Takaisin Tulosta

Tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden ehkäisy ja hoito

Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä
5.3.2024

Käypä hoito -suositus «Tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden ehkäisy ja hoito»1

Esiintyvyys ja altistavat tekijät

  • Työikäisestä väestöstä 12 % ja alle 20-vuotiaista 5 % tupakoi päivittäin.
  • Erityisesti nuoret käyttävät myös muita tupakka- ja nikotiinituotteita. Päivittäin nuuskaa 20–34-vuotiaista miehistä 11 % ja ammattikoululaisista 17 %. Nuuskan tapaisia nikotiinipusseja käyttää nuorista 11–21 %. Nikotiinisähkösavukkeita käyttää päivittäin 1 % aikuisväestöstä, 7 % yläkoululaisista. Kokeileva sähkösavukkeiden käyttö yleistyy jo 4.–5.-luokkalaisilla. Osa nuorista käyttää useita eri nikotiinituotteita.
  • Tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön aloittamisen ja jatkamisen taustalla on useita tekijöitä, kuten perintötekijät, psyykkiset tekijät ja niiden yhteisvaikutukset. Nuoria altistaa tupakoinnille erityisesti perheen ja vertaisten tupakointi sekä koulutustaso.

Diagnostiikka

  • Terveydenhuollossa tulee kysyä tupakka- ja nikotiinituotteiden käytöstä ja arvioida riippuvuuden vahvuus. Fyysisen ja psyykkisen riippuvuuden arviointi kuuluvat hoidonsuunnitteluun. Arviointiin soveltuvat Fagerströmin nikotiiniriippuvuustesti tai sen kahden kysymyksen Heaviness of Smoking Index -versio. Nuorten nikotiiniriippuvuutta arvioidaan Hooked On Nicotine Checklist -testillä. Testejä voidaan soveltaa myös sähkösavukkeiden ja muiden nikotiinituotteiden aiheuttaman riippuvuuden arviointiin, kun huomioidaan käytetyt nikotiinimäärät.

Ehkäisy

Vieroitussuunnitelma ja hoidon seuranta

  • Tupakka- ja nikotiiniriippuvuus on pitkäaikaissairaus, joka vaatii toistuvaa tukea ja seurantaa, jonka takia vieroitussuunnitelma on tärkeä sisällyttää hoitosuunnitelmaan.
  • Tupakka- ja nikotiinituotteista vieroitus on tärkeä osa kaikkien potilaiden, mutta erityisesti raskautta suunnittelevan perheen ja leikkaukseen menevän potilaan hoitoa.
  • Sydän- ja verisuonitaudin, keuhkosairauden, diabeteksen, suun sairauden, psykiatrisen sairauden tai syövän toteaminen tulee aina johtaa vieroitushoitoon.
  • Yksilölliseen vieroitussuunnitelmaan kirjataan asiat, joista vieroitusohjauksessa on sovittu, mukaan lukien vieroituksen aikataulu, tapaamiset, ohjaus ja käytettävät lääkkeet. Vieroitussuunnitelmaa tehtäessä on hyvä puhua aikaisemmista lopettamisyrityksistä, ja sopia toimintatavoista retkahduksessa.
  • Vieroituksen aloittavalle järjestetään seurantakontaktit 1–2 viikon, 1 kuukauden ja 3 kuukauden päähän vieroituksen alusta.

Hoidon teho, kustannustehokkuus ja ennuste

Vieroitushoidon organisointi

  • Terveydenhuollossa tulee tunnistaa potilaiden tupakointitavat ja tupakoinnin merkitys sairauksien vaaratekijänä. Tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttöä on ehkäistävä. Potilaita kehotetaan lopettamaan niiden käyttö, suositellaan vieroitushoitoa ja ohjataan tarvittaessa jatkohoitoon.
  • Hyvinvointialueiden vieroitusyksiköt tai vieroituksesta vastaavat ryhmät ja niiden vastuuhenkilöt toimivat tupakka- ja nikotiinituotteista vieroituksen koordinaattoreina. Vieroitusyksiköt pitävät yllä tietoa alueen vieroituspalveluista ja henkilökunnan koulutuksista, suunnittelevat ja kehittävät tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön vastaisia toimia ja tarjoavat moniammatillisia vieroituspalveluitaperusterveydenhuollon ja työterveyshuollon tueksi.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä

Klas Winell (pj.)

Pilvikki Absetz

Mikael Ekblad

Heikki Ekroos

Anu Linnansaari

Hanna Ollila

Marja Pöllänen (Käypä hoito -toimittaja)

Aleksi Raudasoja (Käypä hoito -toimittaja)

Annamari Rouhos

Outi Salminen