Lapsen altistuminen tupakansavulle on todettu selkeäksi akuutin otiitin riskitekijäksi useissa tutkimuksissa «Ståhlberg MR, Ruuskanen O, Virolainen E. Risk fact...»1, «Pukander J, Luotonen J, Timonen M ym. Risk factors...»2, «Owen MJ, Baldwin CD, Swank PR ym. Relation of infa...»3, «Stenstrom R, Bernard PA, Ben-Simhon H. Exposure to...»4, kun taas toisissa tutkimuksissa yhteyttä ei ole todettu tai se on ollut hyvin pieni «Alho OP, Koivu M, Sorri M ym. Risk factors for rec...»5, «Teele DW, Klein JO, Rosner B. Epidemiology of otit...»6, «Sipilä M, Karma P, Pukander J ym. The Bayesian app...»7, «Kero P, Piekkala P. Factors affecting the occurren...»8. Yksi mahdollinen selitys näille negatiivisille tutkimustuloksille on se, että yleensä riskitekijätutkimuksissa vanhempien tupakointitiedot perustuvat heidän omaan ilmoitukseensa, ja koska tupakoinnin aiheuttamat haitat ovat hyvin tunnettuja, tiedot vanhempien tupakoinnista voivat olla osittain kaunisteltuja.
Uharin ym. meta-analyysityössä «Uhari M, Mäntysaari K, Niemelä M. A meta-analytic ...»9 (1996) haettiin vuosina 1966–1994 julkaistut työt hakusanoilla "children", "risk", "acute otitis media" ja "recurrent acute otitis media". Analysoiduista 61 artikkelista 22 hyväksyttiin metodologisen arvion jälkeen meta-analyysiin. Vanhempien tupakointia välikorvatulehduksen riskitekijänä oli käsitelty 3 työssä, joissa oli yhteensä 1 784 lasta.
Tupakansavulle altistuminen todettiin merkittäväksi akuutin otiitin vaaratekijäksi (riskisuhde 1,66; 95 % luottamusväli 1,33–2,06).
Etzel ym. «Etzel RA, Pattishall EN, Haley NJ ym. Passive smok...»10 (1992) pyrkivät välttämään vanhempien omasta ilmoituksesta johtuvaa mahdollista harhaa määrittämällä 132 päiväkotilapsen seerumin kotiniinipitoisuudet ja suhteuttamalla ne lasten sairastamiin otiitteihin.
Tupakansavulle altistuneilla lapsilla (kotiniinipitoisuus > 2,5 ng/ml) oli 38 % enemmän otiittiepisodeja kuin muilla lapsilla (95 % luottamusväli erolle 21–56 %).
Isossa prospektiivisessa 8 556 raskaana olevan äidin seurantatutkimuksessa «Stathis SL, O'Callaghan DM, Williams GM ym. Matern...»11 (1999) tupakointitapoja ja lapsen välikorvatauteja kysyttiin lapsen ollessa 6 kuukauden ja 5 vuoden ikäinen.
Äidin tupakointi raskauden aikana lisäsi lapsen välikorvatulehduksia selvästi, ja tutkimuksessa havaittiin myös selvä annos-vastesuhde (OR 1,6–3,3 äidin kuluttamien savukkeiden lisääntyessä). Tulos ei muuttunut muiden tunnettujen riskitekijöiden vakioinnin myötä. Raskaudenaikainen tupakointi lisäsi myös lapsen riskiä joutua otiittien vuoksi operaatioon ja lääkäriin kuulo-ongelmien vuoksi 5 vuoden ikään mennessä.
Myös Ilicalin ym. tutkimuksessa «Ilicali OC, Keles N, De er K ym. Evaluation of the...»12 (2001) käytettiin objektiivista mittaria tupakoinnista mittaamalla virtsan nikotiniinipitoisuutta. Tähän tapaus-verrokkitutkimukseen otettiin 114 3–8-vuotiasta tympanostomiaan tulevaa lasta ja heille 40 ikävakioitua kontrollia.
Virtsamääritysten mukaan tympanostomiaan tulevista lapsista 73,7 % ja kontrolleista 55 % oli altistunut nikotiniinille (P = 0,046). Kun virtsatutkimusten tuloksia verrattiin vanhempien ilmoitukseen tupakoinnistaan, 9 lapsella 39:stä (23 %), joiden vanhemmat eivät ilmoittaneet tupakoivansa, löytyi kotiniinia virtsasta. Niiden vanhempien lapsista, jotka ilmoittivat tupakoivansa, 97/115 (84 %) löytyi kotiniinia.
Sekä prenataalisen että syntymänjälkeisen tupakansavulle altistumisen vaikutusta äkillisen välikorvatulehduksen esiintymiseen tutkittiin 11 728 alle 12-vuotiaan lapsen poikkileikkaustutkimuksessa «Lieu JE, Feinstein AR. Effect of gestational and p...»13 (2002) Yhdysvalloissa. Tieto korvatulehdusten esiintymisestä ja tupakoinnista kerättiin vanhempia haastattelemalla, ja tupakansavulle altistuminen arvioitiin osalla lapsista (1 825) seerumin kotiniinimittauksilla. Vähintään 1 välikorvatulehdus oli ollut 69 %:lla lapsista.
Tupakansavulle oli altistunut prenataalisesti 23 %, syntymän jälkeen 38 % ja molemmissa 19 %. Passiivinen tupakansavulle altistuminen ei lisännyt vähintään 1 välikorvatulehduksen esiintymistä (vakioitu riskisuhde 1,01; 95 % luottamusväli 0,95–1,06), kun taas raskaudenaikainen tai yhdistetty altistuminen lisäsi sitä tilastollisesti merkitsevästi, mutta hyvin vähän (vakioitu riskisuhde 1,08, 1,01–1,14 ja 1,07, 1,00–1,14). Sen sijaan vähintään 6 otiitin sairastaminen oli selvästi tavallisempaa niillä lapsilla, jotka olivat altistuneet tupakansavulle sekä raskauden aikana että sen jälkeen (vakioitu riskisuhde 1,44, luottamusväli 1,11–1,81).
Hammarén-Malmi ym. «Hammarén-Malmi S, Saxen H, Tarkkanen J ym. Passive...»14 tutkivat tupakansavun vaikutusta välikorvatulehduksiin 217 iältään 1–4-vuotiaalla tympanostomiaan tulevalla lapsella (2007). Lapsia seurattiin toimenpiteen jälkeen 12 kuukautta. Korvatulehdusdiagnoosit teki lapsen oma avohoidon lääkäri, joka merkitsi ne oirepäiväkirjaan.
Logistisessa regressiomallissa, jossa vakioitiin ikä, päivähoito, edellisen 12 kuukauden otiitit ja vanhempien sosiaaliluokka, äidin tupakointi lisäsi toistuvien (4 tai enemmän) otiittien ilmaantumista 12 kuukauden seurannassa selvästi (OR 4,15; 95 % luottamusväli 1,45–11,9). Isän tupakointi ei ollut merkitsevä riskitekijä.
Norjalaisessa kyselytutkimuksessa «Håberg SE, Bentdal YE, London SJ ym. Prenatal and ...»15 selvitettiin 32 077 vuosien 2000 ja 2005 välillä syntyneen lapsen altistumista tupakansavulle raskauden aikana ja syntymän jälkeen ja välikorvatulehdusten esiintymistä 18 kuukauden ikään mennessä. Välikorvatulehduksia ilmaantui alle 6 kuukauden iässä 4,7 % tupakansavulle altistumattomista ja 6,0 %:lle altistuneista, kun altistus oli tapahtunut sekä pre- että postnataalisesti.
Kun syntymän jälkeinen tupakansavulle altistuminen vakioitiin, raskaudenaikainen tupakansavulle altistuminen lisäsi välikorvatulehduksen riskiä suhteellisella riskillä 1,34, (95 % luottamusväli 1,06–1,69). Äidin raskaudenaikainen tupakointi lisäsi välikorvatulehduksen ilmaantuvuutta 12 kuukauden ikään asti.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: