Viisaudenhampaat puhkeavat yleensä 19–20 vuoden iässä.
Eniten ongelmia aiheuttavat alaviisaudenhampaat, jotka eivät mahdu puhkeamaan kunnollisesti.
Poisto on oireilevan viisaudenhampaan ensisijainen hoito. Potilas tulee ohjata hammaslääkärin
arvioon ja hoitoon, tarvittaessa päivystyksellisesti. Mikrobilääkehoito ei ole riittävä
hoito.
Diagnostiikka
Viisaudenhammasalueet tutkitaan ientaskumittarilla.
Viisaudenhampaan kipu voi heijastua korvakipuna. Myös sylkirauhasen tulehdus ja nielutulehdus
voivat muistuttaa viisaudenhampaan tulehdusta.
Viisaudenhampaan poiston aiheet ja vasta-aiheet
Aiheet:
oireilu, esimerkiksi kipu, turvotus, paha maku tai haju, märkävuoto, suun avaamisvaikeus
ja kuume
kliiniset tai röntgenologiset sairauden merkit, esimerkiksi syvä ientasku, karies,
märkävuoto tai muut tulehduksen merkit, vahingollinen vastapurija, röntgenologisesti
havaittava tulehdus, kystat ja kasvaimet
muu syy, esimerkiksi oikomishoito, ortognaattinen kirurgia, leukojen alueelle kohdistuva
sädehoito ja poisto perussairauden tai sen hoidon takia
Viisaudenhammas on kokonaan luun peittämä, oireeton ja kliinisesti ja röntgenologisesti
terve.
Poistosta aiheutuisi kohtuuton paikallinen riski, kuten ilmeinen hermovaurion tai
leukamurtuman vaara.
Poistosta aiheutuisi kohtuuton potilaan yleistilaan tai leikkausalueen paranemiseen
liittyvä riski. Tämä koskee esimerkiksi vaikeita immunosuppressiivisia tiloja ja potilaita,
joilla on merkittävä osteonekroosin tai osteoradionekroosin riski.
Toissijaisena hoitona on perikoroniittisen alueen mekaaninen puhdistus ja käsittely
klooriheksidiinivalmisteella. Sitä käytetään, jos hampaan poisto ei ole mahdollista.
Tarvittaessa poistetaan alaviisaudenhampaan limakalvoa vahingoittava yläviisaudenhammas
tai poikkeustapauksessa hiotaan vastapurijaa mekaanisen paikallisärsytyksen vähentämiseksi.
Tulehtunut hammas poistetaan mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään akuutin tilanteen
rauhoituttua.
Mahdollinen märkäpesäke avataan ja kanavoidaan.
Hoitoon liitetään mikrobilääkitys, jos on merkkejä infektion paikallisesta leviämisestä
(esim. trismus), potilaalla on yleisoireita (ks. Käypä hoito -suositus Hammasperäiset
äkilliset infektiot ja mikrobilääkkeet taulukko 1 «Hammasperäiset äkilliset infektiot ja mikrobilääkkeet»3) tai potilas on perussairautensa tai lääkityksensä vuoksi altis infektiokomplikaatioille.
Hampaan poisto
Viisaudenhampaat poistetaan yleensä paikallispuudutuksessa. Leikkauksellinen poisto
tehdään, jos hammas on (osittain) puhkeamaton. Toimenpide tehdään atraumaattisesti
siten, että säästetään kudoksia ja huomioidaan anatomiset rakenteet.
Mikrobilääkeprofylaksi vähentää alaleuan viisaudenhampaan leikkauksen jälkeisiä tulehduskomplikaatioita
(alveoliitteja ja leikkausalueen infektioita) «Mikrobilääkeprofylaksi vähentää alaleuan viisaudenhampaan leikkauksen jälkeisiä tulehduskomplikaatioita.»A, mutta terveillä, nuorilla potilailla mikrobilääkeprofylaksin käyttö ei ole tarpeen
infektoitumattoman viisaudenhampaan tavanomaisessa poistossa tai sellaisessa leikkauksellisessa
poistossa, jossa tulehduskomplikaation riski arvioidaan pieneksi.
Normaaliin paranemiseen liittyvä kipu häviää muutamassa päivässä ja turvotus noin
viikon kuluessa. Tapauskohtaisesti harkitaan, tarvitaanko leikkauksellisen hampaan
poiston jälkeen 1–2 vuorokauden sairauspoissaolotodistusta.
Poiston jälkihoitoon kuuluvat muun muassa sideharsokompression ja kylmähauteen käyttö,
haavan varominen, viileä ruokavalio, urheilun ja tupakoinnin välttäminen, klooriheksidiinivalmisteen
paikallinen käyttö sekä tulehduskipulääkkeen ja mahdollisesti mikrobilääkkeen käyttö.
Hoitoon tulee hakeutua, jos verenvuoto ei tyrehdy noudatetuista jälkihoito-ohjeista
huolimatta, kipu yltyy ohjeistetusta kipulääkityksestä huolimatta sietämättömäksi,
kuume nousee korkeaksi, yleisvointi heikkenee tai lääkkeistä tulee haittareaktioita.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama
työryhmä