Heinäkuuhun 2000 saakka julkaistut raportit kattavassa systemoidussa katsauksessa «Walder B, Tramèr MR, Seeck M. Seizure-like phenome...»1 saatiin tuloksia aluksi 516 raportista, joista löytyi lopuksi 62 raporttia, jotka oli julkaistu 20 eri lehdissä vuosina 1983–2000. Tutkijat tekivät sähköisen haun MEDLINE-, Cochrane- ja Embase-tietokantoihin käyttäen ennalta määriteltyjä hakusanoja: propofol, epilepsy, convulsion, involuntary movements ja opisthotonus. Tutkijoilla ei ollut kielirajoituksia haussaan. Tarkoituksena oli löytää raportteja, joissa propofolia saaneet ei-epilepsiaa sairastavat henkilöt ja epilepsiaa sairastavat henkilöt olivat saaneet epileptisiä kohtauksia lääkkeen käytön yhteydessä. Potilaita oli näissä töissä yhteensä 81 (70 potilasta, joilla ei ollut epilepsiaa, 11 potilasta, joilla oli epilepsia, miehiä 38 %).
Kohtauksia ilmaantui potilaille, joilla ei ollut epilepsiaa, anestesian induktiovaiheessa 24/70 (34 %), ylläpitovaiheessa 2/70 (3 %), lopetusvaiheessa 28/70 (34 %) tai heti lopettamisen jälkeen 16/70 (23 %). Epilepsiaa sairastavilla kohtaukset tapahtuivat anestesian induktiovaiheessa 2/11 (18 %), ylläpitovaiheessa 0/11 (0 %), lopetusvaiheessa 8/11 (73 %) tai heti lopettamisen jälkeen (1/11 (9 %).
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentti: Propofolin on todettu myös koe-eläintöissä olevan tietyissä tilanteissa konvulsiivinen aine eli lisäävän epileptistä kohtausaktiviteettia. Niissäkin useimmat kohtaukset tapahtuivat anestesian induktio- tai lopetusvaiheessa. On esitetty, että propofolin pitoisuuden muuttuminen aivoissa olisi syynä epileptisten oireiden esiintymiselle. Näiden tietojen vuoksi on päädytty suosittelemaan, että status epilepticus -potilaan propofolianestesia on purettava hitaasti EEG:tä seuraten.