Yhdysvaltojen terveysministeriön nimittämä Physical Activity Guidelines Advisory Committee on laatinut laajan raportin, joka kokoaa yhteen tutkimusnäytön liikunnan vaikutuksista terveyteen «Physical Activity Guidelines Advisory Committee. 2...»1. Tutkimuskatsauksessa tarkasteltiin liikunnan yhteyksiä ja vaikutuksia kehon painon ja kehon rasvakudoksen määrän kehittymiseen erikseen 2 ikäryhmässä 3–6-vuotiailla ja 7–17-vuotiailla.
Tutkimuskatsaus «Physical Activity Guidelines Advisory Committee. 2...»1 osoittaa, että suurempi liikunnan määrä on yhteydessä vähäisempään riskiin liiallisen painon ja rasvan kehittymiseen 3–6-vuotiailla. Tutkimusnäyttö pohjautuu 14 pitkittäistutkimukseen, joissa fyysinen aktiivisuus oli mitattu objektiivisesti liikemittarilla (esim. kiihtyvyysantureilla). 12/14 tutkimuksesta havaitsi käänteisen yhteyden fyysisen aktiivisuuden ja painon tai rasvakudoksen määrän välillä. Vaikka suurempi määrä fyysistä aktiivisuutta vaikutti olevan yhteydessä edullisempiin muutoksiin, ei tietoa ole riittävästi, jotta voitaisiin arvioida tietty liikunnan määrä, joka tarvitaan vaikutusten saavuttamiseksi painoon ja rasvakudoksen määrään. Kuitenkin komitea arvioi, että kansanterveysvaikutusten näkökulmasta olisi tärkeää, että lapset, joiden fyysinen aktiivisuus on alle väestön ikäryhmän mediaanituloksen, lisäisivät fyysistä aktiivisuuttaan ainakin mediaanitasolle. Liikemittareilla mitattuna tämä liikunnan määrä (sisältäen kevyen, kohtuukuormitteisen ja raskaan liikunnan) oli keskimäärin 3 tuntia 3–5-vuotiailla yhdysvaltalaisilla lapsilla.
Vanhempien lasten osalta suurempi liikunnan määrä on yhteydessä vähäisempään painoon ja rasvakudoksen määrään sekä näiden lisääntymiseen 7–17-vuotiaana. Tutkimusten perusteella ei kuitenkaan ole riittävästi näyttöä annos-vaste-suhteen määrittämiseksi. Useimmat tutkimukset arvioivat useamman altisteen, kuten liikunnan ja ravitsemuksen vaikutuksia, jolloin ainoastaan liikunnan vaikutusta oli vaikea arvioida. 10 artikkelia kuitenkin käsitteli fyysisen aktiivisuuden itsenäistä vaikutusta painoon liittyviin vastemuuttujiin. Nämä tutkimukset sisälsivät systemaattisia katsauksia (5 kpl) ja meta-analyysejä (5 kpl) tutkimuksista, joissa oli mukana sekä liikuntaharjoittelu- että pitkittäistutkimuksia. Kun kaikkien näiden artikkeleiden tulokset huomioitiin, näyttö oli kohtalaisen vahva. Mutta kun tuloksissa huomioitiin vain 5 katsausta, jotka keskittyivät pitkittäistutkimuksiin, näyttö oli vahva. Päätös huomioida vain pitkittäistutkimukset johtui siitä, että ryhmä arvioi pitkittäistutkimusten olevan sopivampia kuin kokeelliset tutkimukset tutkittaessa kehon rasvakudoksen määrässä tapahtuvia muutoksia suhteessa erilaisen fyysisen aktiivisuuden määrän muutoksiin. Näiden 5 tutkimuksen pohjalta havaittiin käänteinen yhteys fyysisen aktiivisuuden ja painoon liittyvien muuttujien välillä. Fyysisen aktiivisuuden ja painon tai rasvakudoksen määrän välistä annos-vastesuhdetta ei kuitenkaan ollut mahdollista kuvata.
1 raportissa mainittu systemaattinen katsaus «Ramires VV, Dumith SC, Gonçalves H. Longitudinal A...»2 päätyi johtopäätökseen, että liikunta kovemmalla teholla (intensiteetti), kuten esim. hölkkä tai juoksu (raskas liikunta), olisi vielä hyödyllisempää painon ja rasvakudoksen määrän kehittymisen näkökulmasta kuin kevyempi liikunta, kuten kävely (reipas, kohtuukuormitteinen liikunta).