 24) oli suljettu tutkimuksesta pois.

Sama tutkijaryhmä «Kim H, Suzuki T, Yoshida Y ym. Effectiveness of mu...»2 selvitti monipuolisen fyysisen harjoittelun vaikutusta ponnistusvirtsankarkailuun satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa. Harjoittelu käsitti lantionpohjan lihasten harjoittelua ja lihaskuntoharjoittelua 60 minuutin jaksoissa 2 kertaa viikossa 3 kuukauden ajan. Tutkimusjoukon muodostivat 70 (puolet interventio- ja puolet kontrolliryhmässä) kotona asuvaa 70 vuotta täyttänyttä naista. Interventioryhmää seurattiin hoitojakson jälkeen vuoden ajan.

Heti hoitokokeen jälkeen interventioryhmästä 54,5 % ja kontrolliryhmästä 9,4 % oli pidätyskykyisiä (p < 0,001). Myönteisen hoitovasteen omaavilla oli painoindeksi pienentynyt ja kävelynopeus suurentunut merkitsevästi (p-arvot 0,03 ja 0,04) enemmän kuin heillä, joilla hoitovastetta ei ollut. Interventioryhmässä kolmasosa naisista oli pidätyskykyisiä vielä 1 vuoden seurannan jälkeen. Kontrolliryhmäläisille ei toteutettu 1 vuoden seurantaa tutkimusasetelman mukaan.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä, koska tutkimuspopulaatiot ja intervention totetumismahdollisuuden vastaavat terveydenhuoltojärjestelmissä toisiaan

Kommentti: Pakko- ja sekamuotoista virtsankarkailua ei huomioitu: seuranta toteutettiin vain interventioryhmälle.

Engberg ja Sereika «Engberg S, Sereika SM. Effectiveness of Pelvic Flo...»3 vertasivat koulutetun sairaanhoitajan kotiolosuhteissa toteuttaman 6 viikon kestoisen viikoittaisen biopalauteavustetun lantionpohjan lihasharjoittelun tehoa virtsankarkailun hoidossa itsenäisesti (n = 185, naisia 148) ja kotihoidon tuella (n = 93, naisia 81) kotona asuvilla 60 vuotta täyttäneillä henkilöillä (keski-ikä kotona asuvilla 74,3 ja kotihoidon tuella asuvilla 80,4 vuotta), jotka kärsivät joko pakko-, ponnistus- tai sekamuotoisesta virtsankarkailusta. Kotihoidon tuella asuvilla oli lähtötilanteessa itsenäisesti kotona asuvia keskimäärin enemmän kroonisia sairauksia (6,9 vs. 5,9, p = 0,007) ja lääkärin määräämiä lääkkeitä (5,1 vs. 4.2, p = 0,020), ja suurempi osa heistä kärsi sekamuotoisesta virtsankarkailusta (65,2 vs. 47,0 %, p = 0,015) ja ummetuksesta (46,2 vs. 27,0 %, p = 0,02). Kotihoidon tuella asuvilla oli lähtötilanteessa keskimäärin enemmän virtsankarkailukertoja (3,7 vs.2,1,p < 0,001).

Intervention lopussa päivittäiset virtsankarkailukerrat olivat vähentyneet kotihoidon tuella asuvilla keskimäärin 1,9 verrattuna lähtötilanteeseen (p < 0,001) ja virtsankarkailukerrat 1,3 (p = 0,001). Vastaavat keskimääräiset vähenemät itsenäisesti kotona asuvilla olivat 1,1 (p < 0,001) ja virtsaamiskerrat 0,87 (p < 0,001). Hoitotehossa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa kotihoidon tuella ja itsenäisesti kotona asuvien välillä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: kohtalainen, koska intervention toteutusmahdollisuudet eroavat terveydenhuoltojärjestelmien välillä, ja myös tutkimuspopulaatioiden välillä voi olla eroja.

Kommentti: Muistisairauksien esiintyvyys ja tutkimushenkilöiden kognitiivinen taso ei ollut tiedossa. Ryhmät olivat erikokoisia.

Kirjallisuutta

  1. Kim H, Yoshida H, Suzuki T. The effects of multidimensional exercise treatment on community-dwelling elderly Japanese women with stress, urge, and mixed urinary incontinence: a randomized controlled trial. Int J Nurs Stud 2011;48:1165-72 «PMID: 21459381»PubMed
  2. Kim H, Suzuki T, Yoshida Y ym. Effectiveness of multidimensional exercises for the treatment of stress urinary incontinence in elderly community-dwelling Japanese women: a randomized, controlled, crossover trial. J Am Geriatr Soc 2007;55:1932-9 «PMID: 17944890»PubMed
  3. Engberg S, Sereika SM. Effectiveness of Pelvic Floor Muscle Training for Urinary Incontinence: Comparison Within and Between Nonhomebound and Homebound Older Adults. J Wound Ostomy Continence Nurs 2016;43:291-300 «PMID: 27163683»PubMed