Cochrane-katsauksessa «Carson KV, Chandratilleke MG, Picot J ym. Physical...»1 oli mukana 21 satunnaistettua tutkimusta (722 koehenkilöä), jotka oli julkaistu vuoteen 2013 mennessä. Tutkittavat olivat yli 8 vuotta täyttäneitä ja sairastivat astmaa. Heistä osa satunnaistettiin fyysiseen harjoitteluun, joka oli kestoltaan vähintään 20 minuuttia ja tapahtui vähintään 2 kertaa viikossa. Fyysisellä harjoittelulla ei ollut vaikutusta keuhkofunktioon levossa, kun sitä mitattiin tavanomaisilla suureilla (PEF, FEV1 tai FVC).
Harjoittelu paransi kardiorespiratorista suorituskykyä mitattuna maksimaalisella hapenkulutuksella, joka lisääntyi keskimäärin 4,92 ml/kg/min (95 % luottamusväli 3,98–5,87; p < 0,00001). 4 tutkimuksessa 5:stä todettiin terveyteen liittyvässä elämänlaadussa tilastollisesti merkittävä paraneminen.
Meta-analyysi fyysisen harjoittelun vaikutuksesta astmaoireisiin ei tutkimusten heterogeenisyydestä johtuen ollut mahdollinen, ja tulokset olivat ristiriitaisia. Missään tutkimuksessa ei raportoitu astmaoireiden pahentumista intervention yhteydessä.
Sveitsiläisen tutkijaryhmän tekemässä systemaattisessa katsauksessa «Eichenberger PA, Diener SN, Kofmehl R ym. Effects ...»2 arvioitiin fyysisen harjoittelun vaikutuksia hengitysteiden supistumisherkkyyteen astmassa. Lisäksi päätetapahtumana arvioitiin myös vaikutuksia elämänlaatuun, keuhkojen toimintaan ja fyysiseen suorituskykyyn. Vaikutuksia hyperreaktiviteettiin tarkasteltiin erikseen rasituskokeella ja suoralla menetelmällä (metakoliini- tai histamiinialtistuksella). Katsauksessa liikunta-intervention tuli kestää vähintään 7 vuorokautta vähintään 2 kertaa viikossa, ja sisältää vähintään 5 harjoituskertaa. Mukana katsauksessa oli vuoteen 2012 mennessä julkaistuja tutkimuksia yhteensä 67 (2 059 tutkittavaa), joista satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia oli 23, kontrolloituja tutkimuksia 17 ja ei-kontrolloituja tutkimuksia 27. Meta-analyysi voitiin tehdä 17 tutkimuksesta (599 tutkittavaa).
Kontrolloiduissa tutkimuksissa voitiin havaita merkittävä väheneminen oirevapaiden päivien lukumäärässä liikuntainterventioryhmässä (keskimääräinen ero 8,9 oireetonta päivää, 95 % luottamusväli 8,2–9,6, p < 0,001), mutta hyperreaktiviteetin osalta muutokset eivät olleet tilastollisesti merkittäviä (PC20:n keskimääräinen ero 0,21 mg/ml, 95 % luottamusväli -0,03–0,45, p = 0,09; keskimääräinen FEV1-muutoksen ero rasituksen jälkeen -2,8 %, 95 % luottamusväli -7,1–1,43, p = 0,19). Kun vaikutus analysoitiin suhteellisena muutoksena (%) kontrolliryhmään ja lähtöarvoihin verrattuna, myös hyperreaktiviteetin osalta havaittiin merkittävää paranemista (PC20 parani keskimäärin 53 %, p = 0,043; FEV1-muutos rasituksen jälkeen pieneni keskimäärin 9 %, p = 0,036).
Liikuntainterventio paransi fyysistä suorituskykyä merkittävästi ja maksimaalinen hapenottokyky parani keskimäärin 17 % (p = 0,001). Astmaan liittyvä elämänlaatu parani myös liikuntainterventioryhmissä keskimäärin 17 % (p = 0,011) verrattuna kontrolliryhmään.
Tutkijat toteavat johtopäätöksenä, että fyysinen harjoittelu vähentää astmaoireita, parantaa astmaan liittyvää elämänlaatua ja fyysistä suorituskykyä sekä vähentää hengitysteiden supistumisherkkyyttä.
Kommentti: hyödylliset vaikutukset hyperreaktiviteettiin merkittäviä ainoastaan post-hoc-analyysissä (suhteelliset muutokset)
Kanadalaisen tutkimusryhmän tekemässä systemaattisessa katsauksessa «Pakhale S, Luks V, Burkett A ym. Effect of physica...»3 arvioitiin fyysisen harjoittelun vaikutuksia hengitysteiden tulehdusmuutoksiin astmassa. Toissijaisina piste-estimaatteina tarkasteltiin keuhkoputkien liikuntaintervention vaikutuksia keuhkoputkien supistumisherkkyyteen ja rasituksen provosoimaan obstruktiotaipumukseen. Vaikutuksia oireisiin tai astman hallintaan ei arvioitu.
Mukana katsauksessa oli 23 tutkimusta, jotka oli julkaistu vuoteen 2012 mennessä, ja joista 16 oli satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia ja 7 prospektiivisia kohorttitutkimuksia. Tutkittujen ikä oli keskimäärin 10 vuotta (vaihtelu 5–70 vuotta). Tutkimuksissa liikuntainterventio kesti keskimäärin 45 minuuttia kerrallaan, 2 kertaa viikossa ja keskimäärin 12 viikon ajan. 3 tutkimuksessa raportoitiin seerumin C-reaktiivisen proteiinin pitoisuuden laskua intervention yhteydessä. Yksittäisissä tutkimuksissa yskösten eosinofiilien määrä ja uloshengityksen typpioksidipitoisuus laski, mutta tulokset olivat ristiriitaisia. Yksittäisessä tutkimuksessa 1 vuoden harjoittelun jälkeen anti-inflammatorinen hormoni adiponektiini nousi ja pro-inflammatorinen hormoni leptiini väheni. Supistumisherkkyyden ja rasitusobstruktion suhteen kirjoittajat pitivät näyttöä ristiriitaisena. Tutkimusten heterogeenisyyden vuoksi meta-analyysiä ei voitu tehdä.
Johtopäätöksenä kirjoittajat toteavat, että selkeää näyttöä siitä, että liikunta vähentäisi hengitysteiden tulehdusta astmassa, ei ole, vaikkakin yksittäisiä tähän viittaavia tutkimuksia on.
Kanadalaisessa systemaattisessa katsauksessa «Francisco CO, Bhatawadekar SA, Babineau J ym. Effe...»4 tarkasteltiin fyysisen liikuntaharjoittelun vaikutuksia yöoireisiin astmaa sairastavilla. Vuoteen 2017 mennessä julkaistuja tutkimuksia, joissa raportoitiin tuloksia yöllisistä oireista ennen ja jälkeen liikuntaintervention, löydettiin katsaukseen yhteensä 11 (5 lapsipotilailla ja 6 aikuispotilailla). Tutkimukset perustuivat vakioituihin kyselylomakkeisiin (7 tutkimuksessa ACQ). Yöoireiden prevalenssi tutkimuksen alussa vaihteli lapsitutkimuksissa välillä 0–63 %, ja aikuistutkimuksissa välillä 50–75 %. Sisäänottokriteerit tutkimuksiin olivat heterogeeniset. Intervention kesto vaihteli lapsilla välillä 5–12 ja aikuisilla välillä 10–12 viikkoa. Tutkimuksiin osallistuneiden astmaa sairastavien lukumäärä vaihteli lapsitutkimuksissa välillä 8–34 ja aikuistutkimuksissa välillä 10–44. Asetelma oli kontrolloitu vain 3 tutkimuksessa.
4/5 lapsitutkimuksissa liikuntainterventio vähensi yöoireiden prevalenssia, mutta interventiolla oli vaikutuksia oireiden esiintymistiheyteen vain 1 tutkimuksessa, jossa ei ollut kontrolliryhmää. Aikuistutkimuksissa 2/4 tutkimuksessa yöoireiden prevalenssi väheni intervention jälkeen, ja oiretiheys väheni 1 kontrolloidussa tutkimuksessa ja 1 ei-kontrolloidussa tutkimuksessa ei-lihavilla astmaa sairastavilla. Muiden päätetapahtumien osalta tutkimukset olivat heterogeenisia.
Katsaus ei sisältänyt meta-analyysiä, mutta tutkijat päättelivät katsauksen perusteella, että aerobinen fyysinen liikunta parantaa yöoireista astmaa lapsilla ja aikuisilla vähentämällä oireiden prevalenssia ja tiheyttä.
Kommentti: Pääosin ei-kontrolloituja tutkimuksia, jonka vuoksi johtopäätösten validiteetti on kyseenalainen.
Tuoreessa suomalaisessa tutkimuksessa «Jaakkola JJK, Aalto SAM, Hernberg S ym. Regular ex...»5 selvitettiin satunnaistetussa kontrolloidussa asetelmassa 24 viikon kestoisen liikuntaintervention vaikutusta astman hallintaan. Tutkimukseen osallistui 131 lievää tai keskivaikeaa astmaa sairastavaa henkilöä (ikä 16–65 vuotta), joista 105 suoritti tutkimuksen loppuun ja 89 tulokset analysoitiin. Yksilöllinen harjoitteluohjelma sisälsi aerobista liikuntaa vähintään 3 kertaa viikossa vähintään 30 minuutin ajan, lihaskuntoharjoittelua ja venytystä.
Astman hallinnan testipisteet (ACT) paranivat kontrolliryhmään verrattuna 23 % (RD = 0,23, 95 % luottamusväli 0,027–0,438; p = 0,032), ja hengenahdistusoire väheni kontrolliryhmään verrattuna 30 % (RD = 0,30, 95 % luottamusväli 0,109–0,492; p = 0,003). PEF-vuorokausivaihteluun interventiolla ei ollut vaikutusta.
Yhteenvedossa tutkijat päättelivät, että 24 viikon säännöllinen fyysinen harjoittelu parantaa astman hallintaa.