SHARP-tutkimukseen «Baigent C, Landray MJ, Reith C ym. The effects of ...»1 osallistui 9 270 kroonista munuaistautia sairastavaa potilasta, joista 6 247 ei ollut keinomunuaishoidossa tutkimuksen alkaessa. Vajaa neljäsosa potilasta sairasti diabetesta. Potilaat satunnaistettiin saamaan 20 mg simvastatiinia + 10 mg etsetimibia tai lumelääkettä, ja heitä seurattiin keskimäärin noin 5 vuotta.
Tämän seuranta-ajan puitteissa tutkimuksen ensisijainen päätetapahtuma, ensimmäinen vakava ateroskleroottinen tapahtuma (ei-fataali sydäninfarkti tai sepelvaltimotautikuolema, ei-hemorraaginen aivohalvaus, tai mikä tahansa revaskularisaatio toimenpide) nähtiin tilastollisesti merkitsevästi useammin lumelääkeryhmässä (RR 0,83; 95 % luottamusväli 0,74–0,94, p = 0,0021).
Ennalta määritetyt munuaistaudin etenemisen arviointimittarit olivat seuraavat: loppuvaiheen munuaistaudin kehittyminen (kroonikkodialyysihoito tai munuaisensiirto), loppuvaiheen munuaistauti tai kuolema ja loppuvaiheen munuaistauti tai kreatiniinitason 2-kertaistuminen alkutilanteesta. Vaikka potilaiden LDL-taso lääkityksen myötä laski keskimäärin 0,85 mmol/l, ei munuaistaudin eteneminen hidastunut millään mittarilla arvioituna (loppuvaiheen munuaistaudin kehittyminen (kroonikkodialyysihoito tai munuaisensiirto) 33,9 vs. 34,6 %, RR 0,97; 95 % luottamusväli 0,89–1,05; p = 0,41), loppuvaiheen munuaistauti tai kuolema (47,4 vs. 48,3 %, RR 0,97, 0,90–1,04; p = 0,34) ja loppuvaiheen munuaistauti tai kreatiniinitason 2-kertaistuminen alkutilanteesta (38,2 vs. 40,2 %, RR 0,93, 0,86–1,01; p = 0,09).
ALLHAT-tutkimuksesta «Rahman M, Baimbridge C, Davis BR ym. Progression o...»2 tehdyn posthoc-analyysin mukaan pravastatiinihoito ei estänyt kliinisiä munuaistaudin manifestaatioita hypertensiivisillä potilailla, joilla oli myös keskivaikea hyperkolesterolemia ja alentunut laskennallinen GFR. Noin 35 % potilaista sairasti tyypin 2 diabetesta.
6 vuoden seurannassa loppuvaiheen munuaistaudin ilmaantumisessa ei ollut eroa (1,36/100 potilasvuotta pravastatiiniryhmässä ja 1,45/100 potilasvuotta lumelääkeryhmässä; p = 0,9). Jos päätetapahtumana tarkasteltiin joko loppuvaiheen munuaistaudin ilmaantumista tai 25 % laskua laskennallisessa GFR:ssä, jäi aktiivihoidon vaikutus tilastollisesti merkitsemättömäksi (RR 0,95; 95 % luottamusväli 0,86–1,04; p = 0,3).
Cochrane-katsauksen «Palmer SC, Navaneethan SD, Craig JC ym. HMG CoA re...»3 mukaan statiinihoito vähentää tilastollisesti merkittävästi munuaispotilaiden kuolleisuutta ja sydän- ja verisuonitautitapahtumia. Kokonais- ja LDL-kolesteroli, samoin kuin proteinuria vähenevät, mutta laskennallinen GFR ei parane (38 tutkimusta, 37 274 osallistujaa).
Kommentti: Lääkkein aikaan saatuun LDL-kolesterolin laskuun ei liity potilaiden munuaistaudin progression hidastumista. Statiinilääkitystä kannattaa kuitenkin antaa diabeteksen munuaistautia sairastaville sydän- ja verisuonitautitapahtumien estämiseksi.