Tutkimus «Heitz-Mayfield LJ. How effective is surgical thera...»1 perustuu kolmeen systemoituun katsaukseen «Heitz-Mayfield LJ, Trombelli L, Heitz F ym. A syst...»2 «Antczak-Bouckoms A, Joshipura K, Burdick E ym. Met...»3, «Hung HC, Douglass CW. Meta-analysis of the effect ...»4, jotka käsittelivät kysymystä, onko ei-kirurgisen ja kirurgisen hoidon tuloksissa eroa aikuisten eritasoisissa kroonisissa parodontiiteissa. Yhteensä katsauksiin oli valittu 589 Medline-hakuun pohjautuvista englanninkielisistä alkuperäisjulkaisuista 7, jotka oli julkaistu vuosina 1979–87. Tutkimukset oli tehty aikuispotilaille, jotka olivat hyvässä ylläpitohoidossa. Kahden katsauksen tutkimuksissa «Heitz-Mayfield LJ, Trombelli L, Heitz F ym. A syst...»2, «Antczak-Bouckoms A, Joshipura K, Burdick E ym. Met...»3 potilaat jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Toinen ryhmä hoidettiin pelkästään anti-infektiivisellä hoidolla, johon sisältyi huolellinen juurenpintojen puhdistus käsi-instrumentteja ja ultraäänilaitetta käyttäen. Toisessa ryhmässä potilaille tehtiin anti-infektiivisen hoidon lisäksi läppäkirurginen hoito, jossa juurenpinnat puhdistettiin suorassa näköyhteydessä. Yhdessä katsauksista kaikissa vertailtavissa tutkimuksissa «Heitz-Mayfield LJ, Trombelli L, Heitz F ym. A syst...»2 oli käytetty split-mouth-tekniikkaa, jossa samalla potilaalle (n = 302) tehtiin toiseen leukapuoliskoon ei-kirurginen ja toiseen kirurginen hoito sattumanvaraisessa järjestyksessä.
Potilaiden paranemista seurattiin mittaamalla ientaskujen syvyydet ja hampaiden kliininen kiinnitystaso 12 kuukauden kuluttua aktiivisen hoidon loppumisesta. Tuloksia tarkasteltiin jakamalla hoidetut hampaat ientaskujen alkuperäisen syvyyden perusteella kolmeen ryhmään: a) matalat taskut 1–3 mm b) keskisyvät taskut 4–6 mm c) syvät taskut yli 6 mm.
Kaikkien kolmen katsauksen perusteella oli tehty meta-analyysit. Vaikka tutkimuksissa oli tiettyä heterogeenisyyttä, olivat meta-analyysien tulokset samansuuntaiset. Kun vertailtiin hampaiden kliinisen kiinnityksen määrää, ainoastaan syvien taskujen hoidossa saavutettiin kirurgisella hoidolla keskimäärin jonkin verran parempia tuloksia kuin ei-kirurgisella hoidolla.
On huomattavaa, että erot ryhmien keskimääräisissä tuloksissa olivat pieniä, suurimmillaan 0,48 mm, ja toisaalta yksilölliset erot ientaskujen syvyyksissä ja kiinnitystasossa hoidon jälkeen olivat suuria. Tutkimuksissa ei pyritty selvittämään eri tekijöiden, kuten iän ja tupakoinnin tai omahoidon laadun vaikutusta tuloksiin.
Yhteenvetona oli, että ei-kirurgisella huolellisesti tehdyllä anti-infektiivisellä keskivaikeiden parodontiitin hoidolla on mahdollista päästä yhtä hyviin kliinisiin tuloksiin kuin hoidoilla, joihin liittyy anti-infektiivisen hoidon lisäksi läppäkirurginen toimenpide. Eri hoitomuotojen tehokkuudesta parodontiittivaurioissa, joihin liittyy furkaatioita tai syviä vertikaalisia luutaskuja, ei ole riittävää tutkimusnäyttöä.
Yhteenveto kolmesta meta-analyysistä: tulos kirurgisesta hoidosta ei-kirurgiseen verrattuna, ks. «Yhteenveto kolmesta meta-analyysistä: tulos kirurgisesta hoidosta ei-kirurgiseen verrattuna....»1.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Mitattu tulos | Ryhmä / alkuperäinen taskun syvyys (mm) | Keskimääräinen ero (mm) | 95 % luottamusväli | Merkitsevyys (eron p-arvo) |
---|---|---|---|---|
Kiinnitystason muutos | 1–3 | -0,27 | (-0,49–0,48) | 0,03 |
Ientaskun madaltuminen | 1–3 | 0,11 | (0,05– 0,17) | 0,01 |
Kiinnitystason muutos | 4–6 | -0,27 | (-0,44–0,10) | 0,01 |
Ientaskun madaltuminen | 4–6 | 0,34 | (0,20–0,49) | 0,00 |
Kiinnitystason muutos | > 6 | 0,18 | (-0,18–0,54) | 0,22 |
Ientaskun madaltuminen | > 6 | 0,48 | (0,12–0,84) | 0,02 |