Williamsin ym. «Williams RL, Chalmers TC, Stange KC ym. Use of ant...»1 meta-analyysissä (1993) oli mukana 9 lumekontrolloitua satunnaistettua tutkimusta (yhteensä 958 lasta), joissa oli selvitetty pitkäaikaisen antibioottihoidon tehoa toistuvien välikorvatulehdusten ehkäisyssä. Tutkimusten laatupisteytys vaihteli välillä 14–63 % maksimista. Alkuperäistutkimuksissa estohoitona käytettiin sulfaa tai amoksisilliinia, ja hoidon pituus vaihteli 10 viikosta 2 vuoteen.
Antibioottiestohoito vähensi uusien otiittiepisodien ilmaantumista 11 %:lla (95 % luottamusväli erolle 3–19 %), jonka perusteella tutkijat laskivat, että 9 lasta on hoidettava antibiootilla, jotta estohoidon teho nähtäisiin 1 lapsen kohdalla. Sulfan teho vaikutti hieman paremmalta kuin amoksisilliiniin, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Otiittien absoluuttinen esiintyvyys lumeryhmässä vaikutti estohoidon tehoon: tilastollisesti merkitsevää tehoa ei todettu tutkimuksissa, joissa lumetta saaneet lapset sairastivat vähemmän kuin 0,2 episodia kuukaudessa (ryhmien välinen ero 6 %; 95 % luottamusväli 1–12 %), mutta teho oli merkitsevä silloin, kun lumeryhmän lapset sairastivat enemmän kuin 0,2 otiittia kuukaudessa (ryhmien välinen ero 25 %; 95 % luottamusväli 5–44 %).
Mandel ym. «Mandel EM, Casselbrant ML, Rockette HE ym. Efficac...»2 (1996) satunnaistivat 111 toistuvista otiiteista kärsivää lasta (ikäjakauma 7 kuukautta – 12 vuotta) saamaan 1 vuoden ajan joko amoksisilliinia (20 mg/kg kerran päivässä) tai lumetta.
Antibioottiryhmässä 76 %:lla lapsista ei diagnosoitu seurannassa yhtään akuuttia otiittia, kun taas lumeryhmässä vastaava luku oli 47 % (p = 0,004). Lumeryhmän lapsista 10 % sairasti 1 vuoden aikana enemmän kuin 2 akuuttia otiittia, mutta antibioottia saaneista ei yksikään.
Roarkin ja Bermanin «Roark R, Berman S. Continuous twice daily or once ...»3 satunnaistetussa tutkimuksessa (1997) seurattiin 158 lasta (ikäjakauma 3 kuukautta – 6 vuotta), jotka saivat 3 kuukauden ajan joko amoksisilliiniä kahdesti päivässä (20 mg/kg/vrk), amoksisilliiniä kerran päivässä (20 mg/kg) + lumetta kerran päivässä tai lumetta kahdesti päivässä. Lapsilla oli ennen tutkimukseen ottamista ollut vähintään 3 otiittia 6 kuukauden aikana, eikä heillä ollut ilmastointiputkia, immuunipuutosta taikka muuta perussairautta tai anatomista poikkeavuutta.
Akuutin otiitin ilmaantuvuus (episodia/365 päivää riskissä) oli lumeryhmässä 2,62, kerran päivässä antibioottia saaneilla 2,79 ja kahdesti päivässä antibioottia saaneilla 3,16 (erot eivät tilastollisesti merkitseviä). Seuranta-aikana yhtään akuuttia otiittia ei todettu 63 %:lla lumeryhmässä, 64 %:lla kerran päivässä antibioottia saaneilla ja 61 %:lla kahdesti päivässä antibioottia saaneilla lapsilla (erot eivät tilastollisesti merkitseviä).
Teelen ym. «Teele DW, Klein JO, Word BM ym. Antimicrobial prop...»4 tutkimukseen (2000) rekrytoitiin 117 syntymästä saakka seurattua lasta, joilla oli ollut joko 1 otiitti ennen 6 kuukauden ikää tai 2 erillistä episodia ennen 12 kuukauden ikää. Lapset olivat keskimäärin 7 kuukauden ikäisiä, ja heidät satunnaistettiin saamaan estolääkkeenä joko amoksisilliinia, sulfaa tai lumelääkettä 6 kuukauden ajan. Seuranta ja diagnoosit tehtiin huolellisesti.
Amoksisilliiniryhmässä otiittivapaita oli seuraavan 6 kuukauden ajan 70 %, sulfaryhmässä 47 % ja lumeryhmässä 32 % (p < 0,01 amoksisilliinin ja lumeen erolle). 12 kuukauden seurannan jälkeen prosentit olivat 38 %, 28 % ja 22 %, ja amoksisilliinin ja lumeen välinen ero oli edelleen tilastollisesti merkitsevä.
De Diego ja kumppanit tutkivat amoksisilliinia (20 mg/kg/vrk) ja atsitromysiiniä (10 mg/kg/vk) otiitin profylaksissa satunnaistetussa tutkimuksessa «De Diego JI, Prim MP, Alfonso C ym. Comparison of ...»5 (2001) 71 toistuvista otiiteista kärsivällä lapsella. Hoitoa pidettiin tehokkaana, jos otiittien määrä väheni alle puoleen siitä tasosta, jolla se oli ollut ennen profylaksia.
Profylaksi katsottiin tehokkaaksi 80,6 %:lla lapsista atsitromysiiniryhmässä ja 89,5 %:lla amoksisilliiniryhmässä. Ryhmien välinen ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä, mutta mitään laskelmaa siitä, minkälaisen eron tällä potilasmäärällä olisi voinut todeta, ei esitetty.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: