Väittämä perustuu SBU:n työryhmän laatimaan systemaattiseen katsaukseen, joka pitää sisällään 164 alkoholiongelman psykososiaalista hoitoa käsittelevää satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta «Andreasson S, Öjehagen A. Psychosocial treatment o...»1. Väittämää koskeva meta-analyysi perustuu kolmeen satunnaistettuun tutkimukseen, joiden seuranta-aika oli keskimäärin 3–4 kuukautta (yhteensä n = 174) «Bien TH, Miller WR, Boroughs JM. Motivational inte...»2, «Brown JM, Miller WR. Impact of motivational interv...»3, «Kuchipudi V, Hobein K, Flickinger A ym. Failure of...»4. Alkoholiongelmien keskimääräinen vaikeusaste oli näissä tutkimuksissa 2,0. Alkoholin kulutus ja täysraittius olivat keskeisimmät tulosmittarit. Bienin ym. «Bien TH, Miller WR, Boroughs JM. Motivational inte...»2 tutkimuksessa standardihoito oli avohoidossa toteutettu kahdentoista askeleen ohjelmaan perustuva standardihoitona. Hoitoryhmä sai tämän lisäksi kaksi tuntia kestäneen haastattelun ja yhden tunnin kestäneen motivoivan haastattelun. Brown ym. «Brown JM, Miller WR. Impact of motivational interv...»3 tutkimuksessa standardihoito oli kahdentoista askeleen ohjelma laitoksessa. Hoitoryhmä sai lisäksi kaksi tuntia kestäneen haastattelun ja yhden tunnin motivoivan haastattelun. Kuchipudin ym. «Kuchipudi V, Hobein K, Flickinger A ym. Failure of...»4 tutkimuksessa standardihoito oli normaali sairaalahoito somaattisessa sairaalassa. Hoitoryhmä sai lisäksi motivoivan haastattelun yhtenä sairaalapäivänä.
Meta-analyysissa hoidon vaikuttavuus (ES) oli 0,26. Kahdessa ensimmäisessä tutkimuksessa hoidon vaikuttavuus oli kohtalainen (ES = 0,78 ja 0,76). Kolmannessa tutkimuksessa hoidolla ei ollut lainkaan vaikutusta (ES = 0,02).
Toisen systemaattisen katsauksen «Dunn C, Deroo L, Rivara FP. The use of brief inter...»5 (29 satunnaistettua tutkimusta) mukaan motivoiva haastattelu on tehokas menetelmä päihdeongelmien hoidossa. Sen avulla voidaan myös parantaa hoidon jatkuvuutta, toisin sanoen vähentää keskeyttämistä. Motivoivan haastattelun käyttäjän ei tarvitse olla päihdehoidon spesialisti.
Myöhemmässä meta-analyysissä «Carey KB, Scott-Sheldon LA, Carey MP ym. Individua...»6tutkittiin lyhyiden interventioiden vaikutusta yliopisto-opiskelijoiden alkoholinkäyttöön. Analyysiin sisältyi 62 satunnaistettua tutkimusta, joissa oli yhteensä 13 750 opiskelijaa. Keski-ikä oli 20,4 vuotta, miesten osuus oli 53 %. Tutkittavista interventioista 44 %:iin sisältyi motivoiva haastattelu. Vertailuryhmille toteutettiin vain arviointi (55 % tutkimuksista) tai annettiin jokin muu interventio (44 % tutkimuksista). Seuranta-ajat vaihtelivat muutamasta viikosta 195 viikkoon. Alkoholinkäyttö väheni eniten, jos interventio oli toteutettu yksilökohtaisena tapaamisena terapeutin kanssa ja jos siinä oli käytetty motivoivaa haastattelua yhdistettynä yksilölliseen palautteeseen.
Motivoiva haastattelu vähentää alkoholin kulutusta ilmeisesti myös nuorilla aikuisilla «Monti PM, Barnett NP, Colby SM ym. Motivational in...»7, «Cowell AJ, Brown JM, Mills MJ ym. Cost-effectivene...»8. Montin tutkimuksessa tapaturmapoliklinikan 18–24-vuotiaista potilaista arvioitiin alkoholin ongelmakäyttäjiksi ne, jotka olivat hoitoon tullessa päihtyneitä tai joiden AUDIT-pistemäärä oli vähintään 8. Heillä tutkittiin motivoivan haastattelun ja siihen liittyvän yksilöllisen palautteen vaikutusta alkoholin kulutukseen yhden vuoden seuranta-aikana. Potilaista 98 satunnaistettiin interventioryhmään, jolla motivoivaan haastatteluun sisältyi 30–45 minuutin haastattelu poliklinikalla, 20–30 minuutin puhelinhaastattelut ja 3 kuukauden kuluttua sekä yksilöllinen palaute alussa ja 3 kuukauden kuluttua.
Vertailuryhmän 100 potilaalle tehtiin yksilöllinen palaute alussa ja 3 kuukauden kuluttua sekä 5–10 minuutin puhelinkontakti 1 kuukauden kuluttua. Alkoholin kulutuksen mittareina käytettiin juomis- ja riskikulutuspäivien määrää sekä viikoittaisten alkoholiannosten keskimääräistä lukumäärää edeltäneen kuukauden aikana. Molemmat ryhmät vähensivät kulutustaan, mutta interventioryhmässä väheneminen oli tilastollisesti merkitsevästi suurempaa kaikissa kolmessa kulutusmittarissa sekä 6 että 12 kuukauden seurannassa. Juomispäivien määrä oli interventioryhmässä alussa 8,3 ja 12 kuukauden kuluttua 4,5 (vastaavat luvut vertailuryhmässä 7,3 ja 6,5). Viikoittaisten alkoholiannosten määrä oli interventioryhmässä alussa 13,1 ja 12 kuukauden kuluttua 6,1 (vertailuryhmässä 10,8 ja 8,8) Interventioryhmässä 38,5 % ja vertailuryhmässä 19,3 % oli 12 kuukauden seurannassa vähentänyt juomistaan. Interventioryhmässä 5,1 % ja vertailuryhmässä 8,4 % oli lisännyt juomistaan.
Viimeisin kaikki ikäryhmät käsittävä meta-analyysi «Vasilaki EI, Hosier SG, Cox WM. The efficacy of mo...»9 sisälsi 15 hoitotutkimusta. Mukaan otettiin vain tutkimuksia, joissa oli mitattu alkoholin kulutuksen muutosta. Viidessä tutkimuksessa tutkittavat hakeutuivat hoitoon alkoholiongelmansa takia. Muissa tutkimuksissa tutkittavat oli rekrytoitu perusterveydenhuollon ja ensiavun potilaiden joukosta. Tutkittavia oli yhteensä 2 767, joista 996 oli alkoholiriippuvaista. Niissä 13 tutkimuksessa, joissa tutkittavien ikä oli ilmoitettu, iän keskiarvo oli 31,8 vuotta (SD 10,3). Motivoivan haastattelun kesto vaihteli 15 minuutista neljään tuntiin. Yhdeksässä tutkimuksessa verrattiin motivoivaan haastattelua hoitamatta jättämiseen. Hoidon vaikuttavuus vaihteli huomattavasti tutkimusten välillä, mutta yhteenlasketun ES:n (0,18, 95 % CI 0,07–0,29) mukaan motivoiva haastattelu vähentää juomista enemmän kuin hoitamatta jättäminen. Post hoc -analyysissä otettiin mukaan ne viisi tutkimusta, joissa seuranta-aika oli korkeintaan kolme kuukautta. Näiden tutkimusten ES oli selvästi korkeampi kuin kaikkien tutkimusten (0,60, 95 % 0,36–0,83). Yhdeksässä tutkimuksessa vertailtiin motivoivaa haastattelua johonkin muuhun hoitoon. Vertailussa motivoiva haastattelu osoittautui vaikuttavammaksi kuin muut hoidot (ES 0,43, 95 % 0,17–0,70).
Motivoiva haastattelu tehostaa hoitoa myös alkoholiongelmaa ja vaikeaa masennusta sairastavilla:
Meta-analyysi «Riper H, Andersson G, Hunter SB ym. Treatment of c...»10 perustui 12 tutkimukseen (n = 1 721), joissa tarkasteltiin motivoivan haastattelun ja KBT:n vaikutusta hoitotuloksiin alkoholiongelmasta ja vaikeasta masennuksesta kärsivien potilaiden kohdalla verrattuna tavanomaiseen hoitoon. Ne olivat molemmat tuloksellisia verrokkiryhmään nähden alkoholiriippuvuuden ja vaikean masennuksen hoidossa heti hoidon lopussa [g = 0,17, luottamusväli (CI) = 0,07–0,28, P < 0,001 alkoholikäytön vähentymisen osalta ja g = 0,27, CI: 0,13–0,41, P < 0,001 masennuksen oireiden vähentymisessä]. Rajoituksena ovat eri tutkimuksissa käytetyt erilaiset alkoholikäytön mittarit ja pitkäaikaisseurannan puute.