Takaisin

Takrolimuusivoide verrattuna voidepohjaan ja kortikosteroidivoiteisiin atooppisen ekseeman hoidossa

Näytönastekatsaukset
Johanna Mandelin
30.5.2023

Näytön aste: A

Takrolimuusivoide (0,1-prosenttinen ja 0,03-prosenttinen) on tehokkaampi (EASI-pisteiden merkittävä väheneminen ja kutinan väheneminen) kuin voidepohja, ja 0,1-prosenttinen takrolimuusivoide on yhtä tehokas (mEASI pisteiden väheneminen) kuin hydrokortisoni-17-butyraattivoide atooppisen ekseeman hoidossa.

Tutkimus «Hanifin JM, Ling MR, Langley R ym. Tacrolimus oint...»1 koostuu 2 osatutkimuksesta, jotka tehtiin 41 keskuksessa Yhdysvalloissa elokuun 1997 ja heinäkuun 1998 välisenä aikana. Satunnaistettuihin kaksoissokkotutkimuksiin osallistui yhteensä 633 potilasta, joista 632 sai ainakin 1 kerran tutkittua valmistetta ja oli mukana analyyseissä. Keskivaikeaa tai vaikeaa atooppista ekseemaa sairastavat aikuispotilaat satunnaistettiin 3 ryhmään, joita hoidettiin 0,1-prosenttisella (n = 209) takrolimuusivoiteella, 0,03-prosenttisella (n = 211) takrolimuusivoiteella tai pelkällä voidepohjalla (n = 212). Ekseema-alueita rasvattiin tutkimusvoiteella 2 kertaa vuorokaudessa 12 viikon ajan tai vielä 1 viikon ajan sen jälkeen, kun ekseema oli täysin parantunut.

Ryhmiä verrattiin keskenään lähes täydellisen tai täydellisen hoitovasteen (90–100 %) saaneiden prosenttiosuudella. Lisäksi verrattiin EASI-pisteiden muutosta, ekseeman pinta-alan muutosta ja potilaan arvioimaa muutosta kutinaoireessa.

Molempien tutkimusten yhteenlasketuissa tuloksissa lähes täydellisen tai täydellisen hoitovasteen sai 36,8 % 0,1-prosenttisesta takrolimuusivoideryhmästä, 27,5 % 0,03-prosenttisesta takrolimuusivoideryhmästä ja 6,6 % voidepohjaryhmästä. Kumpikin takrolimuusivoide todettiin merkitsevästi pelkkää voidepohjaa tehokkaammaksi (p < 0,001). Mikäli ekseema oli vaikea-asteinen lähtötilanteessa, osoittautui 0,1-prosenttinen takrolimuusivoide merkittävästi 0,03-prosenttista voidetta tehokkaammaksi täydellisen hoitovasteen saavuttaneiden osuuden ollessa 35,9 vs. 19,5 % (p = 0,009). Takrolimuusivoiteilla saatiin merkitsevästi voidepohjaa parempi tulos myös EASI-pisteiden, ekseeman pinta-alan ja kutinan paranemisessa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tutkimus «Chapman MS, Schachner LA, Breneman D ym. Tacrolimu...»2 koostui kahdesta 6 viikon mittaisesta osatutkimuksesta, jotka tehtiin 37 keskuksessa Yhdysvalloissa syyskuun 2001 ja lokakuun 2002 välisenä aikana. Nämä tutkimukset olivat kontrolloituja ja satunnaistettuja kaksoissokkotutkimuksia. Toiseen tutkimukseen valittiin 2–15 vuoden ikäisiä ja toiseen yli 16 vuoden ikäisiä lievää tai keskivaikeaa atooppista ekseemaa sairastavia potilaita. Yhteensä 618 potilasta osallistui tutkimuksiin, joiden tulokset analysoitiin yhtenä ryhmänä. Tutkimukseen osallistuneet satunnaistettiin ryhmiin, joissa iho rasvattiin 2 kertaa vuorokaudessa joko 0,03-prosenttisella takrolimuusivoiteella (n = 310) tai pelkällä voidepohjalla (n = 308). Ihon rasvausta tutkimusvoiteella (n = 310) tai pelkällä voidepohjalla (n = 308) jatkettiin vielä 1 viikon ajan sen jälkeen, kun ekseema-alue oli parantunut tai korkeintaan 6 viikon ajan.

Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli määrittää, kuinka suuri prosenttiosuus potilaista oli tutkimusjakson päättyessä lähes tai täysin parantunut (arviomenetelmänä IGADA, Investigator Global Atopic Dermatitis Assessment). Lisäksi arvioitiin muutos EASI-pisteissä, ekseeman pinta-alassa ja potilaan ilmoittama muutos kutinassa. Analyysiin otettiin mukaan kaikki tutkimukseen osallistuneet lukuun ottamatta yhtä, joka ei noudattanut tutkimusohjelmaa.

Tutkimuksen lopussa 49,7 % takrolimuusiryhmän ja 29,0 % kontrolliryhmän potilaista oli lähes tai täysin parantunut (p < 0,0001). Aikuisten vastaavat luvut olivat 48,7 vs. 32,4 % ja lasten 50,6 vs. 25,8 %. EASI-pisteytys puolestaan putosi keskimäärin 55,4 % takrolimuusiryhmässä ja 25,4 % kontrolliryhmässä (p ≤ 0,0001). Myös ekseeman pinta-ala sekä potilaan arvioima kutina vähentyivät merkitsevästi enemmän takrolimuusiryhmässä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

3 viikon kestoinen sokkoutettu satunnaistettu tutkimus «Reitamo S, Rustin M, Ruzicka T ym. Efficacy and sa...»3 tehtiin Euroopassa 8 maan 27 keskuksessa. Keskivaikeaa–vaikeaa atooppista ekseemaa sairastavia aikuispotilaita (n = 571) satunnaistettiin 3 ryhmään: 0,03-prosenttista takrolimuusivoidetta (n = 193), 0,1-prosenttista takrolimuusivoidetta (n = 191) tai 0,1-prosenttista hydrokortisonibutyraattivoidetta (n = 186) käytettiin 2 kertaa vuorokaudessa ekseema-alueille koko 3 viikon hoitojakson ajan. Piste-estimaattina oli mEASI-muutos (modified Eczema Area and Severity Index) prosentteina tutkimuksen lopussa lähtötilanteeseen verraten. Lisäksi arvioitiin tutkijan määrittämä muutos ekseematilanteessa. Tulosten arvioinnissa käytettiin hoitoaieanalyysiä. Yksi potilas hydrokortisonibutyraattiryhmässä ei saanut lainkaan tutkittavaa voidetta, joten hänet jätettiin pois loppuarviosta.

mEASI (mAUC prosentteina lähtötilanteesta) parani 0,03-prosenttisessa takrolimuusiryhmässä keskimäärin 53,0 %, 0,1-prosenttisessa takrolimuusiryhmässä 63,5 % ja hydrokortisonibutyraattiryhmässä 63,9 %. Tulos oli tilastollisesti merkitsevä, kun 0,03-prosenttista takrolimuusivoidetta verrattiin 0,1-prosenttiseen takrolimuusivoiteeseen (P < 0,001) tai hydrokortisonibutyraattiin (p < 0,002). Tulokset ekseeman pinta-alan muutoksessa tai tutkijan määrittämässä ekseeman paranemisessa olivat samansuuntaiset.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella 0,1-prosenttinen takrolimuusivoide ja 0,1-prosenttinen hydrokortisonibutyraattivoide ovat yhtä tehokkaita atooppisen ekseeman hoidossa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Cochrane-katsauksen «Cury Martins J, Martins C, Aoki V ym. Topical tacr...»4 tavoitteena oli verrata takrolimuusivoidehoitoa muihin aktiivisiin hoitoihin keskivaikeaa–vaikeaa atooppista ekseemaa sairastavilla potilailla (sekä aikuisilla että lapsilla). Katsaukseen otettiin mukaan kaikki takrolimuusivahvuudet, eikä hoito- tai seuranta-aikojen suhteen ollut rajoituksia. Sisäänottokriteerit täytti 20 tutkimusta, joissa oli 5 885 potilasta. Katsauksen 0,1-prosenttista hydrokortisonibutyraattivoidetta koskeva meta-analyysi perustuu pelkästään tähän tutkimukseen «Reitamo S, Rustin M, Ruzicka T ym. Efficacy and sa...»3. Sen perusteella takrolimuusivoide- ja hydrokortisoni-17-butyraattivoide-ryhmissä ei ole eroa 3 viikon kohdalla niiden potilaiden osuudessa, jotka ovat kliinisen arvion perusteella oireettomia tai lähes oireettomia (RR 0,95; 95 % luottamusväli 0,78–1,16). Näytön aste on arvioitu heikoksi.

6 kuukauden kestoinen sokkoutettu, satunnaistettu tutkimus «Reitamo S, Ortonne JP, Sand C ym. A multicentre, r...»5 tehtiin Euroopassa 12 maan 57 keskuksessa 10.11.2000–14.5.2002. Keskivaikeaa tai vaikeaa atooppista ekseemaa sairastavat aikuispotilaat satunnaistettiin joko 0,1-prosenttisella takrolimuusivoiteella (n = 487) tai 0,1-prosenttisella hydrokortisonibutyraatti- (vartalo, raajat) ja 1-prosenttisella hydrokortisoniasetaattivoiteella (kaula, kasvot) (n = 485) hoidettavien ryhmiin. Ekseema-alueita rasvattiin 2 kertaa vuorokaudessa, kunnes ekseema oli parantunut, ja tämän jälkeen rasvausta jatkettiin vielä 1 viikon ajan. Hoitojakso uusittiin tarpeen mukaan. Piste-estimaattina oli niiden potilaiden osuus, joiden mEASI-muutos prosentteina 3 kuukauden kohdalla oli vähintään 60 % parempi lähtötilanteeseen verrattuna.

12 viikon kuluttua merkitsevästi enemmän potilaita takrolimuusiryhmässä oli saanut vasteen hoitoon (72,6 % vs. 52,3 %). 95 % luottamusvälit olivat 0,149 (one-sided) ja 0,139 ja 0,276 (two-sided). 6 kuukauden kuluttua 61,3 % takrolimuusiryhmästä ja 46,6 % kortikosteroidivoideryhmästä oli lähes tai täysin parantunut (p < 0,001).

6 kuukauden kohdalla keskimääräinen (mediaani) prosentuaalinen mEASI-muutos oli -87,7 % 0,1-prosenttisessa takrolimuusiryhmässä ja -82,5 % kortikosteroidivoideryhmässä (p < 0,008). Muutos ekseeman pinta-alassa oli puolestaan -88,2 % 0,1-prosenttisessa takrolimuusiryhmässä ja -80,3 % kortikosteroidivoideryhmässä (p = 0,001). Molemmissa ryhmissä myös potilaan kokema kutina väheni ja unen laatu parani.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti:

Tutkimuksen keskeyttäneitä potilaita oli paljon: 204 steroidiryhmässä ja 124 takrolimuusiryhmässä. Tavallisin syy tutkimuksen keskeyttämiseen oli molemmissa ryhmissä hoidon tehottomuus. Analyysi tehtiin hoitoaieperiaatteella, jota ei kuitenkaan kuvattu.

«Reitamo S, Ortonne JP, Sand C ym. A multicentre, r...»5: Tutkijat käyttivät 1-prosenttista hydrokortisoniasetaattivoidetta kasvojen ja kaulan ekseema-alueille välttääkseen vahvemman kortikosteroidivoiteen mahdollista pitkäaikaista käyttöä ohuen ihon alueilla.

Kirjallisuutta

  1. Hanifin JM, Ling MR, Langley R ym. Tacrolimus ointment for the treatment of atopic dermatitis in adult patients: part I, efficacy. J Am Acad Dermatol 2001;44:S28-38 «PMID: 11145793»PubMed
  2. Chapman MS, Schachner LA, Breneman D ym. Tacrolimus ointment 0.03% shows efficacy and safety in pediatric and adult patients with mild to moderate atopic dermatitis. J Am Acad Dermatol 2005;53:S177-85 «PMID: 16021173»PubMed
  3. Reitamo S, Rustin M, Ruzicka T ym. Efficacy and safety of tacrolimus ointment compared with that of hydrocortisone butyrate ointment in adult patients with atopic dermatitis. J Allergy Clin Immunol 2002;109:547-55 «PMID: 11898005»PubMed
  4. Cury Martins J, Martins C, Aoki V ym. Topical tacrolimus for atopic dermatitis. Cochrane Database Syst Rev 2015;2015:CD009864 «PMID: 26132597»PubMed
  5. Reitamo S, Ortonne JP, Sand C ym. A multicentre, randomized, double-blind, controlled study of long-term treatment with 0.1% tacrolimus ointment in adults with moderate to severe atopic dermatitis. Br J Dermatol 2005;152:1282-9 «PMID: 15948994»PubMed