Näytönastekatsauksen alkuperäiset kirjoittajat Markku Eskola ja Kjell Nikus 29.11.2013, Käypä hoito -suositus: ST-nousuinfarkti
Zalenskin työryhmän tutkimuksen «Zalenski RJ, Cooke D, Rydman R ym. Assessing the d...»1 mukaan (n = 149) lisäkytkentöjä V4R, V8 ja V9 käytettäessä EKG:n herkkyys tunnistaa ST-nousuinfarkti kasvaa verrattuna 12-kytkentäiseen rekisteröintiin (59 vs. 47 %, vastaavassa järjestyksessä) tarkkuuden pysyessä korkeana (93 % molemmissa ryhmissä).
Lisäkytkentöjä V4R, V8 ja V9 käyttämällä liuotushoidon kriteerit täyttävien potilaiden osuus kasvoi 13,5 %.
Kliininen hyöty lisäkytkennöistä osoitettiin jo 1970-luvulla. Tutkimuksessa «Melendez LJ, Jones DT, Salcedo JR. Usefulness of t...»2 oli mukana 117 perättäistä sydänvalvontaosastolla hoidettua potilasta. Kaikilta rekisteröitiin 15-kytkentäinen EKG tulovaiheessa ja kolmena seuraavana päivänä.
Sydäninfarktidiagnoosi varmistui 46:lla (39 %) potilaalla, ja heistä 9:llä (20 %) todettiin ST-välin nousuja ja/tai Q-aaltoja kolmessa lisäkytkennässä (V7, V8 ja V9), ja 3:lla (7 %) nämä sydäninfarktille diagnostiset muutokset näkyivät ainoastaan kyseisissä lisäkytkennöissä.
Retrospektiivisessä tutkimuksessa «Casas RE, Marriott HJ, Glancy DL. Value of leads V...»3 17 000 perättäisen sairaalaan otetun potilaan aineistossa ainoastaan 250:ltä (1,5 %) oli rekisteröity selän puolelta kytkennät V7-9. Rekisteröinnin syy oli joko epäily takaseinäinfarktista tai todettu korkea R-aalto kytkennässä V1 ja/tai V2. Posterioristen kytkentöjen V7, V8 tai V9 ST-nousu ja/tai Q-aalto merkkinä uudesta tai vanhasta sydäninfarktista todettiin 110:llä (44 %) potilaalla, ja se oli ainoa EKG-osoitus sydäninfarktista 27:llä (11 %) potilaalla 250:stä.
Agarwalin työryhmän tutkimuksen «Agarwal JB, Khaw K, Aurignac F ym. Importance of p...»4 aineistona olivat 58 potilasta, joilla epäiltiin kliinisesti sydäninfarktia, vaikka 12-kytkentäisessä EKG:ssä ei ollut yli 1 mm:n ST-nousua kahdessa rinnakkaisessa kytkennässä. Kaikilta heiltä rekisteröitiin selän puolen kytkennät V7-9. Tutkimuksen potilaista 18:lla (31 %) todettiin ≥ 1 mm:n ST-nousu tai Q-aalto vähintään kahdessa lisäkytkennöistä V7-9 merkkinä takaseinäinfarktista.
Kaikilla 18 potilaalla sydäninfarkti varmistui joko kohonneilla sydänlihasmerkkiaineilla tai sepelvaltimoiden varjoainekuvauksella.
Alaseinäinfarktipotilailla (n = 87, miehiä 72 (83 %), naisia 15 (17 %)) samanaikainen ST-segmentin nousu posteriorisissa kytkennöissä V7-9 korreloitui useammin posterolateraaliseen liikehäiriöön isotooppiventrikulografiassa (p > 0,001), isompaan infarktivaurioon S-CK arvoilla (p < 0,02) tai ejektiofraktiolla (p < 0,008) mitattuna verrattuna potilaisiin, joilla ei todettu samanaikaista ST-nousua kytkennöissä V7-9 «Matetzky S, Freimark D, Chouraqui P ym. Significan...»5.
Kytkentöjen V7-9 ST-nousu ennusti uusintainfarktin, sydämen vajaatoiminnan tai kuoleman yhdistelmä päätetapahtumaa (p = 0,05).