Vantaalla vuosina 2010–2011 toteutetussa tutkimuksessa «Arpalahti I, Järvinen M, Kommonen HM ym. Parental ...»1haluttiin selvittää, millainen näkemys pienten lasten vanhemmilla on terveysneuvonnasta, ja onko heillä valmiutta tehdä muutoksia terveyskäyttäytymiseen. Kohderyhmänä olivat vuonna 2008 syntyneiden lasten vanhemmat (n = 397), jotka kaikki saivat motivoivaan haastatteluun ja transteoreettiseen muutosvaihemalliin perustuvaa, asiakaslähtöistä ohjausta suuhygienisteiltä ja työpaikkakoulutetuilta hammashoitajilta. Tutkimuksen toisessa koeryhmässä korostettiin fluorin käyttöä ja suun puhdistusta ja toisessa terveellistä ravintoa ja ksylitolia. Kontrolliryhmän ohjauksen sisältö perustui kaupungin aiempiin käytäntöihin.
Koeryhmien vanhemmat olivat useammin joko muuttaneet tapojaan tai ainakin aikeissa muuttaa niitä kuin kontrolliryhmän vanhemmat (P = 0,032). Vanhemmat, jotka olivat muuttaneet tai aikoivat muuttaa tapojaan, harjasivat lasten hampaat vähintään 2 kertaa päivässä (P < 0,001), käyttivät fluorihammastahnaa suositusten mukaan (P < 0,001) ja ksylitolia ainakin 3 kertaa päivässä (P = 0,022). Heidän lasten mutans streptokokki testin tulos oli tilastollisesti merkitsevästi useammin 0 kuin niiden vanhempien lapsilla, jotka eivät tehneet muutosta (P = 0,008).
Kanadassa toteutettiin vuosina 2005–2010 satunnaistettu kontrolloitu tutkimus «Harrison RL, Veronneau J, Leroux B. Effectiveness ...»2, jonka tarkoituksena oli selvittää äideille annetun, motivoivaan haastatteluun perustuvan terveysneuvonnan vaikutusta lasten suunterveyteen. Koeryhmän äidit (n = 131) osallistuivat raskauden aikana yhteen ja lapsen synnyttyä 6 terveysneuvontatilaisuuteen. Lisäksi he saivat kirjasen ja nopeamman pääsyn hammashoitoon. Kontrolliryhmän äidit (n = 141) saivat kirjasen.
Yhteensä 241 lasta tutkittiin heidän ollessa 2,5-vuotiaita (koe 110, kontrolli 131). Kariesvaurioita esiintyi 65 % koeryhmän ja 76 % kontrolliryhmän lapsista. Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Koeryhmän sisällä kuitenkin havaittiin, että 4–6 terveysneuvontatilaisuuteen osallistuneiden äitien lapsilla (n = 40) oli vähemmän kariesvaurioita kuin 3 kertaa tai harvemmin osallistuneiden lapsilla (n = 70).
Dentiiniin tai pulpaan edenneitä kariesvaurioita, paikkoja tai karieksen vuoksi poistettuja hampaita oli 32 %:lla useammin terveysneuvontaan osallistuneiden äitien lapsista ja 44 %:lla harvemmin osallistuneiden lapsista.
Isossa-Britanniassa toteutettiin vuosina 1995–98 RCT-tutkimus «Kowash MB, Pinfield A, Smith J ym. Effectiveness o...»3, jonka kohderyhmänä oli satunnaisotos (n = 228) 1.1.–30.9.1995 Leedsissä syntyneistä lapsista ja heidän äideistänsä. Lapset ja heidän vanhempansa asuivat Leedsin kaupunginosassa, jossa väestön sosioekonominen asema oli keskimäärin alhainen. Lapsilla oli keskimäärin paljon reikiä hampaissaan. Otos jaettiin satunnaistaen 5 ryhmään: 1) ryhmä, joka sai ravintoneuvontaa, 2) ryhmä, joka sai neuvontaa hyvästä suuhygieniasta ja fluorihammastahnan käytöstä ja 3) ryhmä, joka sai sekä ravintoneuvontaa että opastusta suuhygieniasta ja fluorihammastahnasta. Interventioon sisältyi kotona toteutettava, vähintään 15 minuuttia kestävä haastattelu ja neuvonta 2 ensimmäisen vuoden aikana 3 kuukauden välein ja 3. vuonna 6 kuukauden välein. Neuvontakäynnit aloitettiin lapsen ollessa noin 11 kuukauden ikäinen. 4. koeryhmä sai samanlaista terveysneuvontaa kuin ryhmä 3, mutta vain 1 kerran vuodessa. Kontrolliryhmä ei saanut minkäänlaista neuvontaa, mutta lapset tarkastettiin tutkimuksen lopussa.
3 vuoden iässä 2:lle koeryhmien lapselle (1 %) oli tullut korjausta vaativia kariesvaurioita maitohampaisiin. Molemmat kuuluivat koeryhmään 1. Kontrolliryhmässä 18 lapselle (33 %) oli tullut kariesvaurioita maitohampaisiin. Tutkimuksen lopputarkastuksessa ryhmän 1 (ravintoneuvontaa saanut ryhmä) keskimääräinen dmfs-arvo oli 0,3 (SD 1,6) ja kontrolliryhmässä dmfs-arvo oli keskimäärin 1,8 (SD 5,1) (p < 0,001).
Tutkijoiden johtopäätös oli, että säännöllinen, vähintään 1 kerran vuodessa pienten lasten äideille kotona annettu terveysneuvonta suunterveyteen liittyvistä ravinto- ja suuhygienia-asioista vähentää maitohampaiden reikiintymistä verrattuna siihen, ettei neuvontaa anneta (RR 0,03, 95 % luottamusväli 0,01–0,14 ja NNT 3,2, 95 % luottamusväli 2,3–5,2).
Yhdysvalloissa toteutettiin RCT-tutkimus «Weinstein P, Harrison R, Benton T. Motivating pare...»4, jossa verrattiin motivoivan terveyshaastattelun ja tavanomaisen terveysneuvonnan vaikuttavuutta 6–18 kuukauden ikäisten lasten (n = 240) hampaiden reikiintymisen ehkäisemissä. Tutkimuksessa mukana olleet lapset kuuluivat maahanmuuttajaväestöön, jossa hampaiden reikiintymisen riski oli arvioitu korkeaksi.
Kontrolliryhmän saama "tavanomainen terveysneuvonta" sisälsi ravintoasioita käsittelevän esitteen jakamisen vanhemmille ja 11 minuuttia kestävän videon katselun. Videon aiheena oli vauvojen ja taaperoikäisten hampaiden reikiintymisen ehkäisy. Koeryhmässä vanhemmat saivat saman esitteen ja katsoivat saman videon kuin kontrolliryhmässä. Sen lisäksi heille annettiin 45 minuutin käynnillä henkilökohtaista terveysneuvontaa lasten hampaiden reikiintymiseen liittyvistä asioista. Terveysneuvontakäynnin jälkeen vanhemmille soitettiin säännöllisesti 6 kertaa 6 kuukauden aikana ja lähetettiin 2 postikorttimuistutusta. Näin pyrittiin ylläpitämään annettua tietoa.
1 vuoden seurannan jälkeen koeryhmässä olleille lapsille oli tullut reikiä keskimäärin 0,7 hammaspinnalle (SD 2,8), kun taas kontrolliryhmässä reikiä oli tullut keskimäärin 1,9 hammaspinnalle (SD 4,8) (p < 0,01).
Tutkijoiden loppupäätelmänä oli, että motivoiva terveyshaastattelu on lupaava menetelmä hampaiden reikiintymisen ehkäisemisessä sellaisilla lapsilla, joilla reikiintymisriski on suuri.
Kommentit:
«Harrison RL, Veronneau J, Leroux B. Effectiveness ...»2: Tutkimus päättyi lasten ollessa 2,5-vuotiaita eli heillä maitoposkihampaat olivat olleet puhjenneena vain lyhyen aikaa. Olisi kiinnostavaa tietää, onko vaikutuksia nähtävissä myöhemmin.
«Kowash MB, Pinfield A, Smith J ym. Effectiveness o...»3, «Weinstein P, Harrison R, Benton T. Motivating pare...»4: Vaikka näiden tutkimusten sovellettavuus suomalaiseen väestöön on vain heikko tai kohtalainen, on sovellettavuus Suomessa asuviin maahanmuuttajiin hyvä.