Kontrolloidussa tutkimuksessa «Fonagy P, Leigh T, Steele M ym. The relation of at...»1 (Englanti 1996) selvitettiin kiintymyssuhdemalleja ja reflektiokykyä 82 ei-psykoottisella sairaalapotilaalla verrattuna kaltaistettuihin kontrolleihin (n = 85) Aikuisten kiintymyssuhdehaastattelua (AAI) käyttäen. SCID-II-menetelmällä todennettujen potilaiden epävakaan persoonallisuushäiriön ryhmästä (n = 36) vain kolme luokiteltiin kuuluvaksi turvallisesti kiintyneiden ryhmään, 27 takertuvien ryhmään ja kuusi välttelevien kiintymyssuhderyhmään (χ²= 8,0; p < 0,05). Epävakaan persoonallisuushäiriön potilailla kiintymyssuhdehäiriö oli yhteydessä lapsuuden ratkaisemattomaan traumaan (rakastavien vanhempien puute F(1,80) = 7,0, p < 0,01 ja vanhempien laiminlyönti F(1,80) = 6,2, p < 0,02). Reflektiokyky mitattiin AAI-haastatteluista arvioitua, standardisoitua Reflective Self Function -asteikkoa (RSF) käyttäen. RSF oli epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä kontrolleja tilastollisesti merkitsevästi huonompi (F(1,80) = 13,4, p < 0,01). RSF-puute sellaisenaan ei ole vielä itsenäinen riskitekijä epävakaalle persoonallisuushäiriölle, mutta on sitä lapsuuden hyväksikäytön yhteydessä: loglineaarisessa analyysissä todennäköisyyssuhde χ² (1, n = 82) = 8,67 (p < 0,004) epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä silloin, kun heitä oli lapsuudessa hyväksikäytetty.
Kontrolloidussa kliinisessä kokeessa «Arntz A, Veen G. Evaluations of others by borderli...»2 (Hollanti 2001) tutkittiin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien interpersoonallista arviointia hylätyksi ja hyväksikäytetyksi tulemisen kokemusten yhteydessä. Tutkimuspotilaita (n = 16) verrattiin klusteri-C-persoonallisuushäiriöihin (n = 12) ja normaaleihin kontrolleihin (n = 15). Tutkittavat kuvasivat spontaaneja reaktioitaan kuuteen filmihenkilöön, mukaan lukien heidän ominaispiirteensä. Spontaanit reaktiot koodattiin kahteen kategoriaan: 1) ominaispiirteisiin liitettyyn affektitonukseen ja 2) henkilöarvioiden monimuotoisuuteen. Epävakaan persoonallisuushäiriön affektitonus ja henkilöarvioiden monimuotoisuus oli alhaisempi verrattuna normaaleihin kontrolleihin (t(29) = -3,40, p < 0,01) ja klusteri-C-persoonallisuushäiriöihin (t(26) = -1,81, p < 0,05). Klusteri-C-persoonallisuushäiriöiden ja normaaleiden kontrollien affektitonus ei eronnut merkitsevästi: (t(25) = -1,59, p = 0,12). Tulokset osoittavat, että epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät näkivät muita ryhmiä tavallisemmin toiset negatiivisesti: heidän kykynsä tunnistaa ja arvioida toisten tunteita ja ajatuksia on puutteellinen.
Kontrolloidussa sokkoutetussa kliinisessä kokeessa «Posner MI, Rothbart MK, Vizueta N ym. Attentional ...»3 (Yhdysvallat 2002) selvitettiin tarkkaavaisuuden kontrollijärjestelmää epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä (n = 39) ja kahdella kontrolliryhmällä; toisessa oli korkea, epävakaata persoonallisuushäiriötä vastaava negatiivinen affektiivisuus (n = 20), toisessa ei ollut negatiivisen affektiivisuuden ominaisuutta (n = 30). Tarkkaavaisuuden kontrollijärjestelmän tutkimiseen käytettiin ANT-testiä (Attention Network Task). ANT-testin tulokset osoittivat, että epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien ryhmässä reflektiokyky konfliktitilanteissa oli tilastollisesti merkitsevästi kontrolleja heikompi (F(2,88) = 3,57, p = 0,03). Tulokset osoittivat edelleen, että epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät erosivat tilastollisesti merkitsevästi kontrolleista (p < 0,01). Tätä löydöstä ei tilastollisesti merkitsevästi esiinny ilman konfliktia, kun tutkitaan pelkästään stimulusvasteen heräämistä ja stimulusorientaatiota Antitestissä.
Kontrolloidussa kliinisessä kokeessa «Minzenberg MJ, Fisher-Irving M, Poole JH ym. Reduc...»4 (Yhdysvallat 2006) tutkittiin haastattelututkimuksessa itseen liittyvää lähdemuistia (source memory) ja taipumusta vihamielisyyteen ihmissuhteissa sekä taipumusta epäluuloisuuteen. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä (n = 41) verrattiin normaaleihin kontrolleihin (n = 26). Diagnosointiin käytettiin verbaalista lähdemuistitestiä, jossa oli sekä emotionaalisesti ladattuja että ei-ladattuja sisältöjä. Tutkittavat täyttivät myös epäluuloisuutta kuvaavan haastattelulomakkeen (Buss-Durkee Hostility Inventory) ja Beckin masennusinventaarin. Kontrolleihin verrattuna epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä oli huonompi lähdemuisti liittyneenä interpersonaaliseen dysfunktioon suuttumuksen (Pearsonin procuct-moment-kerroin 0,35, p < 0,05), ärtyvyyden (Pearsonin procuct-moment-kerroin 0,43, p < 0,01), negativismin (Pearsonin procuct-moment-kerroin 0,44, p < 0,01) ja epäluuloisuuden (Pearsonin procuct-moment-kerroin 0,38, p < 0,05) yhteydessä. Yleisellä asioiden tunnistamismuistilla ei ollut yhteyttä vihamielisyyteen. Lähdemuistin heikkous negatiivisten tunteiden ollessa vallitsevia vaikuttaa niin, että potilaiden kyky tunnistaa ja arvioida tunteita ja ajatuksia on puutteellinen.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentti: Lähdemuistilla tarkoitetaan muistettujen tapahtumien kontekstia, alkuperää ja lähdettä «Johnson MK, Hashtroudi S, Lindsay DS. Source monit...»5.