Prospektiivisessa tutkimuksessa «Young EW, Ellis CN, Messana JM ym. A prospective s...»1 siklosporiinia saaneilla 25 psoriaasipotilaalla seurattiin lääkkeen munuaisvaikutuksia ottamalla munuaisbiopsia 1 ja 3 vuoden kuluttua hoidon aloituksesta. Lääkkeen alkuannos oli 3,5–7,5 mg/kg/vrk 2 kuukautta. Ylläpitohoitoa jatkettiin ad 5 mg/kg/vrk annoksella 2 vuotta. Hoitoaika oli yhteensä 3 vuotta.
1 vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta otettujen munuaisbiopsioiden (N = 19) tuloksia verrattiin ikävakioituihin munuaisluovuttajiin (N = 19) ja siklosporiinilla hoitamattomiin psoriaasipotilaisiin (n = 16). Interstitielli fibroosi ja tubulaarinen atrofia olivat kontrolliryhmissä merkitsevästi vähäisempiä kuin tapauksilla (p < 0,0001). 11 potilaasta otettiin munuaisbiopsia 2 kertaa 1 ja 3 vuoden kuluttua lääkkeen aloittamisesta. Interstitielli fibroosi lisääntyi merkitsevästi.
GFR laski siklosporiinia saavilla potilailla nopeammin kuin mitä iän perusteella voi odottaa. GFR-arvon lasku voi liittyä joko munuaisparenkyymin vaurioon tai ohimenevään vasokonstriktioon. Munuaisfibroosin ja GFR-arvon välillä ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. S-krea ei ennustanut munuaisfibroosin kehittymistä. Kohonnut verenpaine lisäsi intestitiellin fibroosin määrää verrattuna normotensiivisiin potilaihin (76 ± 12 vs 22 ± 8 %, p = 0,003). Munuaistoksisuus ei korreloinut siklosporiinin annoksen tai pitoisuuden kanssa.
Tutkimus «Feutren G, Mihatsch MJ. Risk factors for cyclospor...»2 on retrospektiivinen analyysi munuaisbiopsioista, jotka otettiin rutiininomaisesti 192 siklosporiinilla hoidetulta potilaalta. Psoriaatikkoja heistä oli 11. Keskimääräinen hoitoaika oli 4–39 kuukautta (mediaani 13 kuukautta) ja annos 8,2 ± 2,8 mg/kg/vrk. Psoriaatikoilla maksimiannos oli 5,1 ± 1,2 mg/kg/vrk ja hoitoaika 17 kuukautta (11–37 kuukautta). Siklosporiinin aiheutti nefropatian 41/192 potilaista. Nämä potilaat eivät sairastaneet psoriaasia. Yli 6 kuukautta kestäneeseen hoitoon annoksella < 5 mg/kg/vrk ei liittynyt nefropatiaa. Riski kasvoi annoksen noustessa.
Kohortin sisällä tehtiin tapaus-verrokkitutkimuksessa (1:1) ikä- ja sukupuolivakioituja kontrolleja käyttäen. Keskimäärin korkeampi aloitus- ja ylläpitoannos sekä biopsiaa edeltävä annos lisäsivät nefropatian riskiä merkitsevästi (p = 0,008, 0,004 ja 0,009). Seerumin kreatiniinin ja urean nousu ja hemoglobiinin lasku olivat merkitsevästi (p < 0,001) suuremmat kuin verrokeilla. Monimuuttuja-analyysissä S-kreatiniinin arvon nousu, siklosporiinin aloitusannos ja ikä lisäsivät riskiä merkitsevästi.
Systemoidussa katsauksessa «Maza A, Montaudié H, Sbidian E ym. Oral cyclospori...»3 selvitettiin 25 tutkimuksen avulla siklosporiinin munuaishaittoja psoriaatikoilla. Munuaisbiopsiassa todettiin glomeruloskleroosi 12,5 % potilaista 3 vuoden ja 26 % potilaista 10 vuoden käytön jälkeen. Siklosporiiniannos oli 1,9–5 mg/kg/vrk. Kreatiniinin nousu ennusti munuaisvaurion syntyä.
Sekä yhtäjaksoinen että intermittoiva siklosporiinin annostelu suurensivat kreatiniiniarvoa. Kreatiniini nousi puolella potilaista lääkityksen jatkuessa yli 2 vuotta. Haittavaikutukset olivat vähäisemmät, jos annos laskettiin ylipainoisilla normaalipainon mukaan. Korkea ikä lisäsi munuaisvaurion vaaraa.
Kommentti:Lääkeyritys rahoitti tutkimuksen, mutta ei osallistunut sen suunnitteluun tai järjestämiseen.