Elvytys
Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Elvytysneuvoston, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Punaisen Ristin asettama työryhmä
20.12.2021
Käypä hoito -suositus «Elvytys»1
Alkusanat
- Euroopan Elvytysneuvosto (European Resuscitation Council, ERC) julkaisi päivitetyt
elvytyssuositukset 24.3.2021. ERC:n elvytyssuositukset perustuvat International Liaison
Committee on Resuscitation suorittamaan arviointiin eri elvytystoimenpiteiden hyödyistä.
- Elvytyksen käypähoito -työryhmä päivitti suositusta adaptoimalla ERC:n suositukset
suomalaiseen toimintaympäristöön sopiviksi ja julkaisemalla keskeiset osat niistä
suomeksi.
Aikuisen peruselvytys
- Sydänpysähdyksen tunnistaminen ja elvytystoimien ripeä aloitus ovat keskiössä aikuisen
sydänpysähdystilanteessa. Peruselvytys tulee aloittaa jokaiselle reagoimattomalle
potilaalle, joka ei hengitä tai jonka hengitys ei ole normaalia. Epäsäännöllinen ja
äänekäs (koriseva) hengitys tai hengitysliike (agonaalinen hengitys) reagoimattomalla
potilaalla viittaa vahvasti sydänpysähdykseen. Hätäilmoitus tulee tehdä heti hätänumeroon
112 tai terveydenhuollon toimintayksikön oman käytännön mukaisesti, kun todetaan,
ettei potilas reagoi eikä hengitä tai potilaan hengitys ei ole normaalia.
- Paineluelvytys tulee aloittaa mahdollisimman nopeasti ja sen tulee olla mahdollisimman
keskeytyksetöntä, sekä mahdollisimman laadukasta. Painelu-puhalluselvytystä annetaan
suhteessa 30:2. Jos puhalluselvytystä ei voida antaa, jatketaan keskeytymätöntä painelua,
kunnes saadaan lisäapua paikalle.
- Keskeytymätöntä elvytystä jatketaan, kunnes neuvova defibrillaattori on käytettävissä,
kytketty päälle ja liimaelektrodit on kiinnitetty potilaaseen. Tämän jälkeen toimitaan
neuvovan defibrillaattorin ohjeiden mukaan suorittamalla rytmianalyysin aikaiset toimet
ohjeiden mukaisesti ja jatkaen sen jälkeen elvytystä 2 minuutin sykleissä neuvovan
defibrillaattorin ohjeita seuraten.
Aikuisen hoitoelvytys
- Potilaan hoitoelvytyksessä laadukas, mahdollisimman keskeytymätön painelu-puhalluselvytys,
varhainen defibrillaatio sekä hoidettavissa olevien syiden arviointi ja hoito elvytyksen
aikana ovat keskeiset toimet.
- Ensisijaisena hengitystien hallintavälineenä tulee käyttää supraglottista hengitystievälinettä.
Hengitystien hallintakeinona voidaan käyttää intubaatiota, jos paikalla on kokenut
toimenpiteen tekijä, jonka onnistumisen todennäköisyys on korkea. Hengitystievälineen
asettamisen jälkeen tulee aloittaa uloshengityksen hiilidioksidin (EtCO2) käyränäytöllinen
jatkuva kapnografiaseuranta. Kapnografialla elvytyksen aikana varmistetaan, että intubaatioputki
on henkitorvessa, arvioidaan paineluelvytyksen laatua sekä voidaan havaita mahdollinen
verenkierron palautuminen, mutta kapnografialukemaa ei tule yksinään käyttää arvioitaessa
potilaan ennustetta.
- Adrenaliini on elvytyksen peruslääke. Adrenaliinin anto (1 mg) lisää verenkierron
palautumisen todennäköisyyttä (ROSC), mutta tieteellinen näyttö hyödystä neurologisen
toipumisen osalta puuttuu. Ei-defibrilloitavissa rytmeissä (PEA, asystole) adrenaliini
annetaan heti, kun se on mahdollista, myös niissä tilanteissa, joissa rytmi on edeltävästi
ollut iskettävä. Defibrilloitavissa rytmeissä (VF/VT) adrenaliini annetaan kolmen
defibrillaation ja kahden painelusyklin jälkeen.
- Mekaanisten paineluelvytyslaitteiden käyttö edellyttää hyvin koulutettuja elvytystiimejä,
eikä laitteita tulisi käyttää elvytyksissä rutiininomaisesti. Käyttö tulisi rajata
vain poikkeustilanteisiin, jolloin tehokas paineluelvytys ei ole mahdollista tai turvallista.
Kriittisesti sairas potilas ja elvytystilanteen ehkäisy
- Sairaaloissa koko henkilökunnan tulee kouluttautua tunnistamaan potilaan hätätila,
hälyttämään lisäapua ja aloittamaan peruselvytys tai potilaan elintoimintoja vakauttava
hoito. Tällä on keskeinen merkitys sydänpysähdysten ehkäisyssä.
- Potilaan tilan luokittelu fysiologisten pisteytysjärjestelmien avulla (early warning
score) on hyvä keino seurata potilaan voinnin muuttumista ja tunnistaa peruselintoimintojen
häiriö.
- Sairaaloissa ja terveydenhuollon toimintayksiköissä tulee olla yhtenäinen menetelmä
avun hälyttämiseen elintoimintojen häiriöistä kärsiville potilaille ja selkeästi määritetty
ympärivuorokautinen vaste muualla kuin teho- ja valvontaosastoilla ilmeneviin peruselintoimintojen
häiriöihin. Sairaalassa tulee olla käytäntönä, että defibrilloiva rytmi on mahdollista
tunnistaa ja defibrilloida 3 minuutin kuluessa sydänpysähdyksen toteamisesta.
- Lisäksi hoitolaitoksissa tulee olla käytäntönä, että elvytystilanteen jälkeen arvioidaan
tilanne ja mietitään, missä asioissa on mahdollista kehittyä elvytystilanteen ennakoinnin,
elvytystilanteen hoidon ja järjestelmän kehitystyön näkökulmasta.
Elvytyksen erityistilanteet
- Hoitoelvytyksessä tulee aktiivisesti etsiä mahdollisia hoidettavissa olevia syitä
elottomuudelle. Hoidettavissa olevat sydänpysähdyksen mahdolliset syyt jaetaan 4H/4T-ryhmiin.
Näiden reversiibeleiden tilojen hoito sydänpysähdyksen aikana perustuu samoihin hoito-ohjeisiin
kuin henkeä uhkaavissa tilanteissa. Tarvittaessa erityistilanteessa voidaan modifioida
elvytyksen hoitoalgoritmia, jos paikalla on erityisosaamista luotettavaan tilannearvioon
ja hoitotoimien toteuttamiseen.
Elvytyksen jälkeinen tehohoito
- Välittömästi verenkierron palautumisen jälkeen potilaan tila tulee arvioida ja vakauttaa
ABCDE-periaatteiden mukaisesti. Sydänpysähdyksen syytä tulisi selvittää tietokonetomografiatutkimuksin
ja/tai sepelvaltimoiden varjoainekuvauksella potilaan anamneesista riippuen. Elvytetyn
potilaan kuumetta tulee välttää tavoittelemalla aktiivisesti alle 37,8 °C:n lämpötilaa.
Potilaat, joiden tajunta ei ole palautunut lämpötilahallintahoidon päättymisen jälkeen,
tulisi tutkia multimodaalisesti eri keinoja ja menetelmiä käyttäen (kliininen tutkimus,
neurofysiologiset tutkimukset, biomarkkerit ja kuvantamistutkimukset). Sydänpysähdyspotilaan
kuntoutumisen seuranta tulee toteuttaa systemaattisesti ja potilaan toiminnallinen
arviointi tulee tehdä jo ennen kotiutusta, jotta kuntoutuksen suunnittelu on tarpeiden
mukaista.
Lapset
- Lapsi todetaan elottomaksi, jos hän on tajuton ja hänen hengityksensä on epänormaalia.
Elvytys aloitetaan 5 puhalluksella, joiden aikana tulee varmistaa, että hengitystiet
on avattu jotta puhalluselvytys onnistuu. Tämän jälkeen jatketaan välittömästi 15
painelulla, ellei havaita selkeitä elonmerkkejä. Jos paikalla on vain yksi elvyttäjä,
tulee hänen hälyttää lisäapua tai /soittaa hätänumeroon 112 suoritettuaan 5 puhallusta,
ennen paineluelvytyksen aloitusta. Elvytystä jatketaan painelun ja puhalluksen suhteella
15:2. Maallikkoelvyttäjä voi käyttää myös elvytyssykliä 30:2, jotta vaihtojen ja taukojen
määrä voidaan minimoida.
- Lapsen hoitoelvytyksessä laadukas mahdollisimman keskeytymätön painelu-puhalluselvytys,
hoidettavissa olevien syiden arviointi ja hoito elvytyksen aikana sekä varhainen defibrillaatio
ovat keskeiset toimet.
Koulutus
- Jokaisen kansalaisen tulisi osata maallikkoelvytyksen (elottomuuden tunnistaminen,
hätäilmoituksen tekeminen, painelu-puhalluselvytys ja neuvovan defibrillaattorin käyttö)
perusteet. Elvytystilanteisiin osallistuvan ammattihenkilöstön tulisi hallita elvytystoimenpiteet
päivitettyjen ohjeistojen mukaisesti. Elvytystaito pysyy parhaiten yllä säännöllisellä,
suositusten mukaan 2–12 kuukauden välein toistettavalla harjoittelulla.
Etiikka
- Elvytyksen tavoitteena on mahdollistaa potilaan selviäminen sydänpysähdyksestä elämänlaadultaan
ja toimintakyvyltään entiseen ja hyvään elämään. Toisaalta sydänpysähdyksen hoidolla
ei saa aiheuttaa potilaalle haittaa, jos tavoitteeseen pääseminen on epätodennäköistä
erityisesti elämän loppuvaiheessa. Etukäteen laaditulla ja yksilöllisellä hoitosuunnitelmalla
pyritään turvaamaan hyvä hoito myös elämän loppuvaiheessa.
Systems saving lives
- Systems saving lives -konsepti korostaa kansalaisten, ensihoidon ja muun terveydenhuollon
välistä yhteyttä sydänpysähdyspotilaan ennusteen parantamisessa. Sydänpysähdystä hoitavien
organisaatioiden tulee mitata ja vertailla elvytystuloksia sekä kehittää suorituskykyä
jatkuvan parantamisen periaatteen mukaisesti. Elvytystaito on tärkeä kansalaistaito,
jonka jo lapsi oppii. Elvytyskoulutusta tulisi antaa kouluissa ja oppilaitoksissa.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Elvytysneuvoston, Suomen Anestesiologiyhdistyksen
ja Suomen Punaisen Ristin asettama työryhmä
Maaret Castrén (pj.)
Sanna Hoppu (pj.)
Piritta Setälä (Kokoava kirjoittaja)
Marko Hoikka
Jouni Kurola
Kristiina Myllyrinne
Anna Nikula
Markus Skrifvars
Jukka Vaahersalo
Jorma Komulainen (Käypä hoito -päätoimittaja)
Artikkelin tunnus: kht00112 (017.010)
© 2024 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim