Kontrolloitu, kliininen tutkimus «Abrutyn E, Mossey J, Berlin JA ym. Does asymptomat...»1 (osittain kaksoissokkoutettu lumetutkimus), jossa tutkittavilla (naisia, avohoito, ei katetria, n=358) oli oireeton bakteriuria. Hoitoryhmässä oireeton bakteriuria hoidettiin mikrobilääkkeellä, vertailuryhmässä ei. Keski-iät olivat vastaavasti 81,8 ja 82,0 vuotta. Positiivisen virtsanäytteen kriteerinä oli kasvua ≥ E5 kaksi kertaa. Näyte uusittiin 6 kuukauden välein. Keskimääräistä tutkimuksessaoloaikaa ei mainita, ei myöskään mahdollisten keskeytysten syitä ja määriä sovittuja end-point-tilanteita (kuoleman lisäksi). Tutkimusryhmässä kuolemia oli 30/192 eli 15,6 % ja seurantaryhmässä 39/166 eli 23,5 %. ARR 8,0 % (95 % luottamusväli -0,2–16,2).
Lumekontrolloidussa avoimessa kliinisessä tutkimuksessa «Nicolle LE, Bjornson J, Harding GK ym. Bacteriuria...»2 34 %:lla 88:sta pitkäaikaisesti ympärivuorokautisessa hoidossa asuvista miehistä oli oireeton bakteriuria. Tutkittavilla ei ollut kestokatetria. Positiivisen virtsanäytteen kriteerinä oli kasvua ≥ E5 /ml kahdessa peräkkäisessä näytteessä. Miehet, joilla oli bakteriuriaa, saivat kerta-annoksisen mikrobilääkehoidon, ja jos sen jälkeen havaittiin reinfektio tai relapsi, heidät satunnaistettiin kontrolliryhmään (ei mikrobilääkettä oireettomaan bakteriuriaan, n = 20) ja hoitoryhmään (sulfa-trimetopriimi tai tobramysiini bakteerin mikrobilääkeherkkyydestä riippuen, n = 16). mikrobilääkehoidon kesto oli 2 viikkoa, ja jos relapsi tai reinfektio todettiin 2 viikon kuluessa hoidon päättymisestä, seuraavan mikrobilääkekuurin kesto oli 6 viikkoa ja sen jälkeen 3 kuukautta. Keskimääräinen seuranta-aika oli 16,1 (SD 7,9) kuukautta.
Mikrobilääkettä saaneiden ja kontrolliryhmän välillä ei ollut eroja kuolemien määrissä (n = 5 (31 %) vs. n = 5 (25 %) (95 % luottamusväli -0,19 ± 0,35) tai infektiosairastavuudessa (n = 8 (50 %) vs. n = 11 (55 %). 83 %:lla sulfa-trimetopriimia saaneista ja 100 %:lla tobramysiinillä hoidetuista bakteriuria uusi hoidon jälkeen.
Lumekontrolloidussa avoimessa kliinisessä tutkimuksessa «Nicolle LE, Mayhew WJ, Bryan L. Prospective random...»3 50 iäkästä pitkäaikaisesti ympärivuorokautisessa hoidossa asuvaa naista, joilla oli oireeton bakteriuria, satunnaistettiin joko saamaan herkkyysmääritysten mukaista mikrobilääkettä oireettomaan bakteriuriaan (n = 26) tai kontrolliryhmään, joille mikrobilääkehoitoa ei bakteriuriaan annettu (n = 24). Potilaiden keski-ikä oli 83,4 (SD 8,8) vuotta. Positiivisen virtsanäytteen kriteerinä oli kasvua ≥ E5 /ml kahdessa peräkkäisessä näytteessä. Seuranta-aika oli 1 vuosi. Mikrobilääke valittiin herkkyysmäärityksen perusteella ja ensimmäinen hoito oli kerta-annos. Uusiva bakteriuria hoidettiin 2 viikon ja sen jälkeen 6 viikon mikrobilääkekuurilla.
Bakteriurian hoito ei vähentänyt kuolleisuutta: kontrolliryhmästä kuoli 4 / 22 ja hoitoryhmästä 9 / 23 (p = 0,11). Mikrobilääkehoito ei myöskään vähentänyt sairastavuutta virtsatieperäisiin tauteihin, eikä plasman kreatiniinipitoisuudessa ollut eroja ryhmien välillä seuranta-ajan loputtua. Sen sijaan hoito aiheutti mikrobilääkehoidon haittavaikutuksia (11 eri havaittua haittavaikutusta 9:llä potilaalla), ja hoidon myötä potilaiden virtsa kolonisoitui entistä resistentimmillä bakteereilla (resistentimpi kanta virtsassa kontrolliryhmässä 1 / 15:lla (6,7 %) vs. 7 / 19:lla (37 %) 2–6 viikkoa mikrobilääkehoitoa saaneista).