Takaisin

Masennuslääkkeet ja psykoterapia ahmimishäiriöissä

Näytönastekatsaukset
Minna Koskinen ja Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu
22.10.2014

Näytön aste: B

Antidepressiivisestä lääkehoidosta on hyötyä psykoterapeuttisen (kognitiivis-behavioraalisen) hoidon lisänä yli 18-vuotiaiden ahmimishäiriöpotilaiden hoidossa.

Cochrane-katsauksessa «Bacaltchuk J, Hay P, Trefiglio R. Antidepressants ...»1, «»1 on arvioitu tutkimuksia, joissa verrataan masennuslääkitystä yksinään ja yhdistettynä psykologisiin hoitomuotoihin. Viidessä tutkimuksessa verrattiin masennuslääkitystä psykologisiin hoitoihin (vertailu 1). Samoin viidessä tutkimuksessa verrattiin masennuslääkitystä psykologisen hoidon ja lääkityksen yhdistelmään (vertailu 2). Seitsemässä tutkimuksessa verrattiin psykologista hoitoa lääkehoidon ja psykologisen hoidon yhdistelmään (vertailu 3). Psykologisena hoitona oli neljässä tutkimuksessa kognitiivis-behavioraalinen yksilöterapia, yhdessä kognitiivis-behavioraalinen intensiivinen ryhmäterapia ja yhdessä tutkimuksessa käytettiin intensiivistä sairaalahoidossa toteutettua psykoterapiaa ja ravitsemusohjausta yhdessä. Vertailussa 1 mukana olleissa tutkimuksissa oli yhteensä 237 potilasta, vertailussa 2 yhteensä 247 potilasta (124 satunnaistettu saamaan lääkettä ja 123 saamaan psykoterapian ja lääkkeen yhdistelmää) ja vertailussa 3 yhteensä 343 potilasta (166 psykoterapiaan satunnaistettua ja 177 yhdistelmään satunnaistettua).

Remission saavutti ensimmäisen vertailuryhmän potilaista lääkityksellä 20 % ja psykoterapialla 39 % (95 % luottamusväli 0,98–1,67), ero ei aivan yltänyt tilastollisesti merkitseväksi. Vertailussa 2 remission saavutti 42 % yhdistelmää käyttäneistä potilaista ja 23 % masennuslääkitystä käyttäneistä potilaista (95 % luottamusväli 0,98–1,93). Kolmannessa vertailussa ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä (95 % luottamusväli 1,02–1,45), siinä remissiossa oli 36 % psykologista hoitoa saaneista potilaista ja 49 % psykoterapian ja lääkehoidon yhdistelmää saaneista potilaista. Tällöin yhtä lisäremissiota varten oli hoidettava kahdeksan potilasta (NNT 8).

Hoidon keskeytymiset olivat tilastollisesti merkitsevästi yleisempiä yhdistelmähoitoa saaneiden potilaiden ryhmässä. Tutkimuksissa mukana olleet potilaat olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yli 18-vuotiaita. Valtaosa potilaista oli saatu mukaan tutkimuksiin lehti-ilmoitusten perusteella. Vain kaksi tutkimusta raportoi pitkäaikaisseurannan tuloksista (yli neljä kuukautta), niissä molemmissa saavutettu hoitotulos säilyi paremmin kognitiivis-behavioraalista hoitoa saaneessa ryhmässä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Englantilainen «NICE. Eating disorders: Core interventions in the ...»2 (Internet «http://www.nice.org.uk/guidance/cg9»1) hoitosuositus suosittelee masennuslääkettä psykoterapian lisäksi silloin, kun psykoterapia ei osoittaudu riittävän tehokkaaksi.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

BMJ:n Clinical Evidence «Hay PJ, Bacaltchuk J. Bulimia nervosa. Clin Evid (...»3 katsauksessa kirjoittajat toteavat, että näyttö ei tue lääkehoidon käyttöä psykoterapian lisänä, mutta kliinisessä käytössä lääkitystä voidaan käyttää psykoterapian lisänä, jos vaste terapialle on vain osittainen.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Bacaltchuk J, Hay P, Trefiglio R. Antidepressants versus psychological treatments and their combination for bulimia nervosa. Cochrane Database Syst Rev 2001;(4):CD003385 «PMID: 11687197»PubMed
  2. NICE. Eating disorders: Core interventions in the treatment and management of anorexia nervosa, bulimia nervosa and related disorders: Clinical guideline 9. http://www.nice.org.uk/guidance/cg9
  3. Hay PJ, Bacaltchuk J. Bulimia nervosa. Clin Evid (Online) 2008:12;1009 «PMID: 19450294»PubMed