Satunnaistetussa vertailututkimuksessa «Moffet H, Collet JP, Shapiro SH ym. Effectiveness ...»1 määritettiin polven tekonivelleikkauksen jälkeisen intensiivisen kuntoutuksen vaikuttavuutta toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Intensiivinen kuntoutus (38 potilasta) sisälsi 12 ohjattua kuntoutuskertaa sekä kotiharjoitukset 2–4 kuukauden kuluttua leikkauksesta. Verrokit (39 potilasta) saivat standardihoitoa, jonka tuli olla tavanomaista ilman että hoitoa tarkemmin olisi määritelty ja kontrolloitu. Potilaiden keski-ikä oli 68 vuotta, naisia oli noin 60 %, osteoartroosi oli kaikilla.
Kahdeksan kuukauden seurannassa intensiivisen kuntoutuksen ryhmässä potilaat kävelivät 6 minuutin aikana hieman enemmän kuin verrokit: ero oli noin 25 metriä. Intensiivisessä kuntoutuksessa olleilla oli välittömästi kuntoutusjakson jälkeen ja kahden kuukauden seurannassa vähemmän kipua, jäykkyyttä ja vaikeutta päivittäisissä toimissa (WOMAC:n perusteella) sekä hieman parempi lukema SF-36-perusteisessa elämänlaadussa kahden kuukauden seurannassa.
Satunnaistettu tutkimus «Kauppila AM, Kyllönen E, Ohtonen P ym. Multidiscip...»2 toteutettiin Oulun Yliopistollisen sairaalan ortopedian osaston potilailla, joille oli tehty polven nivelrikon vuoksi toispuoleinen kokotekonivelen asennus. Potilaat satunnaistettiin leikkaushoitojaksolta kotiutuksen yhteydessä joko perinteiseen leikkaushoidon jälkeiseen kuntoutukseen (vertailuryhmä) tai tämän lisäksi annettuun moniammatilliseen polikliiniseen kuntoutukseen (interventioryhmä), joka sisälsi yhteensä 10 käyntiä 2–4 kuukautta leikkauksen jälkeen. Hoidot toteutettiin Oulun Yliopistollisen sairaalan fysiatrian osastolla. Potilaita arpoutui moniammatilliseen kuntoutukseen 44 henkilöä ja vertailuryhmään 42 henkilöä. Potilaiden keski-ikä oli 71 vuotta, 75 % heistä oli naisia. Alkutilannemittaukset tehtiin ennen tekonivelleikkausta, 2 kuukauden kuluttua juuri ennen kuntoutuksen alkamista (ryhmissä jäljellä 41 ja 40 henkilöä) sekä 6 kuukauden ja 12 kuukauden kuluttua leikkauksesta (molempina seuranta-ajankohtina ryhmissä jäljellä 36 ja 39 henkilöä). Fyysistä toimintakykyä mitattiin testipatteristolla ja subjektiivista toimintakykyä sekä elämänlaatua arvioitiin kyselykaavakkeilla (WOMAC, 15D ja RAND-36). Seuranta-aikana molemmissa ryhmissä potilaiden toimintakyky ja elämänlaatu paranivat. Keskimääräinen muutos päätulosmuuttujassa WOMAC-indeksissä oli 12 kuukauden seurannassa interventioryhmässä 32.4 pistettä ja vertailuryhmässä 32.8 pistettä. Muissakaan tulosmuuttujissa ei ollut seurannan aikana ryhmien välisiä eroja.
Johtopäätöksenä tutkimuksesta on, että moniammatillisesti toteutettu kuntoutus ei tehostanut leikkauksesta toipumista, kun sitä verrattiin perinteiseen ortopediseen hoitokäytäntöön. Jälkimmäinen säästi kustannusvaikuttavuusanalyysin perusteella lisäksi kustannuksia.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: