Robertsin ja Dalzielin meta-analyysissä «Roberts D, Dalziel S. Antenatal corticosteroids fo...»1oli mukana hoitokokeita, joissa käytettiin beetametasonia (12 mg kahdesti 24 tunnin välein lihakseen) tai deksametasonia (5–6 mg neljästi 6 tunnin välein lihakseen). Meta-analyysissä on arvioitu erikseen beetametasonin ja deksametasonin vaikutukset kuolleisuuteen sekä RDS-taudin ja aivoverenvuotojen ilmaantuvuuteen. Beetametasonin osalta tiedot löytyvät noin 2 000–2 500 lapsesta ja deksametasonin osalta 700–1 460 lapsesta.
Näiden tulosten perusteella beetametasonin ja deksametasonin vaikutuksissa ei ole eroa.
Beetametasonin ja deksametasonin tehoa on vertailtu yhdysvaltalaisessa satunnaistetussa hoitokokeessa «Elimian A, Garry D, Figueroa R ym. Antenatal betam...»2, johon osallistui 299 raskaana olevaa naista ja 359 vastasyntynyttä.
Tutkimuksessa ei havaittu eroja ryhmien välillä kuolleisuudessa tai sairastavuudessa. Poikkeava aivojen ultraäänilöydös havaittiin useammin beetametasonia saaneilla (18 vs. 7 %; p = 0,02). Löydöksen merkitys jää epävarmaksi, koska aivojen ultraäänitutkimus tehtiin vain 57 %:lle vastasyntyneistä.
Takautuvassa ranskalaisessa 3 perinataalisen yksikön tutkimuksessa «Baud O, Foix-L'Helias L, Kaminski M ym. Antenatal ...»3 selvitettiin antenataalisen deksametasonin ja beetametasonin vaikutuksia keskosen iskeemisen aivovaurion eli kystisen periventrikulaarisen leukomalasian ilmaantumiseen. Tutkimuksessa oli mukana 831 pientä keskosta, jotka olivat syntyneet raskausviikoilla 24–31.
Beetametasonin käyttöön liittyi alentunut periventrikulaarisen leukomalasian vaara verrattuna deksametasoniin tai niihin, jotka eivät olleet altistuneet lainkaan kortikosterodille.
Yhdysvaltalaisessa prospektiivisessa rekisteritutkimuksessa «Lee BH, Stoll BJ, McDonald SA ym. Adverse neonatal...»4 oli mukana 3 600 pientä keskosta, joiden syntymäpaino oli 401–1 500 g. Tutkimuksessa verrattiin beetametasonille ja deksametasonille altistuneita pieniä keskosia. Ryhmien välillä oli eroja etnisessä taustassa ja äidin koulutuksessa, joskaan erot beetametasoni- ja deksametasoniryhmän välillä eivät olleet merkittäviä.
Kun monimuuttujamallissa verrattiin antenataalista beetametasonia ja deksametasonia, beetametasonin käyttöön liittyi alentunut neonataalikuolleisuuden vaara. Aivoverenvuodon tai periventrikulaarisen leukomalasian ilmaantumisessa ei havaittu eroja deksametasonia tai beetametasonia saaneilla, ei myöskään muussa sairastavuudessa.
Yhdysvaltalaisessa prospektiivisessa rekisteritutkimuksessa «Lee BH, Stoll BJ, McDonald SA ym. Neurodevelopment...»5 oli mukana 1 124 erittäin pientä keskosta (syntymäpaino 401–1 000 g), joista raportoitiin varhaislapsuuden seurantatietoja. Tutkimuksessa verrattiin antenataaliselle beetametasonille ja deksametasonille altistuneita lapsia. Ryhmien välillä oli merkittävät erot etnisessä taustassa ja äidin koulutuksessa siten, että beetametasonia saaneet äidit olivat useammin valkoisia ja heillä oli korkeampi koulutus.
Monimuuttujamallissa antenataaliseen beetametasonin käyttöön liittyi pienempi neurologisen, aistivamman ja kehitysviivästymän vaara kuin deksametasonin käyttöön.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Luotettava vertaileva tutkimus beetametasonin ja deksametasonin vaikutuksista puuttuu. Tutkimusten tulokset ovat osittain ristiriitaisia. 3 laajan väestötutkimuksen perusteella beetametasonilla voi olla suotuisammat vaikutukset kuin deksametasonilla. Beetametasonin annostelu on yksinkertaisempaa (2 annosta) kuin deksametasonin (4 annosta). Osin käytännöllisten syiden perusteella suositellaan beetametasonin käyttöä. Mikäli beetametasonia ei ole saatavilla, voidaan käyttää deksametasonia.