Meta-analyysiin «Wang WH, Huang JQ, Zheng GF ym. Head-to-head compa...»1 haettiin toukokuuhun 2004 mennessä julkaistut tutkimukset Pubmed-, Medline-, Embase- ja Cochrane-tietokannoista tutkimuksista, joissa oli käytetty PPI-lääkkeitä tai H2-salpaajia erosiivisen esofagiitin hoidossa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko näiden lääkeaineryhmien välillä tehoeroa, ja jos on, vaikuttaako esofagiitin vaikeusaste hoidon alkaessa lääkehoidon tehoon.

Meta-analyysin hakuihin jäi 485 tutkimusta, joista 52 täytti neljä sisäänottokriteeriä. Sisäänottokriteerit olivat: 1) satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus aikuisilla, joilla oli endoskooppisesti todettu refluksiesofagiitti, 2) kaksi tai useampia hoitovertailuja tutkimuksessa; normaali vs. suuri annos H2-salpaaja, tai H2-salpaaja vs PPI tai PPI vs PPI, 3) hoitotulos varmennettiin endoskooppisesti ja 4) potilasmäärä, lääkeannos, annostelu ja esofagiitin paranemisnopeus ilmoitettiin tutkimuksessa. Sisäänottokriteerit täyttävissä tutkimuksissa oli mukana H2-salpaajista ranitidiini, famotidiini, nitsatidiini ja simetidiini ja PPI-lääkkeistä lansopratsoli, pantopratsoli, rabepratsoli ja esomepratsoli.

Tutkimuksista 20/52 suljettiin pois tarkemmassa tarkastelussa, 17 tutkimusasetelman, 1 uudelleenjulkaisemisen, 1 puutteellisen raakadatan ja 1 epäselvän allokoinnin vuoksi.

14 tutkimuksessa (N = 861 PPI-lääkehoidettua vs. 752 H2-salpaajan käyttäjää) 2, 4 ja 8 viikon kohdalla PPI-lääkehoito oli H2-salpaajalääkehoitoa tehokkaampaa. Tavanomainen PPI-lääkehoitoannos vs H2-salpaaja neljän viikon kohdalla RR 1,83 (95 % luottamusväli 1,62–2,07) ja kahdeksan viikon kohdalla RR 1,59 (95 % luottamusväli 1,44–1,75). PPI-lääkehoito oli tehokkaampaa kuin H2-salpaajalääkehoito riippumatta esofagiitin vaikeusasteesta hoidon alkaessa.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen