Vuonna 2003 julkaistun katsauksen «Andreasson S, Öjehagen A. Psychosocial treatment o...»1mukaan pari- ja perheterapiaa oli tutkittu 22 satunnaistetussa tutkimuksessa. Monissa tutkimuksissa aineistot olivat pieniä, ja käytetyt hoitomenetelmät vaihtelivat. Seuraavassa kuvataan katsauksen eräiden tutkimusten keskeisiä tuloksia.
Bowers ym. «Bowers TG, al-Redha MR. A comparison of outcome wi...»2 vertasivat kognitiivista pariterapiaa tavanomaiseen tukihoitoon (n = 16). Seuranta-aika oli 6 ja 12 kuukautta. Päivittäin käytetty juomien määrä oli hoitoryhmässä merkittävästi alhaisempi kuin kontrolliryhmässä sekä 6 että 12 kuukauden kuluttua. Lisäksi pariterapia paransi merkitsevästi enemmän parisuhdetta kuin standarditerapia.
Monti ym. «Monti PM, Abrams DB, Binkoff JA ym. Communication ...»3 vertasi kahta kognitiivista käyttäytymisperheterapian muotoa yksilöhoitoon, jossa pyrittiin käsittelemään emotionaalisia reaktioita (n = 69). Tulosmittareita olivat raittiiden päivien lukumäärä ja juomapäivinä juotujen drinkkien määrä. Perheen osallistuminen hoitoon paransi merkitsevästi hoitotulosta.
Kahdessa tutkimuksessa «O'Farrell TJ, Cutter HS, Choquette KA, Floyd FJ, B...»4, «O'Farrell TJ, Choquette KA, Cutter HS ym. Behavior...»5 selvitettiin pariterapian tavoitteiden ja keston vaikutusta hoitotulokseen. Hoidon jälkeisen retkahduksen esto-ohjelman todettiin parantavan hoitotulosta. Erityisesti tämä tuli näkyviin niiden potilaiden kohdalla, joilla oli vaikeampi alkoholiongelma sekä suuremmat ongelmat parisuhteessa. Potilaiden lukumäärä oli 59 ja heidän alkoholiongelmansa vaikeusaste oli kohtalainen. Seuranta oli 12, 18, 24 ja 30 kuukautta.
Hoidon kohdistaminen pelkästään omaisiin voi edistää myös alkoholiongelmaisen itsensä hoitohalukkuutta. Tähän Barberin ym. tutkimukseen «Barber JG, Crisp BR. The 'pressures to change' app...»6 osallistui 22 aviovaimoa ja yksi aviomies. Henkilöt saivat joko yksilö- tai ryhmäterapiaa. Kontrolleina toimivat jonossa olevat. Seuranta oli 12 kuukautta. Ryhmissä 1 ja 2 olevat hakeutuivat useammin hoitoon ja vähensivät enemmän alkoholin kulutustaan kuin jonossa olevat (10/16 vs 0/7).
Edellisiä tutkimuksia tuoreemmassa Fals-Stewartin ym. tutkimuksessa «Fals-Stewart W, Birchler GR, Kelley ML. Learning s...»7 oli 138 parisuhteessa elävää naista, joiden diagnoosina oli alkoholiriippuvuus tai väärinkäyttö. Heidät satunnaistettiin kolmeen ryhmään: 1. behavioraalinen pariterapia ja yksilöhoito, 2. pelkkä yksilöhoito tai 3. yksilöhoito ja opetusluentoja myös puolisolle. Pariterapian ja opetusluentojen määrä oli 12. Yhden vuoden seuranta-ajan jälkeen pariterapiaan osallistuneilla naisilla oli muita ryhmiä vähemmän juomispäiviä ja -haittoja. Heidän parisuhteensa oli myös muita ryhmiä parempi ja partnerin väkivaltaisuutta esiintyi vähemmän.
Perheterapia voi olla hyödyksi myös alaikäisten alkoholiongelman hoidossa:
Yhdessä katsauksessa «Chun TH, Linakis JG. Interventions for adolescent ...»8 ja kahdessa erillisessä meta-analyysissa «Kelley ML, Fals-Stewart W. Couples- versus individ...»9, «Kelley ML, Fals-Stewart W. Treating paternal alcoh...»10todettiin, että perheterapia on hyödyksi alaikäisen alkoholiongelman hoidossa, joskin teho heikkeni kaikilla 12 kk kohdalla.
Pariterapia voi myös hyödyttää perheen lapsia «Kelley ML, Fals-Stewart W. Couples- versus individ...»9, «Kelley ML, Fals-Stewart W. Treating paternal alcoh...»10 tai vähentää perheväkivaltaa «O'Farrell TJ, Van Hutton V, Murphy CM. Domestic vi...»11.