Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen vuodelta 2014 «Moynihan PJ, Kelly SA. Effect on caries of restric...»1 tavoitteena oli arvioida ruokavalion sokerin määrän yhteyttä hampaiden reikiintymiseen. Katsaukseen otettiin mukaan yhteensä 55 tutkimusta, joista 3 oli interventio-, 8 kohortti-, 20 väestö- ja 24 poikkileikkaustutkimusta. Yhteensä 50 tutkimuksessa kohderyhmänä olivat lapset, ja näistä tutkimuksista 42:ssa löydettiin positiivinen yhteys käytetyn sokerin määrän ja hampaiden reikiintymisen välillä. Vastaava yhteys löytyi kaikissa niissä 5 tutkimuksessa, joissa tutkittavat olivat aikuisia.
Katsauksen päätelmä oli, että hampaiden reikiintymisen riski vähenee, kun ruokavalion lisätystä sokerista saadun energian osuus päivittäisestä energiasta on vähemmän kuin 10 %. Kun sokerin osuus kokonaisenergiasta on alle 5 %, reikiintymisen riski saattaa edelleen pienentyä.
Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa «Sheiham A, James WP. A new understanding of the re...»2 suositeltiin, että hampaiden reikiintymisen vähentämiseksi sokerin osuus päivittäistä energiantarpeesta tulisi olla vain 2–3 %.
Suomalaisessa aikuisväestössä tehdyssä pitkittäistutkimuksessa «Bernabé E, Vehkalahti MM, Sheiham A ym. The Shape ...»3 arvioitiin sokerin määrän ja sokerin käytön tiheyden merkitystä hampaiden reikiintymiseen. Tutkimusaineistona olivat (n = 1 702) Terveys 2000 - ja Terveys 2011 -tutkimukset.
Sokerin määrällä todettiin olevan suurempi vaikutus hampaiden reikiintymiseen kuin sokerin käyttötiheydellä. Päivittäinen fluorihammastahnan käyttö pienensi reikiintymisen riskiä, mutta ei poistanut sitä kokonaan.
Ekologisen tutkimuksen «Sreebny LM. Sugar availability, sugar consumption ...»4 tavoitteena oli saada tietoa sokerin kulutuksen yhteydestä hampaiden reikiintymiseen eri maissa. Reikiintymisen yleisyyttä koskevat tiedot saatiin WHO:n Global Oral Data Bankista ja sokerinkulutusluvut YK:n tilastoista.
Tutkimus osoitti, että 12-vuotiailla sokerin kulutuksen ja hampaiden reikiintymisen välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys. Tällaista yhteyttä ei havaittu 6-vuotiailla.
Kommentit
Katsaukseen sisältyvässä suomalaisessa kohorttitutkimuksessa «Karjalainen S, Söderling E, Sewón L ym. A prospect...»5 (n = 135) selvitettiin lapsen ruoankäyttötapojen yhteyttä hampaiden reikiintymiseen. Niillä lapsilla, joilla 6-vuotiaana oli reikiä hampaissa, oli sokerin saanti ollut 3-vuotiaana runsaampaa (sokeria keskimäärin 10,7 % energiasta, SD 3,6) kuin niillä, joiden hampaissa ei ollut reikiä (sokeria keskimäärin 8,8 % energiasta, SD 2,8, p = 0,001). Samasta aineistosta selvitettiin myös pitkäaikaisen sokerinsyönnin yhteyttä suun terveyteen 10-vuotiaana «Ruottinen S, Karjalainen S, Pienihäkkinen K ym. Su...»6. Sokeria eniten syöneillä oli enemmän reikiä sekä pysyvissä hampaissa että kaikissa hampaissa (DMFT keskiarvo 1,9 SD 2,5 ja dmft + DMFT keskiarvo 3,9 SD 3,9) verrattuna vähiten sokeria syöneisiin (DMFT keskiarvo 0,5 SD 1,1 ja dmft + DMFT keskiarvo 1,4 SD 2,0, pysyvissä hampaissa p = 0,01, kaikissa hampaissa p = 0,032). Tärkeimmät sokerin lähteet olivat makeutetut maitotuotteet, sokeroidut juomat ja mehut, makeiset ja suklaa, leivonnaiset, aamiaismurot, jälkiruoat ja sokeroitu tee tai kahvi.
Vipeholmissa Ruotsissa suoritetussa kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa «GUSTAFSSON BE, QUENSEL CE, LANKE LS ym. The Vipeho...»7 selvitettiin, lisääkö sokerin syönti hampaiden reikiintymistä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin erikseen: 1) lisääkö aterioilla ruoissa ja juomissa nautittu sokeri hampaiden reikiintymistä, 2) lisääkö aterioilla nautittu sokeri, kun se on hampaisiin tarttuvissa ruoissa, hampaiden reikiintymistä ja 3) lisäävätkö aterioiden väliaikoina nautitut tahmeat sokeripitoiset makeiset, kuten toffee, hampaiden reikiintymistä. Tutkimukset aloitettiin vuonna 1946, ja hampaiden reikiintymistä seurattiin vuosittain vuoteen 1951. Tutkittavat olivat kehitysvammasairaalan potilaita, ja hoitohenkilöstö valvoi heidän ruokailuaan. Lopullisen tutkimusaineiston (n = 436) muodostivat henkilöt, jotka olivat koko ajan olleet hoidossa samalla osastolla ja syöneet sille osastolle määritettyä koeruokavaliota. Koeryhmissä osa perusruoasta korvattiin tai täydennettiin kullekin koeryhmälle tyypillisellä sokeripitoisella ruoalla, joka nautittiin joko pelkästään aterioilla tai joissain ryhmissä aterioiden väliaikoina. Testiruokia olivat sokeriliuos aterioilla, sokeroitu leipä aterioilla, karamellit, suklaa ja toffee aterioiden välillä (sekä aamupalan että päiväruoan jälkeen 2 kertaa makeisia). Kontrolliryhmänä oli sairaalan vähäsokerista perusruokaa syöneiden osasto.
Aterioiden yhteydessä sokeriliuosta syöneille ilmaantui uusia reikiä vähemmän kuin aterioiden väliaikoina karamelleja tai suklaata syöneille. Toffeeta aterioiden välillä syöneillä reikiä ilmaantui nopeasti, ja niitä tuli tässä ryhmässä enemmän kuin missään muussa ryhmässä.
Tämä klassikkotutkimus on tuottanut arvokasta tietoa, mutta nykykäsityksen mukaan sen järjestelyt eivät ole täyttäneet eettisyyden vaatimuksia.
Kommentit
«Bernabé E, Vehkalahti MM, Sheiham A ym. The Shape ...»3: Sokerin saantimäärä ja käyttötiheys ovat voimakkaasti yhteydessä toisiinsa. On tärkeää, että sokerimäärän lisäksi myös sokeripitoisten ruokien ja juomien käytön tiheyttä tulisi rajoittaa «van Loveren C. Sugar Restriction for Caries Preven...»8.