Satunnaistetussa tutkimuksessa «Rajan RA, Pack Y, Jackson H ym. No need for outpat...»1 verrattiin polven tekonivelleikkauksen sairaalahoidon jälkeisen fysioterapian (56 potilasta) ja pelkän sairaalassa annetun fysioterapian (60 potilasta) vaikutusta polven liikelaajuuteen. Molempiin ryhmiin sisältyi sairaalassa annetut harjoitukset. Sairaalahoidon jälkeistä fysioterapiaa oli 4–6 kertaa. Potilaiden keski-ikä oli 68 vuotta, naisia oli 73/116, osteoartroosi oli kaikilla.
Kolmen, kuuden ja 12 kuukauden seurannoissa ryhmien välillä ei ollut eroa polven liikkuvuudessa.
Satunnaistetussa vertailututkimuksessa «Frost H, Lamb SE, Robertson S. A randomized contro...»2 määritettiin polven tekonivelleikkauksen sairaalahoidon jälkeisen tavanomaisen harjoitteluohjeiston tai toimintakyvyn lisääntymistä tavoittelevan harjoitteluohjeiston (tuolista nousu, kävely, jalkojen nostelu) (23 potilasta) keskinäistä vaikuttavuutta. Molemmat ryhmät saivat sairaalassa tavanomaista fysioterapiaa. Potilaiden keski-ikä oli 71 vuotta, naisia oli noin 50 %, osteoartroosi oli kaikilla.
12 kuukauden seurannassa suuri potilaskato: tavanomaisen harjoittelun ryhmässä 13/24, toimintakykyharjoitteluryhmässä 7/23. Ryhmien välillä ei ollut eroa polven fleksiolaajuudessa, polven ekstensiovoimassa, kävelynopeudessa eikä kävelykivussa.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: