Italialaisessa artikkelissa «Cianchetti C, Pruna D, Coppola G ym. Low-dose lamo...»1 kuvataan 3 symptomaattista infantiilispasmioireyhtymää sairastavaa lasta, joiden spasmit olivat resistenttejä vigabatriinille ja 2 lasta myös ACTH:lle. Lamotrigiini aloitettiin 7–10 kuukauden iässä 1,25–3,75 mg/vrk jaettuna 1–3 annokseen.
Spasmit loppuivat kaikilta lapsilta 1–4 päivän kuluttua lamotrigiinin aloittamisesta. Lapsilla ei ollut samanaikaista valproaattilääkitystä. Myöhempi ylläpitoannos oli 1,25–5 mg/vrk monoterapiana. Haittavaikutuksia ei havaittu.
Libanonilaisessa tutkimuksessa «Mikati MA, Fayad M, Koleilat M ym. Efficacy, toler...»2 oli mukana 7 alle 1-vuotiasta infantiilispasmioireyhtymää sairastavaa lasta. Lapsille oli jo kokeiltu ainakin 3 seuraavista lääkkeistä: ACTH, vigabatriini, valproaatti, bentsodiatsepiinit. Lamotrigini aloitettiin annoksella 0,5–2 mg/kg/vrk (riippuen siitä, oliko muuna lääkityksen maksaentsyymien induktoreita vai valproaattia), ja annosta lisättiin viikoittain aina tällä samalla määrällä. Lamorigiinin ylläpitoannos oli 10–20 mg/kg /vrk entsyymi-induktoreita saavilla lapsilla, 5–10 mg/kg/vrk, jos lapsi sai sekä induktoreita että valproaatia ja 5 mg/kg/vrk, jos rinnakkaislääkkeenä oli ainoastaan valproaatti.
Hoitotulos arvioitiin vertaamalla 3. hoitokuukauden aikana havaittua spasmien määrää perustasoon. Spasmit olivat vähentyneet merkitsevästi (keskimäärin 8,7:sta 3,6:een/vrk, p = 0,028), mutta eivät keltään loppuneet kokonaan. Haittavaikutuksena 1 potilaalla oli ohimenevä maksaentsyymien nousu ja 1 potilaalla päivän kestänyt ihottuma. Tutkimuksessa oli lisäksi mukana 6 lasta, joilla oli ainoastaan paikallisalkuisia kohtauksia; myös niissä todettiin merkitsevä väheneminen lamotrigiinihoidon aikana. Lisäksi selvitettiin lamotrigiinin kinetiikkaa alle 1-vuotiailla lapsilla.
Ranskalaisessa tutkimuksessa «Veggiotti P, Cieuta C, Rex E ym. Lamotrigine in in...»3 mukana oli 30 infantiilispasmioireyhtymää sairastavaa lasta, joista useimmat olivat resistenttejä ACTH:lle, vigabatriinille, valproaatille ja bentsodiatsepiineille. Kaikilla oli päivittäisiä spasmeja. Ikä lamotrigiinin alkaessa oli 1 kuukaudesta 11 vuoteen. Muu lääkitys pidettiin ennallaan 3 kuukauden ajan.
3 kuukauden lamotrigiinihoidon jälkeen spasmit olivat kokonaan loppuneet 5 potilaalta (17 %), joilla kaikilla oli myös valproaattilääkitys. Lamotrigiinistä hyötyneillä potilailla oli useammin asymmetrisiä spasmeja ja symptomaattinen etiologia kuin niillä, jotka eivät hyötyneet. Hoitovaste oli pysyvä 16–36 kuukauden seurannan aikana.