Takaisin

Tupakan käytön lopettaminen raskauden aikana

Näytönastekatsaukset
Mikael Ekblad ja Hanna Ollila
5.3.2024

Näytön aste: A

Raskaudenaikainen vieroitusohjaus lisää tupakoinnin lopettamista ja vähentää pienipainoisina syntyneiden ja tehohoitoon joutuneiden vastasyntyneiden lasten määrää.

Cochrane-katsauksessa «Chamberlain C, O'Mara-Eves A, Porter J ym. Psychos...»1 selvitettiin erilaisten raskaana oleviin naisiin kohdistettujen, tupakoinnin lopettamista tukevien ohjelmien vaikuttavuutta. Päävasteena oli äidin tupakoimattomuus loppuraskauden aikana sekä itseraportoituna että biokemiallisesti varmistettuna. Toissijaiset vasteet liittyivät muun muassa syntyvän lapsen terveyteen. Katsaukseen haettiin marraskuuhun 2015 mennessä julkaistuja tutkimuksia ja hakua tarkistettiin vielä keväällä 2016. Katsaukseen hyväksyttiin satunnaistettuja, kontrolloituja kokeita, klusterisatunnaistettuja kokeita ja kontrolloituja kokeita. Kaiken kaikkiaan mukaan otettiin 102 tutkimusta (yli 30 000 naista), mutta päävaste oli saatavilla 88:ssa tutkimuksessa (n = 28 403).

Interventiot luokiteltiin niiden päämenetelmän mukaan

  • vieroitusohjaukseen (54 tutkimusta; keskeisinä elementteinä lopettamiseen motivointi sekä ongelmanratkaisun ja selviytymistaitojen tukeminen)
  • taloudellisiin kannustimiin (13 tutkimusta; tupakoimattomuudesta riippuvaiset palkkiot, esim. etusetelit (vouchers))
  • terveyskasvatukseen/neuvontaan (12 tutkimusta; tietoa ja lopetuskehotus, mutta ei muuta tukea)
  • sosiaaliseen tukeen (7 tutkimusta; tukihenkilöiden käyttäminen)
  • palautteeseen (6 tutkimusta; palaute sikiön terveydentilasta tai tupakan haitallisten aineiden pitoisuuksista äidin elimistössä perustuen esim. kaikututkimuksen eli ultraäänitutkimuksen havaintoihin, häkämittaukseen, virtsan kotiniinimittaukseen)
  • liikuntaan (1 tutkimus; ohjattu tuki liikunnan lisäämiseksi, tavoitteena nimenomaan tupakoinnin lopettaminen).

Meta-analyysissa (30 tutkimusta) vieroitusohjaus lisäsi tupakoinnin lopettamista verrattuna tavalliseen hoitoon (RR 1,44; 95 % luottamusväli 1,19–1,73, n = 12 432) ja vähemmän intensiivisiin interventioihin (18 tutkimusta, 1,25; 95 % luottamusväli 1,07–1,47, n = 5657). Vaikutus säilyi synnytyksen jälkeen: 0–5 kuukautta synnytyksestä (11 tutkimusta; keskimääräinen RR 1,59; 95 % luottamusväli 1,26–2,01, n = 2926) ja 12–17 kuukautta synnytyksestä (2 tutkimusta, 2,20; 95 % luottamusväli 1,23–3,96, n = 431). Näiden välisessä ryhmässä, 6–11 kuukauden seurannassa, vaikutus oli merkitsevän rajalla (6 tutkimusta; 1,33; 95 % luottamusväli 1,00–1,77, n = 2458).

Lopettamista lisäsi myös vieroitusohjaukseen yhdistetty palaute (2 tutkimusta, 4,39; 95 % luottamusväli 1,89–10,21, n = 355), kun sitä verrattiin tavalliseen hoitoon, mutta verrattuna vähemmän intensiivisiin interventioihin vaikutus ei ollut merkitsevä. Taloudelliset kannustimet verrattuna vastaavaan interventioon ilman kannustimia olivat tehokkaita (4 tutkimusta, 2,36; 95 % luottamusväli 1,36–4,09, n = 212), mutta niiden vertautuvuus tavalliseen hoitoon tai vähemmän intensiivisiin interventioihin oli epäselvä. Muut tutkitut interventiomenetelmät eivät lisänneet merkitsevästi tupakoinnin lopettamista.

Katsauksen perusteella psykososiaaliset interventiot kasvattivat raskauden aikana tupakoinnin lopettaneiden naisten osuutta 35 prosentilla, lisäsivät vastasyntyneiden keskimääräistä painoa 56 grammalla, vähensivät pienipainoisina syntyneiden lasten määrää 17 prosentilla ja välittömästi tehohoitoon joutuneiden vastasyntyneiden määrää 22 prosentilla.

Kirjallisuutta

  1. Chamberlain C, O'Mara-Eves A, Porter J ym. Psychosocial interventions for supporting women to stop smoking in pregnancy. Cochrane Database Syst Rev 2017;2:CD001055 «PMID: 28196405»PubMed