Isometsän ym. tutkimuksessa «Isometsä ET, Henriksson MM, Heikkinen ME ym. Suici...»1 itsemurhakuolleisuutta arvioitiin epäsuorasti psykologisen ruumiinavauksen menetelmää käyttäneiden tutkimusten perusteella. Epävakaan persoonallisuuden esiintyvyys itsemurhan tehneillä oli 7,4 %, ja kaikkien B-ryhmän persoonallisuushäiriöiden yhteinen esiintyvyys oli 19 % (jälkimmäinen luku lienee lähempänä epävakaan persoonallisuuden esiintyvyyttä, koska retrospektiivisten tietojen puutteellisuuden takia 8,2 % potilaista sai tutkimuksessa diagnoosin "B-ryhmän tarkemmin määrittelemätön persoonallisuushäiriö"). Jos tutkimuksen pohja-aineiston (kaikki Suomessa 1.4.1987–31.3.1988 tehdyt 1 397 itsemurhaa) keruun aikana epävakaan persoonallisuuden esiintyvyyden Suomessa otaksutaan olevan norjalaisessa epidemiologisessa tutkimuksessa «Torgensen S, Kringlen E, Cramer V. The prevalence ...»2 saatu luku 0,7 %, ja epävakaan persoonallisuuden esiintyvyydeksi itsemurhan tehneiden keskuudessa arvioidaan 15 %, suomalaisten epävakaan persoonallisuuden omaavien ihmisten kuolleisuudeksi saadaan 0,57 % vuodessa.
Kommentti: Vaikka epäsuoran arvion pohjana olevien tutkimusten laatu on hyvä, itse arvio on vain karkeasti suuntaa antava.
Zanarinin ja työtovereiden tutkimuksissa «Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. The long...»3, «Zanarini MC, Frankenburg FR, Reich DB ym. The 10-y...»4seurattiin 290 epävakaan persoonallisuuden omaavaa potilasta 6 «Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. The long...»3, 10 «Zanarini MC, Frankenburg FR, Reich DB ym. The 10-y...»4 ja 26 «Temes CM, Frankenburg FR, Fitzmaurice GM ym. Death...»5 vuoden ajan. Potilaista 3,5 % teki itsemurhan 6 vuoden ja 4,1 % 10 vuoden seuranta-aikana (lisäksi 10 vuoden kuluessa 4,4 % potilaista katosi seurannasta ja 6 potilasta kuoli muista syistä). Itsemurhakuolleisuus oli 6 vuoden seurannassa noin 0,6 % ja 10 vuoden seurannassa noin 0,4 % vuodessa. 26 vuoden seurannassa 5,9 % epävakaan persoonallisuuden omaavista potilaista oli kuollut itsemurhaan. Kukaan seuratuista potilaista ei enää tehnyt itsemurhaa 46 ikävuoden jälkeen.
Kommentti: Tutkimus «Zanarini MC, Frankenburg FR, Reich DB ym. The 10-y...»4 Potilaista 80 % oli naisia.
Black työtovereineen selvitti katsauksessaan «Black DW, Blum N, Pfohl B ym. Suicidal behavior in...»6 epävakaan persoonallisuuden omaavien potilaiden kuolleisuutta itsemurhaan seurantatutkimuksissa. Katsauksessa oli mukana 8 tutkimusta, joiden seuranta-ajat vaihtelivat 6 kuukaudesta 27 vuoteen. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 757 potilasta. Katsauksen tekijät arvioivat, että suurin osa itsemurhista epävakaassa persoonallisuudessa tapahtuu nuoruudessa ja keski-iässä, ja että noin joka kymmenes potilas päätyy lopulta itsemurhaan. Tutkimuksissa oli varsin suurta vaihtelua potilaiden itsemurhakuolleisuudessa, mutta keskimäärin sen voidaan arvioida olevan noin 0,5 % vuodessa.
Kommentti: Seurantatutkimukset eivät anna vastausta siihen, liittyykö kohonnut itsemurhakuolleisuus epävakaassa persoonallisuudessa kiinteämmin itse persoonallisuushäiriön vai sen lukuisten psykiatristen rinnakkaishäiriöiden oireisiin.
Tidemalm työtovereineen kartoitti rekisteritutkimuksessaan «Tidemalm D, Elofsson S, Stefansson CG ym. Predicto...»7vuosina 1990–2000 Ruotsissa psykiatrisessa sairaalahoidossa olleen yli 12 000 potilaan kuolleisuutta itsemurhiin vuosina 1997–2000. Sairaalasta lähtiessä epävakaan persoonallisuuden diagnoosin saaneista potilaista (N = 621) 3,2 % teki neljän vuoden seuranta-aikana itsemurhan, ja itsemurhakuolleisuus oli noin 0,8 % vuodessa.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentti: Kun potilas päätyy psykiatrisen sairaalahoitoon epävakaan persoonallisuuden diagnoosilla, hoitoa on hyvin usein edeltänyt itsetuhoinen käyttäytyminen. Tämän takia tutkimukseen osallistuneiden potilaiden itsemurha-alttius on todennäköisesti ollut keskimääräistä suurempi.