Takaisin

Litium nuorten kaksisuuntaisen mielialahäiriön ylläpitohoidossa

Näytönastekatsaukset
Mauri Marttunen
11.2.2021

Näytön aste: C

Litium saattaa olla tehokas nuorten kaksisuuntaisen mielialahäiriön ylläpitovaiheessa.

Yhdysvaltalaistutkimuksessa «Findling RL, McNamara NK, Youngstrom EA ym. Double...»1 139 keskimäärin 11-vuotiaan potilaan (ikäjakauma 5–17 vuotta) kaksisuuntainen mielialahäiriö stabiloitiin ensin litiumin ja valproaatin yhdistelmällä (keskimäärin 10,7 viikon ajan) siten, että he olivat oireettomia (remissiossa) vähintään 4 viikon ajan. Sen jälkeen ne potilaat, jotka sietivät lääkehoidon hyvin ja käyttivät sitä ohjeiden mukaisesti, satunnaistettiin sokkoutetusti käyttämään joko litiumia (N = 30, seerumipitoisuus 0,6–1,2 mmol/l) tai valproaattia (N = 30, 81,1 μg/ml) 76 viikkoon asti. Muina samanaikaisina lääkkeinä sallittiin psykostimulantti ADHD:n hoitoon tai klonidiini, mutta ei antipsykootteja tai depressiolääkkeitä. Lopputulosmuuttujina käytettiin aikaa relapsin ilmaantumiseen (arvioituna mielialan muutoksena CDRS-R-, YMRS-, CGI-S-, CGI-I- ja CGAS-mittareilla; CDRS-R = Child Depression Rating Scale – Revised, YMRS = Young Mania Rating Scale, CGI-S/I = Clinical Global Impressions, Severity/Improvement, CGAS = Children's Global Assessment Scale) tai mistä tahansa muusta syystä tapahtuneeseen lopettamiseen.

Tutkimusjaksolla pysymisen mediaaniaika relapsiin oli litiumryhmässä 114 ja valproaattiryhmässä 112 vuorokautta (p = 0,55 hoitoryhmien väliselle erolle) ja muusta syystä tapahtuneeseen lopettamiseen litiumryhmässä 91, valproaattiryhmässä 56 vuorokautta (p = 0,72). Ryhmien välisen eron tilastollinen merkitsevyys ei muuttunut, vaikka sairastumisikä, ikä tutkimuksen alkaessa, sairauden vaikeusaste, samanaikaisen ADHD:n esiintyminen tai siihen käytetty lääkehoito vakioitiin.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Kahden aktiivisen lääkkeen vertailu, verrattavat ryhmät olivat pieniä ja iältään heterogeenisiä, ei lumevertailua.

30 julkaisun systemaattiseen katsaukseen «Amerio A, Ossola P, Scagnelli F ym. Safety and eff...»2 sisältyi 12 RCT-tutkimusta litiumhoidosta lasten ja nuorten kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä. Valtaosa tutkimuksista koski lyhytkestoista litiumhoitoa (63 %:ssa lääkehoidon kesto oli 8 viikkoa tai lyhyempi), 13 % tutkimuksista kesti 6 kuukautta tai pitempään. Tutkimusaineistojen koko vaihteli välillä 6–279 tutkittavaa. 15 tutkimuksessa oli tutkittu nuoria (keski-ikä 12 vuotta tai enemmän). Aineistosta ei tehty meta-analyysia.

3 kontrolloimatonta kohorttitutkimusta raportoi litiumin olleen tehokas lasten ja nuorten kaksisuuntaisen mielialahäiriön ylläpitohoitona, etenkin niillä potilailla, jotka saivat akuuttihoidossa hyvän vasteen litiumille.

Tutkijat päättelivät, että litium oli tehokas lasten ja nuorten kaksisuuntaisen mielialahäiriön ylläpitohoitona.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Systemaattinen katsaus, joka ei sisältänyt meta-analyysia. Ylläpitohoitoa koskevia RCT-tutkimuksia ei haussa löytynyt. Puolessa tutkimuksista tutkimusaineisto oli heterogeeninen (sekä lapsia että nuoria), mikä on otettava huomioon tulosten arvioinnissa.

Kahdesta eri akuuttihoitotutkimuksesta rekrytoidut K-SADS-PL-haastattelulla diagnosoidut 31 tyypin 1 kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniaa tai sekamuotoista jaksoa sairastavaa 7–17-vuotiasta avohoitopotilasta sai ensin vähintään 24 viikon ajan litiumia akuuttihoitona, minkä jälkeen potilaat satunnaistettiin saamaan 28 viikon ajan litiumia (n = 17) tai lumetta (n = 14) «Findling RL, McNamara NK, Pavuluri M ym. Lithium f...»3. Ennen tähän tutkimukseen ottamista potilailla tuli olla hoitovaste (edeltävien 8 viikon ajan YMRS-summapistemäärä < 10 ja CDRS-R-summapistemäärä < 35) ja litiumpitoisuuden tuli olla hoitoalueella (≥ 0,6 mEq/L). Litiumryhmään satunnaistettujen litiumannostus optimoitiin eli toisin sanoen seerumipitoisuus oli hoitotasolla. Lumeryhmään satunnaistettujen litiumlääkehoito purettiin asteittain 4 viikon aikana. Jokin muu saman aikainen lääkehoito oli 29,4 %:lla litiumryhmässä ja 42,9 %:lla lumeryhmässä.

Ensisijainen vastemuuttuja oli tutkimuksen keskeyttäminen mistä tahansa syystä. Muita vastemuuttujia olivat aika tutkimuksen alusta keskeyttämiseen ja mielialaoireiden paheneminen (relapsi). Kullakin vastaanottokäynnillä arvioitiin potilaiden vointia asteikoilla YMRS, CDRS-R, Clinical Global Impressions Severity (CGI-S) ja Clinical Global Impressions-Improvement (CGI-I). Lisäksi hoidon alussa ja 4, 8, 16 ja 28 viikon kohdalla arvioitiin toimintakykyä Children's Global Assessment Scale -asteikolla (CGAS), ja vanhemmat arvioivat nuoren maniaoireita Parent General Behavior Inventory 10 Item Mania Scale (PGBI-10M) -asteikolla.

Litiumryhmässä 6 potilasta (35,3 %) ja lumeryhmästä 12 potilasta (85,7 %) keskeytti tutkimuksen (HR = 0,28, 95 % luottamusväli 0,10–0,78, p = 0,015). Mielialarelapsin vuoksi keskeytti litiumryhmästä 5 potilasta (29 %) ja lumeryhmästä 10 potilasta (71 %) (HR = 0,24, 95 % luottamusväli 0,08–0,74, p = 0,013).

Litiumryhmän potilaat jatkoivat hoitoa keskimäärin 20,7 viikkoa (SD = 11,2 viikkoa), lumeryhmän potilaat 8,7 viikkoa (SD = 8,5 viikkoa, p = 0,043).

Muissa toissijaisissa tulosmuuttujissa tilastollisesti merkitsevä ero todettiin CGAS-summapistemäärän muutoksessa hoidon alusta hoidon päättymiseen (litiumryhmän muutos 0,5, SD 18,9 lumeryhmän muutos 10,3, SD 12, 7, p = 0,005). YMRS-summapistemäärän muutos litiumryhmässä oli 4,9, SD 9,6, lumeryhmässä 10,1, SD 10,0, (p = 0,053). CDRS-R-summapistemäärän muutos litiumryhmässä oli 1,7, SD 5,9, lumeryhmässä 5,2, SD 10,9, (p = 0,159). PGBI-10M-summapistemäärän muutos litiumryhmässä oli 1,2, SD 7,5, lumeryhmässä 5,6, SD 8,5 (p = 0,078).

Potilaiden raportoimat haittavaikutukset arvioitiin pääsääntöisesti lieviksi tai keskivaikeiksi. Litiumryhmässä 15 potilasta (88 %) ja lumeryhmässä 9 (64 %). Yleisimmät haittavaikutukset litiumryhmässä olivat päänsärky (35 %), vatsakivut (29 %), enureesi (24 %), oksentelu (24 %) ja nukahtamisvaikeus (18 %). Lumeryhmässä yleisimpiä olivat päänsärky (29 %), nukahtamisvaikeus (14 %) ja ruokahaluttomuus (14 %).

Tutkijat arvioivat tulosten tukevan litiumin käyttöä lasten ja nuorten kaksisuuntaisen mielialahäiriön ylläpitohoidossa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Tutkimusaineisto oli pieni ja iän suhteen heterogeeninen.

Väittämää koskeva kommentti

Tutkimustieto litiumin tehosta nuorten kaksisuuntaisen mielialahäiriön ylläpitohoitovaiheessa on edelleen vähäistä. Tutkimusten aineistot ovat olleet pieniä ja koostuneet sekä lapsista että nuorista. Tämä heterogeenisyys on otettava huomioon tehtäessä nuorten hoitoa koskevia päätelmiä.

Kirjallisuutta

  1. Findling RL, McNamara NK, Youngstrom EA ym. Double-blind 18-month trial of lithium versus divalproex maintenance treatment in pediatric bipolar disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2005;44:409-17 «PMID: 15843762»PubMed
  2. Amerio A, Ossola P, Scagnelli F ym. Safety and efficacy of lithium in children and adolescents: A systematic review in bipolar illness. Eur Psychiatry 2018;54:85-97 «PMID: 30130637»PubMed
  3. Findling RL, McNamara NK, Pavuluri M ym. Lithium for the Maintenance Treatment of Bipolar I Disorder: A Double-Blind, Placebo-Controlled Discontinuation Study. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2019;58:287-296.e4 «PMID: 30738555»PubMed