Saudi-Arabiassa tehdyssä satunnaistetussa tutkimuksessa «Alqahtani NA, Khaleelahmed S, Desai F. Evaluation ...»1 selvitettiin 2 eri leikkausviillon vaikutusta toisen poskihampaan takapinnan paranemiseen viisaudenhampaan poiston jälkeen. Tutkimukseen osallistui 60 iältään 18–40 vuotiasta naista, joilta leikkauksellisesti poistettiin mesioangulaarisesti sijaitsevat alaviisaudenhampaat. Toisen puolen viisaudenhammas poistettiin kirjekuoriviillon avulla ja toinen modifioidun kulmaviillon avulla. Puolten valinta tehtiin satunnaisesti, ja leikkausten väli oli 1 kuukausi. Ientaskumittaus suoritettiin preoperatiivisesti ja 3 kuukauden kuluttua UNC-15-koettimella. Kirjekuoriviiltoryhmässä 3 kuukauden kuluttua 28,3 %:lla oli 5 mm:n, 51,7 %:lla 4 mm:n, 11,7 %:lla 3 mm:n ja 8,3 %:lla < 3 mm:n syvyinen tasku. Modifioidun kulmaviillon avulla leikatuilla potilailla 6,7 %:lla oli 5 mm:n ja 36,7 %:lla oli 4 mm:n syvyinen ientasku.
Italialaisessa kontrolloidussa tutkimuksessa «Briguglio F, Zenobio EG, Isola G ym. Complications...»2 45 potilasta jaettiin satunnaisesti 3 ryhmään, joille tehtiin alaviisaudenhampaan poisto eri avausviiltoa käyttäen. Mukaan otettiin vain potilaita, joilla puhkeamattomaan alaviisaudenhampaaseen liittyi viereisen toisen poskihampaan takapinnalla oleva ≥ 7 mm:n ientasku. A-ryhmän avaus tehtiin kirjekuorimallisella viillolla, joka ulottui alaleuan nousevaa etureunaa pitkin toisen molaarin takapinnalle ja iensulkuksessa ensimmäisen poskihampaan poskenpuoleiseen etureunaan (kuva «Kirjekuoriviilto»1). B-ryhmän avaus oli toisen poskihampaan takapintaan tehty viilto, joka jatkui iensulkuksessa ja kevennettiin vestibulumiin toisen takahampaan poskenpuoleisesta etureunasta. C-ryhmän avausviilto oli muokattu kirjekuoriavaus, joka päättyi ilman kevennysviiltoa toisen poskihampaan poskenpuoleiseen etureunaan. Tulosmuuttujina olivat taskusyvyys ja kliininen kiinnityskudostaso, jotka rekisteröitiin 7, 14 ja 21 vuorokautta sekä 3, 6, 12 ja 24 kuukautta leikkauksen jälkeen.
B-ryhmän taskusyvyydet madaltuivat parhaiten (2,04 mm 24 kuukauden kuluttua). B-ryhmän taskusyvyyksien madaltuminen oli merkittävästi parempi verrattuna ryhmiin A ja C kaikissa aikapisteissä (p < 0,05). Ryhmässä B saavutettiin myös paras kliininen kiinnityskudostaso (p < 0,05).
Turkkilainen kliininen kontrolloitu tutkimus «Kirtiloglu T, Bulut E, Sümer M ym. Comparison of 2...»3, jossa koehenkilöinä oli 18 potilasta (12 naista, 6 miestä), keski-ikä 20,8 vuotta (16–32 vuotta), joilla oli molemmin puolin alaleukaa saman asentoiset, täysin impaktoituneet, pystyssä olevat tai eteenpäin kallistuneet viisaudenhampaat.
Ennen poistoa ja poiston jälkeen (1, 2 ja 4 viikkoa sekä 12 kuukautta) kartoitettiin toisen alaposkihampaan ympäriltä bakteeripeitteet (PI), ientulehdus (GI), taskusyvyydet (ientaskun reunasta taskun pohjaan) ja kiinnitystaso (kiille-sementtirajasta taskun pohjaan).
Viisaudenhampaat poistettiin samassa istunnossa molemmilta puolilta. Vasemmalla puolella käytettiin avausviiltotekniikkaa, jossa tehtiin kulmaviilto toisen alaposkihampaan poskenpuolen ientaskun kautta (kuva «Kulmaviilto nopeuttaa paranemisen alkuvaihetta»2). Oikealla puolella tehtiin toisen poskihampaan takaa alkava kulmaviilto, joka päättyi 2 mm ennen toista poskihammasta. Tästä viilto jatkui alaspäin posken puolelle käymättä toisen poskihampaan ienreunassa tai ientaskussa.
Plakki- ja ientulehdusindekseissä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa kummankaan menetelmän välillä missään tarkastusvaiheessa.
Alkutilanteessa molempien ryhmien keskimääräiset taskusyvyydet olivat < 3 mm (2,78 ± 0,65 ja 2,89 ± 0,58). Kummallakin avausviiltomenetelmällä taskusyvyydet suurenivat alkutilanteeseen nähden. Ientaskun kautta kulkevassa kulmaviillossa taskun syvyydet toisen alaposkihampaan takapinnalla ja posken puolen pinnalla olivat 1–4 viikon kohdalla syvemmät verrattuna viiltoon, joka jätti toisen poskihampaan ienreunan koskemattomaksi (p < 0,05).
Ienläpän avausviiltomenetelmä, joka jätti ienreunan toisen poskihampaan ympärillä koskemattomaksi, sai aikaan paremman paranemistuloksen ientaskujen suhteen alkuparanemisvaiheessa. 1 vuoden kuluttua ero oli tasoittunut ja taskusyvyydet madaltuneet alkutilanteen kaltaiseksi.
Kirjekuoriviiltoon ei tule lainkaan apuviiltoa.
Kuva: Irja Ventä, piirros: Juho Pöllänen
Kulmaviilto on yleisin puhkeamattoman alaviisaudenhampaan leikkausviilto.
Kuva: Irja Ventä, piirros: Juho Pöllänen