Yhdysvaltojen Olmstedin alueen 2 115 iältään 40–79-vuotiasta miestä valittiin tutkimukseen «Jacobsen SJ, Jacobson DJ, Girman CJ ym. Natural hi...»1, ohon lopulta osallistui heistä 55 %. Haluttiin selvittää virtsaretention riski ja riskitekijät neljän vuoden seuranta-aikana. Kaikkiaan 57 miehelle tuli virtsaretentio, jonka insidenssiksi laskettiin 6,8/1 000 henkilövuotta. 40–49-vuotiaiden oireettomien ja lieväoireisten miesten (AUA oirepisteet alle 7) virtsaretention insidenssi oli 2,6/1 000 henkilövuotta, mutta 70–79-vuotiaiden 9,3/1 000. Kun oireet olivat keskivaikeat tai vaikeat (yli 7 pistettä), oli 40–49-vuotiaiden insidenssi 3,0/1 000 henkilövuotta ja 70–79-vuotiaiden vastaavasti 34,7/1 000 henkilövuotta.
Kun virtsan virtaama oli alle 12 ml/s, oli virtsaretention riski nelinkertainen verrattuna miehiin, joilla virtaama oli 12 ml/s tai suurempi. Kun eturauhasen tilavuus oli yli 30 ml, oli virtsaretention riski kolminkertainen verrattuna miehiin, joilla eturauhanen oli sitä pienempi.
Finasteriditutkimuksessa «McConnell JD, Bruskewitz R, Walsh P ym. The effect...»2 (n = 3 040, kohtalaiset tai vaikeat alavirtsatieoireet ja suurentunut eturauhanen, keski-ikä 64 vuotta, oirepisteet 15, virtsan maksimivirtaus 11 ml/s ja eturauhasen kokonaistilavuus 55 ml) neljän vuoden aikana lumeryhmässä 7 % miehistä sai virtsaretention ja 10 % joutui kirurgiseen hoitoon.
Tämän aineiston perusteella on julkaistu lisätutkimus «Roehrborn CG, McConnell JD, Lieber M ym. Serum pro...»3. Tulosten mukaan sekä seerumin PSA-pitoisuus että eturauhasen tilavuus ennustivat virtsaummen ja kirurgiseen hoitoon joutumisen riskiä. Amerikkalaisessa monikeskustutkimuksessa [R4], jossa keskimääräinen seuranta-aika oli 4,5 vuotta, jaettiin potilaat satunnaisesti neljään ryhmään, joista kolmessa potilaat saivat lääkehoitoa: doksatsosiinia, finasteridia tai näitä molempia. Näitä verrattiin toisiinsa ja lumehoitoa saavan ryhmään, jossa oli 737 potilasta. Keski-ikä oli 62,5 vuotta.
Potilaiden oireet vaihtelivat melko lievästä kohtalaisen vaikeaan (AUA-oirepisteet 8–30, keskimäärin 16,8), virtsan huippuvirtaama 4–15 ml/s, keskimäärin 10,5 ml/s ja PSA enintään 10 µg/l. Lumeryhmässä kehittyi 2 %:lle virtsaumpi ja 5 % potilaista joutui kirurgiseen hoitoon. Tässäkin tutkimuksessa virtsaummen riski oli suhteessa PSA-pitoisuuteen erittäin pieni, kun PSA oli alle 1,1 µg/l.
59 tanskalaismiestä hoidettiin ensiapupoliklinikalla virtsaummen takia kertakatetroimalla «Breum L, Klarskov P, Munck LK ym. Significance of ...»5. Heistä 73 %:lla virtsaumpi uusiutui viikon kuluessa.
Virtsaretention uusiutumista ensimmäisen eturauhasen liikakasvusta johtuvan retention jälkeen tutkittiin 60:llä miehellä «Taube M, Gajraj H. Trial without catheter followin...»6. 72 % ei pystynyt virtsaamaan katetrin poiston jälkeen. Onnistuminen ei riippunut siitä, oliko katetri poistettu heti, 24 tunnin vai 36 tunnin kuluttua.
Katetroitavan virtsan määrä vaikutti ennusteeseen. 15 niistä 34:stä, joilla määrä oli alle 900 ml, pystyivät virtaamaan, kun taas vain 2 niistä, joiden retentio oli yli 900 ml, pystyivät virtsaamaan. Kukaan niistä 17 miehestä, joilla virtsaaminen onnistui, ei saanut uutta retentiota 6 kuukauden seuranta-aikana. Tosin 6:lle tehtiin prostatektomia.
Satunnaistetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa «McNeill SA, Hargreave TB, Members of the Alfaur St...»7 selvitettiin alfutsosiinin tehoa potilailla, joille oli kehittynyt akuutti virtsaumpi ensimmäisen kerran. 360 potilasta satunnaistettiin suhteessa 2:1 alfutsosiinihoidolle (10 mg/vrk) tai lumelääkitykselle. Ennen kestokatetrin poistoa potilaat saivat vähintään kaksi annosta lääkettä.
Alfutsoiiniryhmässä virtsaaminen käynnistyi 61,9 %:lla ja lumeryhmässä 47,9 %:lla (p = 0,012). Kuitenkaan pitemmän päälle alfutsosiini ei pysty estämään lumetta tehokkaammin uusiutuvia virtsaretentioita ja leikkaushoitoa «McNeill SA, Hargreave TB, Roehrborn CG ym. Alfuzos...»8, mutta sen avulla saadaan lisäaikaa operatiivisen hoidon järjestämistä varten.
Satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa «Roehrborn CG, Siami P, Barkin J ym. The effects of...»9, «Roehrborn CG, Siami P, Barkin J ym. The effects of...»10 selvitettiin tamsulosiinin, dutasteridin tai näiden yhdistelmän tehoa hyperplasiapotilailla, joilla oli ikää yli 50 vuotta, IPSS pisteytys ≥ 12, eturauhasen koko ≥ 30 cm2 ja maksimivirtaama > 5 ja ≤ 15 ml/s. 4 844 miestä satunnaistettiin hoitoon ja 3 195 miestä (66 %) seurattiin 48 kuukauden ajan.
Virtsaretentio kehittyi yhdistelmähoidossa 2,2 %:lla, dutasteridiryhmässä 2,7 %:lla ja tamsulosiiniryhmässä 6,8 %:lla. Ensimmäisen retention tai kirurgian suhteellinen riski pieneni yhdistelmähoidolla 65,8 % verrattuna tamsulosiiniin ja 19,6 % verrattuna dutasteridiin.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: