Vuoden 2009 Cochrane-analyysissä «Lafuente-Lafuente C, Mouly S, Longas-Tejero MA ym....»1 arvioitiin 45:n valikoidun tutkimuksen (kaikkiaan 12 559 potilasta) perusteella antiarytmisten lääkkeiden vaikutusta eteisvärinäkohtausten estoon 1 vuoden aikana. Verrokkiryhmässä, jossa ei ollut käytössä antiarytmista lääkitystä, eteisvärinä uusiutui 71–84 %:lla vuoden seurannassa, kun taas lääkeryhmässä uusiutuminen oli vain 42–67 % luokkaa. NNT-arvo yhden eteisvärinäkohtauksen estymiselle vuoden aikana oli amiodaronille 3, fleikainidille 4, dofetilidille ja propafenonille 5, kinidiinille 8 ja sotalolille 10. Amiodaroni esti eteisvärinän uusiutumista merkittävästi paremmin kuin ryhmän luokka I lääkkeet, joiden välillä ei todettu merkittävää eroa.
Tutkimusten vertailua ja lääkkeiden tehon arviointia hankaloittaa seuranta-aikojen huomattava vaihtelu ja lääkeannosten erilaisuus eri tutkimuksissa. Tutkimukset osoittivat kinidiiniä käyttäneiden potilaiden kuolleisuuden lievää lisääntymistä verrokkeihin nähden, mutta tilastollista merkittävyyttä ei voitu osoittaa. Kun kaikki IA-lääkkeet (kinidiini ja disopyramidi) yhdistettiin, todettiin kuolleisuuden nousseen merkittävästi näitä lääkkeitä käyttäneillä potilailla verokkeihin verrattaessa. Tutkimuksissa, joissa kinidiini yhdistettiin samanaikaiseen verapamiilihoitoon, kuolleisuuden nousua ei todettu.