Perinteisesti Chlamydia trachomatis -infektion laboratoriodiagnostiikka on perustunut bakteerin viljelemiseen genitaalialueen limakalvon tikkunäytteestä. Optimaalisimmillaankin viljelytestin herkkyydeksi on arvioitu 80 %. Nukleiinihappo-osoitus (NhO) -testien analyyttinen herkkyys on parempi, ja myös non-invasiivisesti otettuja näytteitä (ensivirtsa) on voitu tutkia.

Järjestelmällisessä katsauksessa «Cook RL, testing for Chlamydia trachomatis aHutch...»1 arvioitiin 29 Medlinesta 1991–2004 poimittua tutkimusta, joissa verrattiin kaupallisesti saatavilla olevien NhO-testien (PCR, TMA ja SDA) herkkyyttä ja tarkkuutta analysoitaessa ensivirtsa- ja tikkunäytteitä. Katsaukseen kelpuutetuissa tutkimuksissa esitettiin sekä ensivirtsanäytteen että perinteisen tikkunäytteen tulokset miehillä ja naisilla erikseen, ja niissä käytettiin lisäksi vertailumenetelmää (viljely tai muu NhO-menetelmä). Näytteet olivat sekä oireisista että oireettomista henkilöistä. Katsauksessa analysoitiin testien herkkyydet ja tarkkuudet sekä niiden 95 % luottamusvälit tutkimuksittain ja testeittäin (taulukko «Testien herkkyydet ja tarkkuudet sekä niiden 95 % luottamusvälit tutkimuksittain ja testeittäin / miehet....»1 miehet).

Käytetyillä testeillä ensivirtsanäytteen tutkiminen johti lähes yhtä hyvään herkkyyteen perinteisen tikkunäytteen tutkimiseen verrattuna. Myöhemmissä tutkimuksissa naisten vaginasta otettu tikkunäyte on osoittautunut sekä kohdunkaulakanavanäytettä (taulukko «Testin herkkyys ja tarkkuus sekä niiden 95 % luottamusvälit tutkimuksittain ja testeittäin / naiset (vaginan vs. cervixin tikkunäytteet)....»2) että ensivirtsanäytettä paremmaksi (taulukko «Testien herkkyydet ja tarkkuudet sekä niiden 95 % luottamusvälit tutkimuksittain ja testeittäin / naiset vaginatikkunäytteet vs. ensivirtsanäytteet ....»3).

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: hyvä

Englantilaisessa tutkimuksessa «Schoeman SA, Stewart CM, Booth RA ym. Assessment o...»4 verrattiin potilaan itse ottamaa vaginan limakalvon tikkunäytettä ja lääkärin ottamaa kohdunkaulakanavan limakalvonäytettä C. trachomatiksen osoittamisessa nukleiinihappomonistusmenetelmällä (herkkyys ja tarkkuus). Vertailumenetelmänä oli infektiostatus: potilaalla oli C. trachomatis-infektio, jos joko kohdunkaulakanavan tai vaginan tikkunäytteestä saatiin positiivinen tulos combotestillä (C. trachomatis ja gc), joka voitiin varmistaa saman valmistaja C. trachomatis -testillä. Tutkittavat olivat sukupuolitautien poliklinikalle tutkittavaksi hakeutuneita oireisia ja oireettomia naisia. Tutkittavia oli lähes 4 000.

Tulokset (herkkyys, tarkkuus, luottamusvälit) on esitetty taulukossa «Testin herkkyys ja tarkkuus sekä niiden 95 % luottamusvälit tutkimuksittain ja testeittäin / naiset (vaginan vs. cervixin tikkunäytteet)....»2. Myöhemmät amerikkalaiset tutkimukset vahvistavat nämä tulokset «Chernesky M, Jang D, Gilchrist J ym. Head-to-head ...»2, «Van Der Pol B, Taylor SN, Liesenfeld O ym. Vaginal...»3. Vaginanäyte onkin suositeltu näytelaatu naisille «Centers for Disease Control and Prevention. Recomm...»5.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: hyvä, englantilaisessa tutkimuksessa tutkittavista 80 % oli valkoihoisia.

Kommentit

Vaikka tutkimukset on tehty eri mantereilla ja eri testiformaateilla, tulokset ovat varsin samansuuntaiset, joskin osassa testejä N jäi pieneksi. Sovellettavuus suomalaiseen väestöön hyvä, sillä suomalaisia mukana yhdessä työssä. Naisilla infektio voi myös olla useassa anatomisessa kohteessa (uretra ja/tai cervix), joten valitun diagnostisen testin ja näytteen toivotaan tunnistavan mahdollisimman monta hoitoa vaativaa henkilöä. Yksittäisissä, joskin varsin laajoissakin tutkimuksissa «Chernesky M, Jang D, Gilchrist J ym. Head-to-head ...»2, «Van Der Pol B, Taylor SN, Liesenfeld O ym. Vaginal...»3, naisilla vaginasta otettu tikkunäyte on osoittautunut parhaiten urogenitaalialueen tartunnan osoittavaksi näytelaaduksi sekä oireisilla että oireettomilla henkilöillä.